Kesä voi olla haastavaa aikaa hevosten ruokinnassa. Jotkut hevoset pääsevät laitumelle, ja ne ovat siellä touko-kesäkuusta elo-syyskuuhun. Toiset eivät pääse ympärivuorokautiselle laitumelle, vaan niitä pidetään samassa rutiinissa tai rytmissä ympäri vuoden. Laitumien sisältö on muuttunut viimeisten 50 vuoden aikana, eikä niillä ole enää samaa ravinnepitoisuutta kuin ennen. Tämä liittyy sekä nurmikasvilajikkeisiin että tuotantomenetelmiin. Hevosille, jotka laiduntavat yksinomaan laitumella, olisi siksi annettava jonkinlaista vitamiini- ja kivennäisainelisää, sillä erityisesti kivennäisaineita voi olla vaikea saada laitumesta riittävästi koko kesän ajan.
Laiduntaminen
Alkukeväällä ruohon sokeripitoisuus voi olla erittäin korkea. Siksi hevonen on syytä totuttaa ruohoon hitaasti. Jos hevosen suolisto on herkkä, sille voi helposti kehittyä ruoansulatusongelmia, kuten koliikki, ripuli tai pahimmassa tapauksessa kaviokuume. Siksi vähitellen aloitettu laiduntaminen voi olla tarpeen, jotta suolistofloora tottuu sulattamaan kevätruohon sisältämiä helposti sulavia hiilihydraatteja. Hevosen laiduntamiseen totutteluun on monia tapoja, yksi tapa on antaa sille laidunaikaa 15 minuuttia ensimmäisenä päivänä ja lisätä sitten päivittäin 15 minuuttia päivässä, kunnes laiduntamisaika on 4-5 tuntia. Tämän jälkeen hevosen ruoansulatusjärjestelmän pitäisi olla tottunut ruohoon ja ympärivuorokautinen laiduntaminen olisi mahdollista.
Kuinka paljon ja kuinka kauan hevonen syö
Laitumella olevat hevoset laiduntavat noin 12,5 tuntia 24 tunnin aikana, ja tämä aika voi tiettyinä vuoden aikoina nousta 16-17 tuntiin. Ruohon syönti on yleensä suurinta auringonnousun ja -laskun aikaan ja pienintä ennen auringonnousua. Ruohon kulutus on tyypillisesti 2 – 2,5 % kuiva-aineena hevosen elopainosta. Koska hevosilla on taipumus laiduntaa yhdessä paikassa ja ulostaa toisessa paikassa, pienellä, valvomatta jätetyllä laitumella on alueita, joilla hevoset laiduntavat liikaa, ja alueita, joilla ne ulostavat, eivätkä syö siellä. Tämä voi vähentää hevosten laiduntamismahdollisuuksia, sillä ne laiduntavat mieluiten vähintään metrin päässä lantakasoista.
Ruoho – milloin se kasvaa?
Maailmanlaajuisesti on yli 10 000 erilaista ruoholajiketta, ja eri ruohot ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin, lämpötiloihin, maalajeihin, pH-arvoihin ja vesitalouteen. Pohjoismaissa käytetään yleensä C3-luokan ruoholajikkeita, jotka viihtyvät kylmemmässä ilmastossa ja alkavat kasvaa, kun lämpötila nousee noin +7 °C:een, ja niiden kasvu on optimaalista +16 – +24 °C:n välillä. Lämpimissä maissa käytetään C4-ruohotyyppejä, jotka alkavat kasvaa vasta noin +15°:n lämpötilassa ja joiden optimaalinen kasvu on +32°:n ja +35°:n välillä. Ero näiden kahden luokan välillä on se, että C3-ruohot keräävät fruktaaneja ja muita sokereita, joita ne sitten käyttävät kasvuunsa, kun taas C4-ruohot keräävät energiansa yleensä tärkkelyksen muodossa. Kasvin kasvaessa ja varren pidentyessä selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin eli kuidun pitoisuus kasvaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sokerien, proteiinien, kivennäisaineiden ja rasvojen pitoisuus vähenee varren pituuden kasvaessa.
