Ei. Suuri vatsa ei välttämättä johdu kaasusta, vaan taustalla voivat olla myös suoliston runsas sisältö, vaikeasti sulava karkearehu, heikko lihaksisto, ylipaino, loiset, hiekka tai sairaus.
0
0
Syynä voi olla suoliston mikrobien epätasapaino
Suurta tai turvonnutta vatsaa selitetään usein ”liialla ilmalla”, mutta vatsan koko ei yksin kerro sen syytä. Turvotus voi johtua kaasusta, suoliston suuresta karkearehumäärästä, heikosta vatsalihaksistosta, huonolaatuisesta karkearehusta, loisista, hiekasta, ylipainosta tai sairaudesta. Sitä tulee arvioida yhdessä hevosen ruokinnan, lannan, ruokahalun, kuntoluokan, käyttäytymisen ja yleisvoinnin kanssa.
Turvotuksen syiden ymmärtämiseksi on tärkeää tuntea terveen suoliston toiminta. Hevonen on paksusuolikäymiseen sopeutunut kasvinsyöjä, jonka omat entsyymit eivät hajota suurta osaa karkearehun rakenteellisista kuiduista. Niiden hajottamisesta vastaa pääasiassa umpi- ja paksusuolessa toimiva monimuotoinen mikrobisto.
Hevosen vatsan turvotus voi johtua esimerkiksi kaasusta, suoliston täyttöasteesta, ruokinnasta, loisista tai stressistä. Ruoansulatus on riippuvainen monimuotoisesta ja vakaasta mikrobiomista, joka hajottaa karkearehun kuituja sekä tukee energiansaantia ja suoliston terveyttä. Pitkittynyt turvotus edellyttää hevosen terveydentilan ja ruokinnan kokonaisarviointia. Rehunvaihdot tulee tehdä vähitellen, ja ruokinnan tulee perustua kuitupitoiseen karkearehuun. Karkearehusta kannattaa analysoida ainakin D-arvo, NDF-kuitu sekä energia-, valkuais- ja sokeripitoisuus. Tarvittaessa mikrobiomin tasapainoa voidaan tukea tarkoitukseen sopivalla pre- tai probiootilla.
Hevosen ruoansulatuskanavassa elää bakteereja, arkeoneja, alkueläimiä, sieniä ja hiivoja. Mikrobiomin koostumus vaihtelee yksilöllisesti, ja siihen vaikuttavat muun muassa vuodenaika, ympäristö, maantieteellinen sijainti, kasvuolosuhteet, liikunta ja ruokinta. Siksi kaikille terveille hevosille sopivaa ”täydellistä” bakteeriprofiilia ei ole, vaan jokaisella hevosella on sille ominainen mikrobiomi ja mikrobien välinen tasapaino.
Ratkaisevaa on mikrobiyhteisön toiminta: pystyykö se käsittelemään rehua tasapainoisesti, tuottamaan hyödyllisiä aineenvaihduntatuotteita, ehkäisemään happojen kertymistä, suojaamaan suolen limakalvoa ja palautumaan häiriöistä? Monimuotoinen mikrobiyhteisö on usein vakaampi, sillä eri mikro-organismit voivat suorittaa samoja tehtäviä ja osittain korvata toistensa toimintaa.
Mikrobit hyödyntävät myös toistensa aineenvaihduntatuotteita. Yksi bakteeri voi hajottaa kasvin soluseinää, toinen käyttää vapautuvia hiilihydraatteja ja kolmas hyödyntää maitohappoa energianlähteenään. Tätä kutsutaan mikrobien väliseksi ristiruokinnaksi, ja se on keskeinen osa karkearehun vakaata fermentaatiota hevosen paksusuolessa.
Fibrobacter-suvun ja Ruminococcaceae-heimon bakteerit hajottavat selluloosaa ja muita karkearehun rakenteellisia kuituja, jolloin niiden sisältämä energia vapautuu hevosen hyödynnettäväksi. Näitä bakteereja esiintyy yleensä suhteellisesti vähemmän väkirehupainotteisesti ruokituilla hevosilla kuin hevosilla, joiden ruokinta perustuu pääasiassa karkearehuun.
Bacteroidetes-ryhmään kuuluvat Prevotella- ja Bacteroides-sukujen bakteerit osallistuvat muun muassa pektiinin, hemiselluloosan ja muiden monimutkaisten hiilihydraattien hajottamiseen. Ryhmä on kuitenkin laaja ja monimuotoinen, joten sen runsautta tai vähäisyyttä ei voida yksin pitää hyvänä tai huonona merkkinä. Olennaista on sen toiminta osana paksusuolen mikrobiyhteisöä.
