Karkearehuanalyysi – miten sitä luetaan?

Karkearehu on jokaisen hevosen ruokinnan perusta – myös sinun hevosesi!

Hevonen tarvitsee karkearehua (heinä/säilöheinä) vähintään noin 1,5 kg kuiva-ainetta/100 kg elopainoa/ vrk, jotta sulavan kuidun saanti on riittävä ja ruoansulatuskanava pysyy terveenä.

Myös laidunruoho lasketaan mukaan karkearehumäärään, joten laidunkaudella muuta karkearehua voidaan vähentää. Käytännössä tämä koskee pääasiassa kesäkautta, sillä suurimman osan vuodesta hevosen ruokinta perustuu pääosin karkearehuun.

Jos hevonen ei liho liikaa, sille voidaan antaa myös tätä suurempi määrä karkearehua.

Mainittu määrä vastaa usein noin 80-90 prosenttia hevosen kokonaisruokavaliosta. Siksi karkearehun sisällöllä on suuri merkitys.

Karkearehun sisällön tunteminen on perusta hevosen ruokinnan optimoimiselle. Yksinkertaisesti sanottuna väkirehun tulisi täydentää niitä ravintoaineita, joita karkearehusta puuttuu, jotta ruokinta voidaan tasapainottaa mahdollisimman hyvin.

Jos karkearehun valkuaispitoisuus on alhainen, ruokintaa kannattaa täydentää valkuaispitoisemmalla väkirehulla, jotta kokonaisuus vastaa hevosen tarpeita.

Jos karkearehun ravintosisältöä ei tunneta, ruokintaa ei voida optimoida eikä hevosen todellista ravintoaineiden saantia arvioida luotettavasti.

Käytännöt vaihtelevat maittain: esimerkiksi Ruotsissa karkearehuanalyysit ovat arkipäivää, kun taas Tanskassa ne ovat edelleen vähemmän yleisiä.

Nykyisin monet karkearehun tuottajat toimittavat kuitenkin rehun analyysitulosten kanssa, jotta sekä myyjä että ostaja tietävät tarkasti sen ravintosisällön.

Alla käymme läpi tavallisessa karkearehuanalyysissä esiintyvät tiedot.

Huomioithan kuitenkin, että analyysitulosten esitystapa voi vaihdella hieman käytetyn analyysimenetelmän mukaan.

Teemme yhteistyötä Eurofinsin kanssa, joten käytämme heidän analyysituloksiaan esimerkkinä.

Kuiva-aine

Kuiva-aine kertoo, kuinka suuri osa heinästä tai säilöheinästä on vettä. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka monta kiloa rehua hevoselle tulee antaa.

Kuten aiemmin mainittiin, hevosen vähimmäistarve on 1,5 kg kuiva-ainetta 100 elopainokiloa kohden päivässä. Siksi karkearehun vesipitoisuus on huomioitava laskettaessa päivittäistä rehumäärää.

500 kg painava hevonen tarvitsee vähintään 7,5 kg kuiva-ainetta päivässä. Jos karkearehun kuiva-ainepitoisuus on 80 %, hevoselle on annettava 7,5 kg sekä lisäksi 20 % enemmän, koska kyseinen osuus on vettä. Tässä tapauksessa hevosen päivittäinen karkearehuannos on 9 kg punnittua rehua.

Kuiva-ainepitoisuus vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin heinä säilyy varastoinnissa. Heinän kuiva-ainepitoisuuden tulisi olla mielellään yli 85 %. Säilöheinällä kuiva-aineprosentti kertoo rehun säilönnän asteesta. Alle 65 %:n kuiva-ainepitoisuus tarkoittaa yleensä hyvää käymistä ja siten hyvää säilyvyyttä.

Energia ja rehuyksiköt (FE)

Hevosten energialaskenta on todellisuudessa melko monimutkaista. Energia voidaan ilmoittaa useissa eri yksiköissä, joita voidaan muuntaa keskenään, mutta muuntotapa riippuu siitä, missä muodossa energia on ilmoitettu.

Yleisesti energian hyödyntäminen jaetaan neljään luokkaan: bruttoenergiaan, sulavaan energiaan, muuntokelpoiseen energiaan ja nettoenergiaan.

