Hyvän rehunkäyttäjän ruokinta

Hyvä rehunkäyttäjä säilyttää kuntoluokkansa suhteellisen vähäisellä energiansaannilla. Sen ruokinta voi silti olla haastavaa: energiansaantia on rajoitettava lihomisen ehkäisemiseksi, mutta samalla on turvattava riittävä karkearehun, valkuaisen, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti sekä vältettävä pitkät syömättömät jaksot.

Tasapainon löytäminen vaatii usein pieniä mutta ratkaisevia muutoksia. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan, miten ruokinta voidaan toteuttaa hevosen ravitsemukselliset ja käyttäytymistarpeet huomioiden.

Lyhyt yhteenveto:

• Hyvä rehunkäyttäjä tarvitsee vähemmän energiaa, mutta ei välttämättä vähemmän valkuaista, vitamiineja tai kivennäisaineita.
• Karkearehuanalyysi auttaa valitsemaan vähäenergisen rehun ja määrittämään sopivan ruokintamäärän.
• Vapaa karkearehun saanti ei aina sovi helposti lihovalle tai laihdutettavalle hevoselle.
• Liiallinen rajoittaminen voi johtaa pitkiin syömättömiin jaksoihin ja ravintoaineiden puutteisiin.
• Slow feederit, useat ruokintapaikat, hallittu karkearehun saanti ja riittävä liikunta voivat helpottaa painonhallintaa hevosen hyvinvointi huomioiden.

Ylipaino on vakava hyvinvointiongelma

Moni hevosenomistaja tunnistaa tilanteen: hevonen tuntuu lihovan lähes tyhjästä, vaikka ruokintaa rajoitetaan. Ongelma on yleisempi kuin moni arvaakaan.

Brittiläisessä 785 hevosen ja ponin tutkimuksessa omistajat arvioivat 31 prosenttia eläimistä ylipainoisiksi tai lihaviksi. Muissa tutkimuksissa ja tieteellisissä katsauksissa on raportoitu vielä suurempia osuuksia.

Maaliskuussa 2023 julkaistussa tanskalaisessa tutkimuksessa 41,5 prosenttia hevosista sai Henneken kuntoluokitusasteikolla arvon 6 tai enemmän, mikä viittaa ylipainoon. Tulos on huomionarvoinen, sillä aineisto koostui pääosin kilpailuihin valmentautuvista hevosista. Henneken asteikolla arvioidaan hevosen rasvakudoksen määrää ja lihavuuskuntoa.

Tutkimustulokset osoittavat, että hevosten ylipaino on yleistä.

Et siis ole ongelman kanssa yksin.

Ylimääräinen rasvakudos ei ole vain ulkonäkökysymys. Se kuormittaa niveliä ja muuta tuki- ja liikuntaelimistöä, voi heikentää suorituskykyä ja lämmönsietoa sekä liittyy usein insuliinidysregulaatioon ja akuuttiin kavioarkuuteen.

Sopivan lihavuuskunnon ylläpitäminen on siksi tärkeä osa hevosen terveyttä ja hyvinvointia.

Ylipaino ja hevosen metabolinen oireyhtymä eli EMS eivät kuitenkaan ole sama asia. Kaikilla ylipainoisilla hevosilla ei ole insuliinidysregulaatiota, mutta lisääntynyt rasvakudos voi altistaa sille, pahentaa aineenvaihdunnan häiriöitä ja lisätä huolellisesti suunnitellun ruokinnan tarvetta.

Vähään tyytyvä hevonen on energiatehokas

Vähään tyytyviä hevosia esiintyy kaikissa roduissa, mutta erityisesti poneissa, kylmäverisissä ja alkuperäisroduissa. Ne ovat sopeutuneet niukkaan ravintoon, runsaaseen liikkumiseen ja vaihteleviin olosuhteisiin, joissa energiaa varastoidaan hyvinä kausina ja hyödynnetään ravinnon vähentyessä.