Myös Lachnospiraceae-heimoon kuuluu kasvien hiilihydraatteja hajottavia bakteereja, joista osa tuottaa butyraattia. Heimon bakteereja on yhdistetty sekä hyvinvoiviin hevosiin että suolistosairauksiin, mikä osoittaa yksittäisten mikrobilöydösten tulkinnan haastavuuden. Ratkaisevia ovat mikrobiston kokonaisuus, toiminta ja asiayhteys.
Kun paksusuolen mikrobit fermentoivat kuituja, syntyy pääasiassa lyhytketjuisia eli haihtuvia rasvahappoja. Tärkeimmät niistä ovat asetaatti, propionaatti ja butyraatti. Ne imeytyvät suolen seinämän läpi ja muodostavat merkittävän osan hevosen energiasta:
Mikrobisto osallistuu myös B- ja K-vitamiinien muodostamiseen, kilpailee taudinaiheuttajien kanssa elintilasta ja ravinnosta sekä vaikuttaa limaneritykseen ja suoliston paikalliseen immuunipuolustukseen. Näin se suojaa suolen limakalvoa ja ylläpitää suoliston tasapainoa. Suolistomikrobit eivät siis ole vain ruoansulatuksen apulaisia, vaan välttämätön osa suoliston normaalia toimintaa.
Streptococcus- ja Lactobacillus-sukujen bakteerit fermentoivat helposti hyödynnettäviä hiilihydraatteja ja tuottavat maitohappoa. Niitä esiintyy myös terveiden hevosten suolistossa, eivätkä ne ole automaattisesti haitallisia. Ongelmia voi syntyä, jos runsaasti tärkkelystä päätyy ohutsuolesta paksusuoleen ja maitohappoa muodostuu enemmän kuin muut mikrobit pystyvät hyödyntämään.
Tällöin umpi- ja paksusuolen pH voi laskea, mikä heikentää herkkien, kuitua hajottavien mikrobien toimintaa ja suosii happamia olosuhteita sietäviä maitohapon tuottajia. Seurauksena voi olla itseään voimistava happamoitumiskierre ja voimakkaassa, äkillisessä tilanteessa paksusuolen vakava happamuustila.
Virhekäyminen on yleistermi suoliston epätasapainoiselle fermentaatiolle. Tällöin paksusuoleen päätyvät ravintoaineet, mikrobiston toiminta ja fermentaation lopputuotteet eivät muodosta tasapainoista kokonaisuutta. Taustalla voi olla useita syitä, joten termi kuvaa pikemminkin suoliston toimintahäiriötä kuin tarkasti määriteltyä tilaa tai sairautta.
Asiantuntijakielessä virhekäymisellä voidaan tarkoittaa paksusuolen mikrobiston toiminnan ja fermentaation muutoksia, joihin voi liittyä:
Kaasu on fermentaation luonnollinen sivutuote, jota terve hevonen tuottaa ja poistaa päivittäin. Turvotusta voi syntyä, jos kaasun muodostuminen, kulkeutuminen tai poistuminen häiriintyy. Myös suoliston suuri täyttöaste voi näkyä vatsan turvotuksena.
Myös termiä dysbioosi tulee käyttää täsmällisesti. Se ei tarkoita kaikkia lyhytaikaisia muutoksia suoliston mikrobistossa, sillä mikrobiomi vaihtelee luonnollisesti esimerkiksi ruokinnan, vuodenajan, ympäristön ja hevosen iän mukaan. Dysbioosilla tarkoitetaan yleensä mikrobiomin koostumuksen ja toiminnan epätasapainoa, joka voi liittyä sairauteen tai muuhun suoliston häiriötilaan. Olennaista ei ole vain mikrobiston koostumus, vaan myös sen toiminta.
Suoliston tasapainoa ei voida arvioida luotettavasti yhden lantanäytteen perusteella. Tutkimuksissa ei myöskään ole määritetty kaikille hevosille sopivaa ihanteellista mikrobiomia tai yleispätevää dysbioosin merkkitekijää.
Onkin epäselvää, onko kaikille hevosille yhteistä tervettä bakteeriprofiilia olemassa. Mikrobiomiin vaikuttavat hevosen yksilölliset ominaisuudet, elinympäristö, kasvuolosuhteet ja ruokinta?
Monimuotoinen mikrobisto pystyy yleensä sopeutumaan muutoksiin ja häiriöihin yksipuolista mikrobistoa paremmin. Monimuotoisuutta voidaan tukea laadukkaaseen karkearehuun ja monipuolisiin kuitulähteisiin perustuvalla ruokinnalla.
Ihmisillä suoliston mikrobiston häiriöitä on yhdistetty muun muassa ylipainoon ja astmaan. Havainnot ovat kiinnostavia, mutta niitä ei voida sellaisinaan soveltaa hevosiin.