Bruttoenergia tarkoittaa rehun sisältämän energian kokonaismäärää. Se mitataan pommikalorimetrissä, jossa rehu poltetaan täydellisesti suljetussa ja paineenkestävässä astiassa puhtaan hapen avulla.

Sulava energia on seuraava taso. Siinä huomioidaan ulosteen mukana menetetty energia.

Muuntokelpoisessa energiassa huomioidaan lisäksi virtsan ja suolistokaasujen, kuten metaanin, mukana menetetty energia.

Nettoenergia on kaikkein monimutkaisin käsite. Siinä otetaan huomioon ulosteen, virtsan ja kaasujen mukana menetetty energia sekä lämmöntuotantoon ja ruoansulatukseen käytetty energia. Näihin laskelmiin liittyy monia tuntemattomia tekijöitä, ja ne perustuvat usein arvioihin.

Maailmalla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten rehun energiasisältö tulisi ilmoittaa. Siksi tuotteita vertailtaessa on tärkeää varmistaa, että vertaillaan samoja energian yksiköitä.

Tanskassa käytetään yleisimmin rehuyksikköä (FE) kuvaamaan hevosen energiantarvetta. Tämä yksikkö perustuu tavallisesti nettoenergiaan, erityisesti silloin kun käytetään PC Horse -ruokintaohjelmaa. FE perustuu siihen, kuinka monta megajoulea nettoenergiaa on yhdessä kilossa ohraa.

Hevosen FE-tarve riippuu ensisijaisesti sen painosta, työn määrästä ja siitä, onko hevonen vielä kasvuvaiheessa. Yleissääntönä aikuinen hevonen tarvitsee ylläpitotasolla noin 1 FE:n jokaista 100 elopainokiloa kohden päivässä.

Eri energiamuotojen väliset muunnokset ovat monimutkaisia, eikä tiedeyhteisö ole vielä täysin yksimielinen parhaasta menetelmästä. Koska tuotteiden energiasisältöjä on kuitenkin voitava verrata keskenään, teemme nämä laskelmat aina saadessamme karkearehuanalyysin. Autamme mielellämme myös muunnoksissa, sillä tiedämme niiden olevan usein hämmentäviä.

Raakavalkuainen

Raakavalkuainen tarkoittaa rehun kokonaisproteiinimäärää, kun taas sulava raakavalkuainen on se osa proteiinista, jonka hevonen pystyy sulattamaan ohutsuolessa ja hyödyntämään esimerkiksi lihasten rakentamiseen.

Siksi on tärkeää tuntea proteiinin sulava osuus, sillä rehussa voi olla paljon raakavalkuaista mutta sen sulavuus voi olla heikko. Jos proteiinin sulavuus on alhainen, hevosen on vaikeampi hyödyntää kyseistä proteiinilähdettä lihasten rakentamiseen.

Molemmat arvot ilmoitetaan yksikössä g/kg ka (kuiva-ainetta).

Jotta ylläpitotasolla oleva hevonen saa riittävästi sulavaa proteiinia, sen ruokinnassa tulee olla 80 g sulavaa raakavalkuaista rehuyksikköä (FE) kohden. Tämä on myös arvo, joka voi esiintyä Eurofinsin analyyseissä.

Eurofins käyttää seuraavia proteiiniluokkia kuvaamaan valkuaispitoisuutta:

Viime vuosina olemme nähneet yhä useampien analyysien sijoittuvan luokkaan ”erittäin matala”. Tämä tekee karkearehuanalyysistä yhä tärkeämmän työkalun tasapainoisen ruokinnan suunnittelussa.

Vuonna 2025 Eurofins-yhteistyömme kautta saatujen analyysien perusteella sulavan raakavalkuaisen keskiarvo on ollut 36,4 g kuiva-ainekiloa kohden.

Neutral Detergent Fiber (NDF)

NDF kuvaa karkearehun kuitupitoisuutta ja on yleensä välillä 500–700 g/kg ka riippuen rehun rakenteellisuudesta.

NDF kertoo rehun sulavuudesta ja siitä, kuinka hyvin suoliston mikrobisto pystyy hyödyntämään rehua. Kun arvo ylittää 700, rehu on vaikeammin sulavaa.