Nykyisessä hevosenpidossa energiapitoista laidunruohoa ja hyvälaatuista karkearehua on usein saatavilla ympäri vuoden, mutta päivittäinen liikunta voi jäädä vähäiseksi. Ympäristö tarjoaa siten enemmän energiaa ja vähemmän kulutusta kuin mihin moni vähään tyytyvä hevonen on sopeutunut.

Ylipainoinen hevonen tarvitsee vähemmän energiaa, mutta sen valkuaisen, välttämättömien aminohappojen, vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve ei vähene samassa suhteessa. Kaikkien rehuannosten pienentäminen voi siksi johtaa välttämättömien ravintoaineiden liian vähäiseen saantiin.

Vähään tyytyvän hevosen ruokinnassa on kolme päätavoitetta:

1. pitää energiansaanti tasolla, joka ylläpitää sopivaa kuntoluokkaa tai mahdollistaa hitaan painonpudotuksen
2. turvata valkuaisen, vitamiinien, kivennäisaineiden, suolan ja veden riittävä saanti
3. tarjota riittävästi kuitua ja pureskeluaikaa sekä mahdollistaa luontainen ravinnonetsintäkäyttäytyminen

Jos ruokinnassa keskitytään vain energiansaannin vähentämiseen, hevonen voi saada liian vähän välttämättömiä ravintoaineita ja joutua olemaan pitkiä aikoja ilman pureskeltavaa. Liian voimakas energiarajoitus ei myöskään välttämättä edistä kestävää painonhallintaa.

Aloita seurannasta

Luotettava painonhallinta edellyttää säännöllistä ja yhdenmukaista seurantaa. Kirjaa hevosen paino tai painoarvio, kuntoluokka ja paikalliset rasvakertymät. Käytä aina samaa mittausmenetelmää, mittauskohtaa ja ajankohtaa. Painomittanauha ei anna täysin tarkkaa tulosta, mutta auttaa seuraamaan muutoksia.

Arvioi kuntoluokka:
Käytä Henneken 1-9-asteikkoa. Tavoite on yleensä noin 5/9, mutta huomioi myös rotu, ikä ja lihasmassa.

Ohjeen löydät täältä!

Tunnustele hevonen:
Talvikarva voi peittää rasvakertymiä. Tunnustele erityisesti kylkiluut, lavat, säkä, lanne ja hännäntyvi.

Dokumentoi muutokset:
Ota kuvat sivulta, edestä ja takaa 2-4 viikon välein ja kirjaa mittaustulokset.

Punnitse kaikki rehut:
Huomioi karkearehun ja väkirehun lisäksi mahdollisuuksien mukaan laidunruoho, heinänjätteet, herkut, mashit ja satunnaiset pienet annokset. Heinä- tai matkalaukkuvaaka on edullinen tapa parantaa ruokinnan tarkkuutta.

Valitse vähemmän kaloreita kiloa kohden, älä vain vähemmän kiloja

Karkearehu on ruokintasuunnitelman perusta. Karkearehuja ovat laidunruoho, heinä, säilöheinä ja muut niin sanotut vihreät kuidut.

Kaksi heinäerää voi näyttää samanlaiselta, vaikka niiden energia-, sokeri-, valkuais- ja kivennäisainesisällöt poikkeaisivat merkittävästi toisistaan. Myöhään korjattu ja kuitupitoinen karkearehu on usein hyvä lähtökohta vähään tyytyvän hevosen ruokintaan, mutta korjuuajankohta tai ulkonäkö eivät yksin takaa sopivaa ravintosisältöä. Koostumukseen vaikuttavat myös esimerkiksi sääolosuhteet, kasvilajit, kasvuvaihe ja säilöntätapa.

Siksi karkearehuanalyysi on vähään tyytyvän hevosen ruokinnan tärkein yksittäinen työkalu. Analyysiin kannattaa sisällyttää vähintään kuiva-aine, energia, sulava raakavalkuainen, sokeri ja keskeiset kivennäisaineet.

Analyysi auttaa vastaamaan ruokinnan olennaiseen kysymykseen: kuinka paljon karkearehua hevonen voi syödä ja pysyä silti maltillisessa energiavajeessa?

