Hevosen metabolinen oireyhtymä (EMS) ei ole sairaus, vaan yleinen termi hevosille, joilla on aineenvaihdunnan häiriöitä. Näille hevosille on tunnusomaista liikalihavuus, insuliiniresistenssi ja pahimmassa tapauksessa kaviokuume.
Insuliinin tehtävänä on normalisoida verensokeri aterian jälkeen, mutta jos hevosella on insuliiniaineenvaihdunnan häiriö, tämä säätely ei toimi niin kuin pitäisi. Siksi hevosella on kohonnut verensokeri ja samasta syystä kohonnut insuliini.
Geneettisen alttiuden uskotaan vaikuttavan siihen, mitkä hevoset ovat metabolisen oireyhtymän riskiryhmässä, mutta sitä ei kuitenkaan ole hevosella sen syntyessä. Pohjimmiltaan EMS on seurausta liian suuresta energiansaannista liian vähäiseen liikuntaan nähden.
Varhaiset merkit
Metabolinen oireyhtymä ja liikalihavuus eivät ole välttämättä sama asia. Oireyhtymästä voivat kärsiä myös hevoset, jotka eivät ole ylipainoisia tai joilla ei ole mitään näkyviä merkkejä. Useimmiten EMS-hevoset ovat olleet ylipainoisia useita vuosia ja niillä on selvästi havaittavia rasvakertymiä kehossa, etenkin kaulan (rasvaniska), sään, selän, hännäntyven ja vatsan seuduilla. Lisäksi hevosilla voi olla turvotusta silmien tai sukuelinten ympärillä.
EMS tai insuliiniaineenvaihdunnan häiriö johtavat usein immuunijärjestelmän heikentymiseen, ja hevosilla on taipumusta iho-ongelmiin ja hidastuneeseen haavojen paranemiseen. EMS lisää kaviokuumeen riskiä, ja hevosilla on usein vaikeuksia laihtua. EMS ei kehity päivissä, vaan vuosien kuluessa. On hyvin yksilöllistä, kuinka kauan sen kehittyminen kestää ja kuinka sairaaksi hevonen tulee.
Varhaismerkkien havaitseminen voi olla vaikeaa, mutta jos hevonen alkaa lihoa ja saada näkyviä rasvakertymiä, se voi merkitä tilan alkua. Valitettavasti monet huomaavat hevosen ongelman vasta hevosen saatua kaviokuumeen, ja tässä vaiheessa tilaa voi olla vaikea korjata. EMS voidaan varmistaa eläinlääkärin tutkimuksella.
Insuliiniaineenvaihdunnan häiriö
Ravinnosta saatavat hiilihydraatit muuntuvat suolistossa glukoosiksi eli sokeriksi, jota solut tarvitsevat energian tuottamiseksi. Insuliiniresistenssi tarkoittaa heikentynyttä herkkyyttä insuliinihormonille, jonka ensisijaisena tehtävänä on sokeriaineenvaihdunnan säätely. Kun insuliini vapautuu haimasta verenkiertoon, se kiinnittyy solupinnan reseptoreihin laukaisten reaktiosarjan, joka avaa solun “portit” päästäen glukoosin sisään. Jos reaktiot eivät toimi tai aktivoidu, verensokeri nousee ja keho lisää insuliinin tuotantoa sen alentamiseksi.
Vaikka veren sokeripitoisuus nousee, solut eivät saa riittävästi energiaa jolloin keho etsii muita tapoja selviytyä. Tämä voi tapahtua muuntamalla muut ravintoaineet, kuten aminohapot, glukoosiksi tai rasva energiaksi. Kun rasvaa vapautuu verenkiertoon energiaksi soluille, se johtaa muun muassa kohonneeseen kolesteroliin. Myös lihasten glykogeenivarastot pienenevät, kun vähemmän glukoosia päätyy lihaksiin.
Kaviokuume
Hormoniperäinen kaviokuume on systeeminen tila, jossa kavioluun ja kavion seinämän välissä sijaitsevat säleet eli lamellit tulehtuvat ja tuhoutuvat. Kavion ulkokuoren kiinnitys kavioluuhun heikkenee, ja kavioon kohdistuva paine voi aiheuttaa kavioluun vajoamisen tai kääntymisen siten, että kavioon tulee pysyviä kudosvaurioita.
EMS:n ja kaviokuumeen välistä suoraa yhteyttä ei tunneta, mutta sekä liikalihavuus että insuliiniresistenssi aiheuttavat elimistössä jonkinasteisen tulehdustilan, jonka uskotaan olevan perimmäisenä syynä. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden katsotaan muuttavan kavion verenkiertoa, mikä vaikuttaa kudosten hapen ja ravinteiden saantiin.
Keskeistä kavionkuumeen akuutissa hoidossa on kipulääkitys, lepo ja kavioiden tilanteen hoito yhteistyössä eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa. Myös hevosen laihdutus ja harkittu ruokinta ovat osa hoitoa.
Laihduttaminen
Metabolisilla hevosilla painonhallinta on tärkeässä roolissa. Hevosta laihdutettaessa on tärkeää, ettei sitä pidetä nälässä ja se saa vähemmän energiaa menettämättä kuitenkaan elintärkeitä proteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja.