Hevosen vatsa voi näyttää turvonneelta monesta syystä. Osa niistä on harmittomia, mutta osa vaatii tarkempaa selvittämistä.
Jos ateria sisältää enemmän tärkkelystä kuin ohutsuoli pystyy sulattamaan, osa siitä päätyy umpi- ja paksusuoleen. Siellä tärkkelys voi lisätä maitohappoa tuottavien mikrobien toimintaa, laskea suoliston pH:ta ja häiritä mikrobiston tasapainoa.
Tärkkelyksen kokonaismäärän lisäksi merkitystä on sen määrällä ateriaa kohden, lähteellä ja käsittelyllä sekä hevosen yksilöllisellä ruoansulatuskyvyllä.
Suoliston mikrobit sopeutuvat hevosen säännöllisesti saamaan ravintoon. Äkillinen muutos heinässä, säilöheinässä, laidunruohossa tai väkirehussa voi muuttaa niiden ravintopohjaa nopeammin kuin mikrobisto ehtii sopeutua. Kaikki rehunvaihdot, myös siirtyminen karkearehuerästä toiseen, tulisi siksi tehdä asteittain noin 2-3 viikon aikana. Ruokinnan pysyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota myös tallinvaihdon, kuljetusten ja kilpailumatkojen yhteydessä!
Suuri vatsa eli niin sanottu olkivatsa ei aina johdu kaasusta. Myöhään korjattu, karkea ja korsipitoinen rehu sisältää yleensä runsaasti vaikeasti sulavaa kuitua, viipyy ruoansulatuskanavassa pitkään ja lisää suoliston täyttöastetta. Jos hevosen on syötävä sitä paljon täyttääkseen energian ja valkuaisen tarpeensa, se voi näyttää vatsakkaalta olematta lihava. Heikko ylälinja ja näkyvät kylkiluut voivat samalla viitata hyödynnettävien ravintoaineiden riittämättömään saantiin.
Karkearehuanalyysi auttaa arvioimaan rehun laatua ja sulavuutta. Hyödyllisiä tietoja ovat D-arvo, NDF-kuidun määrä, energia-, valkuais- ja sokeripitoisuus sekä kuiva-ainepitoisuus. Niiden avulla voidaan arvioida, kuinka paljon rehussa on hevosen hyödynnettävissä olevaa kuitua.
Olki voi lisätä pureskeluaikaa osana suunniteltua ruokintaa, mutta suurina määrinä se ei korvaa paremmin sulavaa karkearehua. Ruokintaa voidaan tarvittaessa täydentää helposti sulavilla kuitulähteillä, kuten juurikaskuidulla tai Gastro Relief Beetin sisältämillä ruohokuiduilla.
Antibiootit voivat muuttaa suoliston mikrobiston koostumusta ja vähentää sen monimuotoisuutta, ja vaikutukset voivat jatkua lääkityksen päättymisen jälkeen. Eräässä tutkimuksessa muutoksia havaittiin vielä kuuden kuukauden kuluttua antibioottihoidosta. Antibiootit voivat olla välttämättömiä, mutta hevosen ruoansulatusta ja yleisvointia tulee seurata hoidon aikana ja sen jälkeen yhteistyössä eläinlääkärin kanssa.
Myös stressi, kuljetukset, kuumuus, sairaudet ja tietyt lääkkeet voivat vaikuttaa mikrobistoon ja suolen suojamuurin toimintaan.
Lisäksi loiset, suolistoon kertynyt hiekka, hammasongelmat ja riittämätön nesteensaanti voivat muuttaa rehun sulavuutta ja kulkua sekä vatsan ulkonäköä. Turvotusta ei siksi tule selittää vain yhdellä rehulla tai ruokintatekijällä, vaan tilanne on arvioitava kokonaisuutena.
Vatsan koko ei yksin kerro hevosen lihavuuskunnosta. Ylipainoon liittyviä rasvakertymiä voi muodostua esimerkiksi kaulan harjanteelle, lapojen taakse, kylkiluiden päälle ja hännäntyven ympärille. Suuri ja roikkuva vatsa ei kuitenkaan aina merkitse ylipainoa. Jos kylkiluut erottuvat ja selän sekä takaosan lihaksisto on heikko, vatsakkuus voi johtua suoliston suuresta täyttöasteesta tai energian ja valkuaisen riittämättömästä saannista tai hyväksikäytöstä.
Arvioi hevosta kokonaisuutena ja tunnustele mahdolliset rasvakertymät. Seuraa myös vatsan koon vaihtelua sekä muutoksia lannassa, ruokahalussa, suorituskyvyssä ja käyttäytymisessä.
Voit lukea lisää kuntoluokan arvioinnista täältä!