Jos karkearehun energiapitoisuus on korkea, jo melko pieni määrä voi ylittää hevosen päivittäisen energiantarpeen. Vähäenergistä karkearehua voidaan yleensä tarjota enemmän, mikä pidentää syömiseen käytettyä aikaa ja tukee kylläisyyden tunnetta ilman, että energiansaanti välttämättä kasvaa.

Insuliinidysregulaatiosta kärsivälle hevoselle suositellaan usein karkearehua, jonka ei-rakenteellisten hiilihydraattien eli NSC:n kokonaispitoisuus on enintään noin 10 % kuiva-aineesta. Koska analyysimenetelmät ja käytetyt termit vaihtelevat laboratorioittain, pyydä meiltä tarvittaessa apua oman analyysisi ESC-, WSC- ja NSC-arvojen tulkintaan.

• Osta mahdollisuuksien mukaan suuri ja tasalaatuinen karkearehuerä ja analysoi se ennen ruokintasuunnitelman laatimista.
• Valitse hygieeninen, pölytön ja homeeton karkearehu, jonka energiatiheys on matala tai kohtuullinen.
• Siirry uuteen rehuun asteittain 10-14 päivän aikana, myös silloin, kun kyseessä on vain uusi heinäerä     .

Laske karkearehu kuiva-aineena

Karkearehusuositukset ilmoitetaan yleensä kuiva-aineena suhteessa hevosen elopainoon. Tämä on tärkeää, sillä 10 kg heinää ja 10 kg säilöheinää sisältävät eri määrän kuiva-ainetta. Kuivan heinän kuiva-ainepitoisuus on tavallisesti 85–90 %, kun taas säilöheinän pitoisuus vaihtelee huomattavasti. Perusta ruokintalaskelma siksi rehuanalyysissä määritettyyn kuiva-ainepitoisuuteen.

Ylipainoisen tai aineenvaihdunnallisesti herkän hevosen karkearehumäärän lähtökohtana käytetään usein joko 1,5 % nykyisestä elopainosta tai 2 % ihannepainosta kuiva-aineena päivässä sen mukaan, kumpi määrä on suurempi. Määrää mukautetaan hevosen kuntoluokan, painonkehityksen, laidunruohon saannin, työmäärän, karkearehun energiapitoisuuden ja yksilöllisten tarpeiden perusteella.

Karkearehun rajoittamista alle 1,5 prosenttiin nykyisestä elopainosta kuiva-aineena ei yleensä suositella ilman eläinlääkärin tai ruokinta-asiantuntijan arviota.

Alla oleva esimerkki on laskettu 500 kg painavalle hevoselle, jonka ihannepaino on 450 kg.

Heinää vapaasti? Se riippuu hevosesta ja heinästä

Karkearehun vapaa saanti voi sopia normaalipainoiselle hevoselle, jonka syönninsäätely toimii ja jonka karkearehu on energiapitoisuudeltaan sopivaa. Vähään tyytyvälle, ylipainoiselle tai insuliinidysregulaatiosta kärsivälle hevoselle se ei kuitenkaan ole automaattisesti turvallinen ratkaisu. Kaikki hevoset eivät säätele syöntiään riittävästi, eikä matala sokeripitoisuus yksin tee karkearehusta vähäenergistä tai painonhallintaan sopivaa.

Tavoitteena ei välttämättä ole karkearehun vapaa saanti, vaan mahdollisimman pitkä ja tasainen syömisaika, vähintään kahdeksan tuntia päivässä, lasketun päiväannoksen puitteissa. Tähän voidaan pyrkiä pienillä rehuannoksilla, slow feedereillä, useilla ruokintapaikoilla ja jakamalla päiväannos eri puolille vuorokautta.

• Käytä pienisilmäisiä heinäverkkoja tai muita slow feedereitä, mutta tarkkaile hevosen hampaita, huulia ja turhautumista. Hevosen on pystyttävä syömään rauhallisesti ja turvallisesti.
• Sijoita ruokintapaikat eri puolille tarhaa niin, että hevonen liikkuu veden, suojan ja karkearehun välillä.
• Ryhmässä ruokintapaikkoja tulee olla hevosia enemmän ja riittävän etäällä toisistaan.

