
Jos hevonen äkillisesti aristaa useampaa kaviota, erityisesti etukavioitaan, on tärkeää toimia nopeasti.
Useimmat hevosenomistajat kohtaavat jossain vaiheessa tilanteen, jossa hevonen muuttuu araksi kavioistaan. Syitä voi olla monia, ja ne vaihtelevat melko harmittomista tekijöistä vakavampiin sairauksiin. Hevonen voi esimerkiksi aristaa kavioitaan vuolun jälkeen, alustan vaihtuessa, kaviopaiseen, rasitusvammojen tai muiden kaviosairauksien seurauksena.
Jos hevonen äkillisesti aristaa useampaa kaviota, erityisesti etukavioitaan, on tärkeää toimia nopeasti. Taustalla voi olla vakava kavioiden tulehdus- tai kiputila, joka vaatii välitöntä hoitoa ja eläinlääkärin arviota.
Tällaisessa tilanteessa kavion sisällä olevat lamellit, jotka yhdistävät kavioseinämän ja kavionluun toisiinsa, voivat vaurioitua. Nämä rakenteet toimivat eräänlaisena kiinnitysjärjestelmänä ja pitävät kavionluun oikeassa asennossa kavion sisällä.
Kun lamellit vaurioituvat, yhteys heikkenee. Vakavissa tapauksissa kavionluu voi siirtyä paikaltaan, mikä voi aiheuttaa pysyviä vaurioita ja pitkäaikaisia ongelmia.
Vakava kaviokipu on erittäin kivulias tila ja sitä tulee aina pitää hätätilanteena.

Oireet voivat kehittyä nopeasti ja niiden vaikeusaste vaihtelee.
Monilla hevosilla on useita seuraavista oireista:
Jotkut hevoset makaavat tavallista enemmän, kun taas toiset vaikuttavat yleisesti kivuliailta tai apaattisilta.

Tähän tilaan ei ole yhtä ainoaa syytä. Usein taustalla on aineenvaihduntaan tai ruoansulatukseen liittyviä häiriöitä.
Yksi yleisimmistä syistä on helposti sulavien hiilihydraattien, erityisesti sokerin ja tärkkelyksen, liian suuri saanti. Hevosen ruoansulatus on kehittynyt hyödyntämään kuitupitoista karkearehua, mutta suuret määrät sokeria ja tärkkelystä voivat häiritä suoliston toimintaa.
Tällaisia tilanteita voivat olla:
Kun hevonen saa enemmän sokeria ja tärkkelystä kuin ohutsuoli ehtii sulattaa ja imeyttää, osa näistä hiilihydraateista siirtyy edelleen paksusuoleen. Siellä ne voivat muuttaa suoliston mikro-organismien tasapainoa siten, että jotkin bakteerit lisääntyvät voimakkaasti samalla kun toisten määrä vähenee. Tämä epätasapaino voi johtaa muutoksiin suoliston ympäristössä sekä sellaisten aineiden vapautumiseen, jotka voivat vaikuttaa elimistöön haitallisesti.
Samalla voi käynnistyä reaktio, joka vaikuttaa verenkiertoon ja kavion herkkiin lamellirakenteisiin. Kun lamellit altistuvat tällaiselle vaikutukselle, seurauksena voi olla kavioiden arkuutta, lämpenemistä ja pahimmillaan vaurioita kavion sisäisiin rakenteisiin.