Prebiootit ovat tiettyjen suolistomikrobien ravintona toimivia rehuaineita. Probiootit sisältävät eläviä mikro-organismeja, joiden tarkoituksena on riittävänä annoksena tukea hevosen terveyttä. Vaikutus riippuu muun muassa mikrobikannasta, annoksesta, valmisteesta ja hevosen yksilöllisestä tilanteesta.
Aikuisilla hevosilla tutkituimpia probiootteja ovat hiivakannat Saccharomyces cerevisiae ja Saccharomyces boulardii, mutta tutkimustulokset niiden hyödyistä eivät ole yksiselitteisiä.
Prebiootit, probiootit ja hiivavalmisteet voivat täydentää ruokintaa, mutta ne eivät korvaa ruokinnan kokonaisuuden korjaamista tai oireiden syyn selvittämistä.
Voit lukea aiheesta lisää täältä!
Terveessä paksusuolessa mikrobiryhmät toimivat yhteistyössä: osa hajottaa kuituja, osa hyödyntää välituotteita, ja fermentaation lopputuotteet tuottavat hevoselle energiaa sekä ravitsevat suolen limakalvoa. Ruokinnan muutokset, suoliston läpikulkunopeus, stressi ja sairaudet voivat häiritä tätä kokonaisuutta. Seurauksena voi olla happojen tai kaasun kertymistä, suoliston liikkeiden muutoksia sekä kuidun heikompaa hyödyntämistä tai suoliston täyttöasteen kasvua.
Toistuvan turvotuksen selvittäminen ei siksi ala yksittäisen ”hyvän” tai ”huonon” bakteerin etsimisestä, vaan hevosen tilanteen kokonaisarvioinnista. Huomioi yleisvointi, oireet, karkearehun laatu, aterioiden koko sekä ruokinnan ja elinympäristön muutokset. Näiden tietojen perusteella ruokintaa voidaan muuttaa suunnitelmallisesti ja turvallisesti.
Jos tarvitset yksilöllistä ohjausta hevosesi ruokintaan, ota yhteyttä paikalliseen ruokinta-asiantuntijaan.
Yhteystiedot löydät verkkosivujen neuvontaosiosta.
Ei. Suuri vatsa ei välttämättä johdu kaasusta, vaan taustalla voivat olla myös suoliston runsas sisältö, vaikeasti sulava karkearehu, heikko lihaksisto, ylipaino, loiset, hiekka tai sairaus.
Perusta ruokinta hevoselle sopivaan karkearehuun ja jaa rehut tasaisesti vuorokaudelle. Vältä pitkiä ruokintataukoja sekä suuria tärkkelys- ja sokerimääriä yksittäisissä aterioissa. Tee rehunvaihdokset asteittain, mieluiten 2-3 viikon aikana.
Probiootit ja hiivavalmisteet voivat joissakin tilanteissa tukea suoliston mikrobiston tasapainoa, mutta vaikutus on yksilöllinen. Ne eivät korvaa tasapainoista ruokintaa eivätkä turvotuksen taustalla olevan syyn selvittämistä.
Maja Mandrup Knudsen on ollut jo vuosien ajan tunnettu ja luotettu neuvonantaja tanskalaisten hevosenomistajien keskuudessa. Hevosiin erikoistuneen maatalousteknologin koulutuksen sekä St. Hippolytillä vietetyn yli vuosikymmenen ansiosta hän on kerryttänyt vankan asiantuntemuksen hevosten ruokinnasta, terveydestä ja hoidosta.
Aiemmassa työssään ruokintaneuvojana Maja on auttanut lukemattomia hevosenomistajia niin päivittäisessä ruokintaneuvonnassa kuin monimutkaisissakin haasteissa, joissa pienillä muutoksilla on ollut suuri merkitys hevosen hyvinvoinnille. Nykyään hän työskentelee markkinoinnin, viestinnän ja tuotekehityksen parissa St. Hippolytillä, missä hän jakaa edelleen kokemustaan ja tietoaan artikkelien, sosiaalisen median ja asiantuntijasisältöjen kautta.
Neuvonta ja tiedon jakaminen ovat Majalle yhä sydämenasia, ja hänen suurin motivaationsa on vaikuttaa myönteisesti niin hevosen kuin omistajankin elämään.
Majalla on pari hevosta, jotka elävät aktiivipihatossa. Hän keskittyy pitämään hevoset mahdollisimman luonnollisissa olosuhteissa: runsaasti hyvää heinää, liikuntaa ja virikkeitä tarjoten.
St. Hippolyt Nordic A/S
Øgelundvej 7, Blåhøj
DK-7330 Brande
CVR: DK 10026725
IBAN: DK6520005365668681
Puh 040 15 44 970
info@hippolyt.fi