Laidunruoho on usein piilevä energianlähde

Ruohon syöntimäärää on vaikea arvioida, sillä hevonen voi kompensoida lyhyttä laidunaikaa syömällä nopeasti. Laidunnuksen kesto ei siksi suoraan kerro saadun ruohon määrää. Erittäin vähään tyytyvälle hevoselle mitattu karkearehuannos yhdistettynä hiekkatarhaan, track systemiin tai vähäruohoiseen tarhaan voi olla helpommin hallittava ratkaisu kuin lyhyt pääsy rehevälle laitumelle.

Jos vähään tyytyvä hevonen laiduntaa, huomioi seuraavat seikat:

• Käytä tarvittaessa laidunkuonokoppaa ja totuta hevonen siihen vähitellen. Tarkista kuonokopan istuvuus ja kuluminen sekä varmista, että hevonen pystyy juomaan ja laiduntamaan sen kanssa.
• Lyhyeksi syöty ruoho ei ole automaattisesti vähäsokerista tai turvallista. Erityisesti niiton tai voimakkaan laidunnuksen jälkeen kasvava nuori ruoho voi sisältää runsaasti sokeria.
• Kesällä aikainen aamu on usein iltapäivää parempi laidunnusaika, mutta pakkanen, kuivuus ja muut kasvia kuormittavat olosuhteet voivat vaikuttaa ruohon sokeripitoisuuteen.

Olki voi lisätä pureskeluaikaa

Puhdas ja kuiva kaura- tai ohranolki voi joillakin hevosilla korvata enintään 30 prosenttia heinästä ja vähentää ruokinnan keskimääräistä energiatiheyttä. Olki pidentää pureskeluaikaa, mutta sisältää niukasti valkuaista ja kivennäisaineita. Liiallinen määrä voi aiheuttaa vatsakkuutta, muuttaa lannan koostumusta ja lisätä ongelmien riskiä erityisesti hevosilla, joilla on hammasongelmia, vähäinen vedensaanti tai aiempia ummetuksia.

Ota olki käyttöön vähitellen ja huolehdi riittävästä vedensaannista sekä valkuaisen, vitamiinien ja kivennäisaineiden tasapainosta. Sopiva määrä arvioidaan yksilöllisesti. Olki voi olla osa huolellisesti suunniteltua ruokintaa, mutta pelkkä olkipaali tarhassa ei ole tasapainoinen laihdutusruokavalio.

Liotus voi olla yksi työkalu

Karkearehun liottaminen voi vähentää vesiliukoisten hiilihydraattien määrää, mutta vaikutus vaihtelee olosuhteiden mukaan. Samalla rehusta huuhtoutuu valkuaista ja kivennäisaineita, joten pitkä liotusaika ei välttämättä tuo lisähyötyä. Aineenvaihdunnallisesti herkälle hevoselle lyhyt, vakioitu liotus on usein tarkoituksenmukaisempi kuin yön yli liottaminen.

• Liota rehua riittävässä määrässä puhdasta, kylmää vettä 30-60 minuuttia.
• Hävitä liotusvesi niin, ettei hevonen pääse juomaan sitä.
• Syötä liotettu rehu mahdollisimman pian, etenkin lämpimällä säällä, ja poista tähteet. Bakteerit lisääntyvät siinä nopeasti.
• Älä arvioi sokeripitoisuuden muutosta ilman analyysiä. Hyvin sokeripitoinen rehu on usein parempi korvata sopivammalla.
• Huolehdi vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävästä saannista, sillä osa niistä huuhtoutuu liotuksessa.

Suosittelemme liottamista ensisijaisesti silloin, kun sopivampaa karkearehua ei ole saatavilla.