Ylipaino on yksi tärkeimmistä riskitekijöistä, joka altistaa hevosen vakaville kavioiden kipu- ja toimintahäiriöille. Riski ei johdu pelkästään lisääntyneestä kuormituksesta, vaan myös ylipainoon liittyvistä aineenvaihdunnallisista muutoksista.
Rasvakudos toimii aktiivisena hormonituottajana. Ylipainoisilla hevosilla tämä voi heikentää insuliiniherkkyyttä ja lisätä aineenvaihdunnan häiriöiden riskiä.
Erityisesti rasvakertymät harjamarrossa, lapojen takana ja hännäntyvessä voivat viitata metabolisiin haasteisiin. Monet ponirodut ja helposti lihovat hevoset ovat geneettisesti alttiita energiavarastojen tehokkaalle kertymiselle.
Vaikka hevonen ei näyttäisi erityisen lihavalta, tutkimusten mukaan kohonnut rasvaprosentti lisää merkittävästi riskiä vakaviin kavio-ongelmiin. Siksi hevosen kuntoluokan säännöllinen arviointi on tärkeä osa ennaltaehkäisyä.
Insuliiniresistenssi on yksi parhaiten tunnetuista syistä vakaviin kavioiden kipu- ja toimintahäiriöihin, ja sen arvioidaan liittyvän jopa noin 90 prosenttiin tapauksista. Insuliiniresistenssissä elimistön solut reagoivat heikommin insuliiniin, jonka tehtävänä on siirtää glukoosia verestä kudoksiin.
Tämän seurauksena elimistö tuottaa enemmän insuliinia, mikä johtaa kohonneisiin insuliinipitoisuuksiin veressä.
Nykyisin tiedetään, että korkeat insuliinipitoisuudet voivat suoraan vaurioittaa kavion herkkiä rakenteita ja johtaa vakavaan kaviokipuun. Samalla ne vaikuttavat verenkiertoon sekä kavionluun ja kavioseinämän välisiin rakenteisiin.
Insuliiniresistenssi liittyy usein hevosten metaboliseen oireyhtymään (Equine Metabolic Syndrome, EMS). EMS-hevoset ovat tyypillisesti helposti lihovia, niille kertyy rasvavarastoja tietyille alueille ja niiden insuliinitasot nousevat herkästi sokerin ja tärkkelyksen saannin jälkeen.
Näille hevosille jo pienet määrät sokeripitoista ruohoa tai rehua voivat aiheuttaa voimakkaan insuliinivasteen. Siksi ruokinnan sokeri- ja tärkkelyspitoisuuksien tarkka hallinta on erittäin tärkeää.
Harvinaisemmissa tapauksissa vakava kavioiden kiputila voi kehittyä yhden jalan pitkäaikaisen ylikuormituksen seurauksena, esimerkiksi silloin kun hevonen varoo toista jalkaa vamman vuoksi.

Jos epäilet kavion vakavaa kiputilaa, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä todennäköisemmin hoitotulos on hyvä.
Eläinlääkäriä odotettaessa voidaan:
Ruokinnalla on keskeinen merkitys sekä kavion vakavan kiputilan ehkäisyssä että hoidossa.
Tavoitteena on vähentää ruokinnan sokeri- ja tärkkelysmääriä sekä samalla varmistaa riittävä kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden, proteiinin ja omega-3-rasvahappojen saanti.
Monille hevosille on siksi tärkeää:

Hevosilla, joilla on taipumusta akuutteihin kavioiden kiputiloihin, laiduntaminen on usein yksi suurimmista haasteista päivittäisessä hoidossa. Monet yhdistävät riskin rehevään kevätruohoon, mutta ruohon sokeripitoisuus voi todellisuudessa vaihdella huomattavasti koko laidunkauden ajan. Siihen vaikuttavat muun muassa ruohon kasvuvaihe, lämpötila, auringonvalo, sademäärä ja vuorokaudenaika.
Ruoho tuottaa sokeria yhteyttämisen avulla, joten aurinkoisina päivinä sen sokeripitoisuus voi nousta merkittävästi. Jos yöt ovat samalla kylmiä, ruoho käyttää vähemmän tuottamastaan sokerista kasvuun, jolloin sokeria kertyy kasviin. Juuri tästä syystä aurinkoisten päivien ja viileiden öiden jaksot voivat olla erityisen haastavia riskialttiille hevosille.
Erityisesti keväällä, jolloin ruoho kasvaa nopeasti, mutta myös syksyllä, sokeripitoisuus voi nousta tasolle, joka lisää ongelmien riskiä herkille hevosille. Tämän vuoksi laidunnus tulisi aina aloittaa vähitellen, jotta hevosen ruoansulatusjärjestelmä ehtii sopeutua muutokseen. On suositeltavaa aloittaa hyvin lyhyillä laidunajoilla ja lisätä aikaa hitaasti useiden viikkojen aikana samalla, kun hevosen hyvinvointia ja kavioiden kuntoa seurataan tarkasti. Myös laidunkauden aloittaminen tavallista myöhemmin voi olla hyödyllistä, sillä tällöin ruohon sokeripitoisuus on yleensä tasaisempi.
Joillakin hevosilla ruohon syöntiä voi olla tarpeen rajoittaa erilaisilla hoitotoimenpiteillä. Tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi pienemmät, niukkaruohoiset laitumet, tarhaan rakennettu kiertoreitti, laitumen jakaminen osiin tai laidunnuksen rajoittaminen laidunkopan avulla. Samalla hevosella tulisi olla saatavilla sopivaa vähäsokerista karkearehua, jotta sen kuiduntarve täyttyy edelleen.
Joissakin tapauksissa riski voi kuitenkin olla niin suuri, että on syytä harkita, pitäisikö kyseisen hevosen päästä laitumelle lainkaan. Tämä koskee erityisesti hevosia, joilla on aiemmin esiintynyt kavioiden kiputiloja, insuliiniresistenssiä tai muita aineenvaihdunnan häiriöitä. Tällaisissa tapauksissa laidunton ruokinta analysoidulla karkearehulla voi olla turvallisin tapa minimoida uusiutumisriski.
Monet hevoset toipuvat hyvin kavion vakavasta kiputilasta, erityisesti silloin, kun ongelma havaitaan ajoissa ja sen taustasyy saadaan hallintaan.
Ennusteeseen vaikuttavat muun muassa:
Vaikka hevosen tila olisi parantunut, on tärkeää jatkaa johdonmukaista ruokintaa ja hoitoa uusiutumisriskin vähentämiseksi.
Akuutti kavioiden kiputila on vakava tila, mutta sen riskiä voidaan vähentää merkittävästi oikeanlaisella ruokinnalla, sopivalla painonhallinnalla ja hyvällä hoidolla. Kiinnittämällä huomiota hevosen rehunsaantiin, lihavuuskuntoon ja mahdollisiin aineenvaihdunnallisiin haasteisiin voidaan monet tapaukset ehkäistä jo ennen kuin ne kehittyvät vakavaksi ongelmaksi.
Hyvin toimiva ruoansulatus, sopiva kuntoluokka, tasapainoinen aineenvaihdunta ja huolellisesti suunniteltu ruokinta ovat keskeisiä tekijöitä terveiden kavioiden ylläpitämisessä.

Maja Mandrup Knudsen on ollut jo vuosien ajan tunnettu ja luotettu neuvonantaja tanskalaisten hevosenomistajien keskuudessa. Hevosiin erikoistuneen maatalousteknologin koulutuksen sekä St. Hippolytillä vietetyn yli vuosikymmenen ansiosta hän on kerryttänyt vankan asiantuntemuksen hevosten ruokinnasta, terveydestä ja hoidosta.
Aiemmassa työssään ruokintaneuvojana Maja on auttanut lukemattomia hevosenomistajia niin päivittäisessä ruokintaneuvonnassa kuin monimutkaisissakin haasteissa, joissa pienillä muutoksilla on ollut suuri merkitys hevosen hyvinvoinnille. Nykyään hän työskentelee markkinoinnin, viestinnän ja tuotekehityksen parissa St. Hippolytillä, missä hän jakaa edelleen kokemustaan ja tietoaan artikkelien, sosiaalisen median ja asiantuntijasisältöjen kautta.
Neuvonta ja tiedon jakaminen ovat Majalle yhä sydämenasia, ja hänen suurin motivaationsa on vaikuttaa myönteisesti niin hevosen kuin omistajankin elämään.
Majalla on pari hevosta, jotka elävät aktiivipihatossa. Hän keskittyy pitämään hevoset mahdollisimman luonnollisissa olosuhteissa: runsaasti hyvää heinää, liikuntaa ja virikkeitä tarjoten.
St. Hippolyt Nordic A/S
Øgelundvej 7, Blåhøj
DK-7330 Brande
CVR: DK 10026725
IBAN: DK6520005365668681
Puh 040 15 44 970
info@hippolyt.fi