Ruokinnassa vähennetään tärkkelyksen ja sokerien määrää, missä merkittävässä roolissa on vähäsokerinen ja kuitupitoinen karkearehu. Ainoa tapa varmistaa karkearehun sopiminen hevosen yksilöllisiin tarpeisiin on teettää siitä analyysi. Kun karkearehun ravintosisältö tunnetaan, on hevoselle mahdollista valita sopivin vaihtoehto ja säätää väkirehun ja kivennäisten määrä sen mukaan. Säilö- ja kuivaheinän kivennäis-, proteiini- ja sokeripitoisuudet vaihtelevat niittoajankohdan, tuotantomenetelmien ja lannoituksen mukaan.
Ilman riittävää ravitsemusta keho ei pysty ylläpitämään normaalia, hyvin toimivaa aineenvaihduntaa. Jos hevonen näkee nälkää, keho käyttää tueksi omia varastojaan, rasvan ohella tarvittaessa myös lihaksia, jolloin pitkällä aikavälillä myös lihaksissa tapahtuva aineenvaihdunta saattaa heiketä.
Hevosen keho on ohjelmoitu selviytymään. Aineenvaihdunta ja hormonit taistelevat niitä tilanteita vastaan, joissa kehon on luovuttava varastoistaan, ja menetettyjä varastoja kerrytetään uudelleen, kun ravinteita on jälleen saatavilla.
Leptiinillä, kehon rasvakudoksesta vapautuvalla hormonilla, on merkittävä rooli hevosen syömiskäyttäytymisessä ja nälän tunteessa sekä aineenvaihdunnan ja painon ylläpitämisessä. Leptiini viestittää aivojen reseptoreiden kautta, kun hevosen vatsa on täynnä poistaen nälän tunteen.
Kun hevonen alkaa laihtua, leptiinipitoisuus laskee ja näläntunne kasvaa. Leptiini viestittää, että aineenvaihduntaa on hidastettava ja kehon on pidettävä kiinni varastoistaan. Ei ole siis kestävä ratkaisu, että hevonen näkee laihduttaessaan nälkää, sama asia pätee myös ihmisiin. Varmista siis, että annat oikeat määrät rehua, jotta hevonen tuntee itsensä kylläiseksi, mutta valitse rehut hevoselle sopiviksi.
Liikunta
Ainoa kestävä ratkaisu hevosen metabolista oireyhtymää vastaan on koko elämäntavan muutos, missä myös liikunnalla on ratkaiseva rooli. Liikunta tehostaa sekä glukoosin kulkeutumista soluihin että rasvan palamista. Solun energiantuotanto paranee, sillä solu reagoi liikuntaan muodostamalla lisää mitokondrioita, pieniä energiatehtaita.
Päivittäinen liikunta voi pidemmällä aikavälillä muuttaa hevosen aineenvaihduntaa. Energia-aineenvaihdunnan säätely solun sisällä on ratkaisevan tärkeässä roolissa hevosen insuliiniherkkyyden ja verensokeritason normalisoinnissa.
Väkirehut
Väkirehujen ainesosaluetteloa kannattaa tarkastella huolella ja valita hevoselle kuitupohjainen tuote ilman lisättyä viljaa ja melassia. Osa sokereista on hyödyllisiä prebiootteja eli kuidunkaltaisia hiilihydraatteja, jotka eivät niinkään imeydy kehoon, vaan palvelevat suolistossa kasvualustana tarpeellisille bakteereille. Prebiootit ovat tärkeitä hevosen ruoansulatukselle ja rehujen hyödyntämiselle. Lisäksi ne myötävaikuttavat paksusuolen optimaaliseen rasvahappotuotantoon, jonka avulla hevonen saavuttaa pidemmän kylläisyyden tunteen ja vakaamman verensokerin.
Proteiinin laatu on tärkeää myös lihasten säilymisen kannalta, jotta hevonen voi ylläpitää tehokasta aineenvaihduntaa. Lisäksi hivenaineiden, kuten sinkin, magnesiumin, mangaanin ja E-, C- ja B-vitamiinien, kohdentaminen voi olla tarpeen. Panimohiivassa on luonnollisesti korkea B-vitamiinien ja kromin pitoisuus, mikä vaikuttaa positiivisesti energia-aineenvaihduntaan ja veren sokeritasoihin.
Kivennäisaineet ja vitamiinit
Kaikki kivennäisaineet ja vitamiinit ovat tärkeitä hevoselle, mutta EMS:n ja insuliiniresistenssin suhteen sinkillä, seleenillä, magnesiumilla, mangaanilla, E- ja C-vitamiineilla sekä B-vitamiineilla on keskeinen rooli.
Sinkki osallistuu elimistössä yli 300 entsyymiprosessiin ja se on tärkeä insuliinin muodostumiselle, maksan toiminnalle ja hiilihydraattien aineenvaihdunnalle. Insuliiniresistenssin takia lisääntynyt insuliinin tuotanto lisää hevosen sinkin tarvetta. Sinkki osallistuu myös tärkeiden antioksidanttien muodostumiseen, joita tarvitaan kehon suojaamiseen ja korjaamiseen.
Magnesium toimii kofaktorina yli 300 eri entsyymissä ja se on välttämätön kehon energiaprosesseissa. Insuliiniresistenssillä on yhteyttä magnesiumin puutteeseen.
EMS-hevosilla on kasvanutta tarvetta ylimääräisille antioksidanteille immuunijärjestelmän heikennyttyä. E- ja C-vitamiinit sekä seleeni ovat tärkeitä antioksidantteja. B-vitamiinit toimivat ensisijaisesti apuaineina kehon entsyymiprosesseissa, ja ne ovat tärkeitä immuunijärjestelmälle, energia-aineenvaihdunnalle sekä proteiinisynteesille.