Vähemmän kaloreita ei saa tarkoittaa vähemmän ravintoaineita

Karkearehun rajoittaminen vähentää energian lisäksi muiden ravintoaineiden saantia. Vähään tyytyvä hevonen tarvitsee silti riittävästi välttämättömiä aminohappoja, vitamiineja, kivennäisaineita ja suolaa. Ruokintaa täydennetään siksi usein karkearehuanalyysin perusteella valitulla vitamiini- ja kivennäisvalmisteella tai vähäenergiaisen ruokinnan perusrehulla, kuten EquiGard Müslillä.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää valkuaisen saantiin. Välttämättömien aminohappojen puute voi johtaa lihasmassan vähenemiseen painonpudotuksen aikana. Painon lisäksi kannattaa seurata ylälinjan ja takaosan lihaksistoa sekä hevosen suorituskykyä. Valkuaistäydennys tulee valita analyysin ja todellisen tarpeen perusteella, sillä tarpeeton täydennys voi lisätä energiansaantia ja vaikuttaa joidenkin aineenvaihdunnallisesti herkkien hevosten insuliinivasteeseen.

Liikunta on osa ruokintasuunnitelmaa

Liikunta lisää energiankulutusta ja voi parantaa insuliiniherkkyyttä. Terveelle hevoselle päivittäinen liikkuminen on usein hyödyllisempää kuin yksittäiset raskaat harjoitukset. Ratsastusta, mäkiharjoittelua, puomityöskentelyä, juoksutusta sekä pihatto- ja track system -ratkaisuja voidaan yhdistää hevosen kunnon mukaan. Tavoitteena on saada hevosen syke kohoamaan päivittäin esimerkiksi vähintään 20 minuutiksi.

Jos paino ei laske suunnitellusti:

Tarkista nämä seitsemän asiaa

1. Onko kaikki karkearehu punnittu ja sen kuiva-ainepitoisuus huomioitu?
2. Kuinka paljon ruohoa hevonen todellisuudessa syö laitumelta, aidan alta tai laidunkuonokopan läpi?
3. Syökö hevonen osan tarhakaverinsa rehuannoksesta?
4. Saako hevonen huomaamatta lisäenergiaa esimerkiksi herkuista, mashista, öljystä, sinimailasesta tai oljesta?
5. Onko karkearehun energiapitoisuus aidosti matala vai näyttääkö rehu vain karkealta?
6. Rajoittaako kipu, vähäinen liikkumistila tai muu tekijä hevosen päivittäistä aktiivisuutta?
7. Onko syytä tutkia insuliinidysregulaation, EMS:n tai PPID:n mahdollisuus?

Parasta suunnitelmaa voidaan säätää

Vähään tyytyvän hevosen ei pidä laihtua nälkiintymällä. Ruokinnan tulee tarjota kuitua suoliston toimintaan ja pureskeluun, riittävästi valkuaista lihasten ja kudosten ylläpitoon sekä tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Samalla energiansaanti on sovitettava painonhallinnan tavoitteisiin.

Kestävä painonhallinta perustuu hevosen kunnon seurantaan, rehujen punnitsemiseen, karkearehuanalyysiin, ruohon saannin hallintaan, pitkään syömisaikaan ja turvalliseen liikuntaan. Kun painonpudotus on hidasta, suunnitelmallista ja ravitsemuksellisesti tasapainoista, se tukee painon lisäksi hevosen liikkumista, suorituskykyä ja aineenvaihdunnan terveyttä.

Haluatko hevosellesi yksilöllisiä ruokintasuosituksia tai ruokintasuunnitelman?

Ota yhteyttä paikalliseen ruokinta-asiantuntijaan tai täytä ruokintasuunnitelmalomake. Palaamme asiaan mahdollisimman pian.

Lähteet

Mad Barn: Feeding your Easy Keeper Horse: Best Diet Plan for Weight Management
https://madbarn.com/feeding-easy-keeper-horse/

Forageplus: Should You Feed Adlib Hay to Horses and Ponies?
https://forageplus.co.uk/should-you-feed-adlib-hay/

Forageplus: Can Underfeeding Metabolic Horses Worsen Insulin Resistance?
https://forageplus.co.uk/underfeeding-metabolic-horses/

Robin et al. (2015): Prevalence of and risk factors for equine obesity in Great Britain

Burns (2025): Nutritional Management of Equine Insulin Dysregulation