Vähäfruktaaniset heinät sisältävät edelleen sokeria
Nurmikasvilajikkeiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon sokeria ne voivat geneettisesti kerätä. Matala fruktaanipitoisessa nurmikasvuston sekoituksessa kerääntyy sekä fruktaaneja että muita sokereita, vaikkakin vähemmän kuin muissa nurmikasveissa. Tämä tarkoittaa, että vaikka laitumelle olisi valittu vähäfruktaaninen ruohoseos, siinä voi silti olla paljon sokeria, etenkin kevätkuukausina. Vähäfruktanoituneisiin nurmiseoksiin yleensä sisältyviä ruohoja ovat muun muassa timotei, rairuoho, nuokkuhelmikkä ja niittynurmikka. Ruohot tarvitsevat sokereita ja fruktaaneja kasvuun, ja oikeat lämpötilat ovat erittäin tärkeitä. Jos yöllä on alle +5 °C, kuten usein alkukeväästä, ruohon kasvu hidastuu eikä sokereita hyödynnetä. Ruohon sokerimäärään vaikuttavat sää, eli kuinka lämmintä on ja kuinka paljon sataa, sekä lannoitteet jne. Siksi ruohossa voi olla elokuussa yhtä paljon sokeria kuin kesäkuussa. Näin ollen ei voida varmuudella sanoa, onko ensimmäisessä sadossa enemmän vai vähemmän sokeria kuin toisessa sadossa. Ainoa asia, josta sokeripitoisuus voidaan osoittaa varmuudella, on analyysi.
Proteiinit
Ruohon proteiinipitoisuus vähenee ruohon kasvaessa. Aivan kasvun alkuvaiheessa raakavalkuaispitoisuus on 16 – 20 %, mutta sadonkorjuun aikaan se laskee 8 – 12 %:iin ja joillakin ruoholajikkeilla jopa alemmas. Pitoisuus laskee entisestään, kun ruoho alkaa tuottamaan siemeniä. Näin ollen alkukesällä ei ole ongelmia saada riittävästi proteiinia ruohosta, mutta myöhemmin se voi muodostua ongelmaksi erityisesti siitoshevosille ja varsoille.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Keväällä ruoho sisältää runsaasti vitamiineja, erityisesti A- ja E-vitamiineja, mutta ruoho täyttää myös pitkälti hevosen B-vitamiinien tarpeen. Ruohosta eivät siis puutu vitamiinit. Laidun sisältää kuitenkin usein liian vähän kivennäisaineita, jotta hevosen tarpeet voitaisiin kattaa koko kesän ajan. Ruohon kivennäisainepitoisuus riippuu pellolla kasvavasta ruohotyypistä, mutta myös kasvin kasvuvaiheesta. Mitä myöhemmin kesässä ja mitä korkeampi ruoho on, sitä alhaisempi on sen kivennäisainepitoisuus. Yleisesti ottaen ruohon mineraalipitoisuus ei ole enää sama kuin vielä 50 vuotta sitten. On kiistelty siitä, onko se maaperä, joka on köyhtynyt eikä siksi sisällä enää samaa määrää mineraaleja, vai ovatko ruoholajikkeet, tuotantomenetelmät jne. todellinen syy siihen, että elintarvikkeissamme ei ole enää samaa määrää mineraaleja. Vuosina 2010 ja 2011 tehtiin tutkimus hevosille tarkoitettusta karkearehusta, johon osallistui 124 eri karkearehuntuottajaa Ruotsissa ja Norjassa. Sisältö analysoitiin sekä mikro- että makrokivennäisaineiden osalta, ja tulokset osoittivat, että vaihtelu oli suurta. Tämä tarkoittaa, että kivennäisainepitoisuutta ei ole mahdollista arvata ulkonäön, energiasisällön jne. perusteella. Lisäksi todettiin, että kivennäisaineita ei yleisesti ottaen ole riittävästi hevosen tarpeiden täyttämiseksi.
Lisäravinteet
Kun valitset hevosellesi oikeanlaista lisäravinnetta, on ennen kaikkea tärkeää ottaa huomioon hevosen tarpeet. Jos hevonen on kesälaitumella eikä ole töissä, kivennäisainelisä voi riittää, mutta jos hevonen on töissä, se saattaa tarvita monipuolisempaa rehustusta. Kevään ruoho sisältää runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, joten hevoset saavat usein riittävästi vitamiineja ruohosta tänä aikana. Tämä kuitenkin vähenee kesän aikana ruohon kasvaessa. Siksi on tärkeää, että hevosesi saa vähintään yhden vitamiini- ja kivennäisaineannoksen joka päivä koko kesän ajan. Lisäksi on hyvä valita laadukas tuote, jossa on mieluiten orgaanisia kivennäisaineita ja luonnollisia vitamiineja. Laitumelle on olemassa kivennäisiä ja vitamiineja sisältäviä nuoluämpäreitä, joista hevonen voi ottaa tarvitsemansa määrän, mutta voi olla vaikea valvoa, saavatko kaikki hevoset tarvitsemansa määrän vai saako yksi hevonen kaiken. Jotta varmistetaan, että jokainen hevonen saa tarvitsemansa määrän, on suositeltavaa, että kaikki hevoset ruokitaan yksilöllisesti.