Hevosille suositeltava taso on 550-650 g NDF/kg kuiva-ainetta. Jos karkearehun arvo on tätä korkeampi, se ei kuitenkaan tarkoita, ettei rehua voisi käyttää. Sitä voidaan tarvittaessa täydentää helposti sulavalla kuiturehulla, kuten Gastro Relief Beetillä, GlyxWiese Höcobsilla tai Glyx-Mashilla.

NDF-arvon ja valkuaispitoisuuden välillä on usein selkeä yhteys: mitä korkeampi NDF-arvo, sitä alhaisempi on yleensä karkearehun valkuaispitoisuus.

Tämä kertoo siitä, että mitä pidemmälle kasvi on kehittynyt ja mitä lähempänä tähkälle tuloa se on korjattu, sitä vähemmän siinä on valkuaista, vaikka energiapitoisuus voi edelleen olla korkea.

Sokeri

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, että nurmen sokeripitoisuuden eli WSC:n (Water-Soluble Carbohydrates, vesiliukoiset hiilihydraatit) ei tulisi olla korkeintaa 12 %.

WSC sisältää lyhyitä, keskipitkiä ja pitkiä hiilihydraattiketjuja. Niiden kemiallinen rakenne kuitenkin eroaa toisistaan, ja vaikka niitä kutsutaan usein sokereiksi, pitkät ketjut, kuten fruktaani, eivät varsinaisesti ole sokereita.

Fruktaani on kuitu, eikä se siten nosta hevosen verensokeria. Tavallinen sokeri sen sijaan vaikuttaa verensokeriin, ja juuri tämä voi aiheuttaa ongelmia ylipainoisille hevosille tai hevosille, joilla on aineenvaihdunnallisia haasteita.

Kasvi muuntaa sokeria fruktaaniksi varastoidakseen energiaa myöhempää käyttöä varten. Siksi voidaan yleensä olettaa, että korkea fruktaanipitoisuus tarkoittaa myös korkeaa sokeripitoisuutta.

Eri laboratoriot ilmoittavat sokeriarvot eri tavoin.

WSC sisältää kaikki sokerimuodot, myös fruktaanin, kun taas ESC (ethanol soluble carbohydrates) kuvaa sitä sokerimäärää, joka imeytyy hevosen ohutsuolessa ja vaikuttaa verensokeriin.

Analyysituloksista ei aina käy selvästi ilmi, mitä sokeriarvoa käytetään.

Eurofins käyttää ESC-arvoa, mutta kannattaa tarkistaa omalta laboratoriolta, mitä arvoa analyysissä käytetään.

Kivennäisaineet

Kivennäisaineet ilmoitetaan yleensä grammoina tai milligrammoina kuiva-ainekiloa kohden. Kaikissa analyyseissä niitä ei kuitenkaan ilmoiteta, vaikka niiden pitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti.

Tietoja tarvitaan ruokinnan tasapainottamiseen, jotta vältetään sekä puutokset että ylisaanti.

Vitamiinit

Vitamiineja analysoidaan harvoin, sillä analyysi on kallis ja säilötyn nurmen vitamiinipitoisuus muuttuu varastoinnin aikana. Vitamiinipitoisuus ei siis ole vakio.

Säilöheinässä vitamiinit säilyvät kuitenkin yleensä paremmin kuin kuivassa heinässä, koska rehu on suojassa ilman hapelta, joka on tärkein vitamiinien hajoamista aiheuttava tekijä.

Analyysien vertailu

Jos haluat vertailla analyysituloksia, on tärkeää tarkastella arvoja kuiva-ainekiloa kohden eikä rehun kokonaiskiloa kohden, sillä muuten veden osuus vääristää tuloksia.

Jos tarkastelet arvoja rehun kokonaiskiloa kohden, voi esimerkiksi näyttää siltä, että rehussa on vähemmän sokeria, vaikka kyse on vain veden laimentavasta vaikutuksesta.

Jos haluat muuntaa arvon g/kg ka prosentteihin, siirrä desimaalipilkkua yksi askel vasemmalle. Esimerkiksi 152 g sokeria/kg kuiva-ainetta vastaa 15,2 %.