Hevonen on laiduntava aroeläin, joka on sopeutunut syömään jatkuvasti kuitupitoista, ravinneköyhää ravintoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että villihevoset ja luonnollisissa olosuhteissa elävät hevoset kuluttavat jopa 17 tuntia päivästä ruoan etsimiseen. Hevoset syövät energiaköyhää karkearehua liikkuessaan samalla eteenpäin, eikä niiden ravinnonsaannissa esiinny pitkiä taukoja.
Kuinka paljon kuitua hevonen tarvitsee?
Jotta hevonen pysyisi terveenä ja säilyttäisi työkykynsä, sen elinolojen on vastattava
sen luonnollisia tarpeita. Siksi on suositeltavaa (GfE 2014), että hevosella on mahdollisuus ylläpitää luonnollista syömiskäyttäytymistään ja sille tarjotaan mahdollisuus syödä vähintään kahdeksan tunnin ajan vuorokaudessa. Karkearehu muodostaa siis hevosen ruokavalion perustan.
Jokaista 100 painokiloa kohti tulee varata 1,5–2,0 kg heinää, säilöheinää tai heinäpellettejä. Kesällä osa hevosen karkearehutarpeesta voidaan täyttää antamalla sen viettää useita tunteja laitumella.
Karkearehun merkitys
Hevonen syö huomattavasti kauemmin karkearehua kuin viljaa. Tällöin sen ruoansulatuskanava sisältää ruokaa pidemmän aikaa. Se käyttää myös hampaitaan säännöllisesti, mikä ehkäisee hammas- ja purentaongelmia.
Karkearehun pidempi pureskeluaika tarkoittaa, että sylkeä erittyy enemmän kuin silloin, kun hevonen syö väkirehua.
Hevonen voi tuottaa 5–10 litraa sylkeä jokaista 100 painokiloa kohti päivässä. Sylki on hyvä puskuri hevosen jatkuvasti tuottamia mahahappoja vastaan, ja sillä on tärkeä tehtävä mahalaukun limakalvon suojaamisessa.
Suoliston terveyden tukeminen
Useimmat hevoset pystyvät kattamaan energiantarpeensa yksinomaan karkearehulla. Karkearehun kuidut muuttuvat paksusuolessa haihtuviksi rasvahapoiksi, joita hevonen käyttää energiana. Strukturoitu rehu stimuloi suolen liikkeitä ja vaalii tervettä suolistoflooraa.
Tasapainoinen verensokeri
Kuitupitoinen, vähän tärkkelystä sisältävä ateria varmistaa kohtuullisen verensokerin nousun, mikä on erityisen tärkeää hevosille, jotka kärsivät aineenvaihdunnan epätasapainotiloista tai lihasongelmista. Karkearehun kuidut muodostavat myös suuren vesi- ja elektrolyyttivaraston, mistä on hyötyä erityisesti urheiluhevosille.
Ei ole merkityksetöntä, että karkearehu vaikuttaa merkittävästi myös hevosen mielenterveyteen. Hidas rehun imeytyminen tarkoittaa, että hevosella on tekemistä pitkäksi aikaa, sen pureskelun tarve täyttyy, eikä se tylsisty yhtä helposti.
Mikä karkearehu kannattaa valita?
Heinä ja säilöheinä ovat yleisiä laidunmaan karkearehuja. Niiden ravintosisältö riippuu täysin sadonkorjuuajankohdasta. Hevosille käytetään yleensä vuoden ensimmäistä satoa. Toinen ja kolmas sato ovat pehmeitä ja lehteviä, mutta ravitsemuksellisesti ja fysiologisesti sopimattomampaa kuin kovempi ja varsia sisältävä karkearehu. Kaikki riippuu kuitenkin karkearehuanalyysistä, jonka suosittelemme teettämään hevosesi käyttämästä karkearehusta.
Hevosen heinä ensimmäisestä sadosta
Varhain korjattu ensimmäisen sadon heinä (ruohon kasvaessa aina kukkimiseen saakka) soveltuu erityisesti hevosille, jotka tarvitsevat paljon energiaa, kuten kilpailuhevosille, varsoille ja siitostammoille. Raakakuidun osuuden tulee olla vähintään 20 %.
Myöhemmin korjattu heinä (kukinnan puolivälistä loppuun) sisältää vähemmän proteiinia ja energiaa, mutta sen kuitupitoisuus on korkeampi. Tästä syystä se sopii erityisen hyvin ylipainoisille hevosille, kohtuullisesti energiaa tarvitseville hevostyypeille tai hevosille, joilla on alhainen energiantarve. Hyvän heinän tunnistaa vaaleanvihreästä väristä, ruohon ja yrttien aromaattisesta tuoksusta, hieman karkeasta rakenteesta ja alhaisesta pölypitoisuudesta.
Miten säilöheinä eroaa säilörehusta
On tilanteita, joissa sinun on oltava erittäin kriittinen valitessasi vähäpölyistä kuiturehua. Tämä pätee esimerkiksi silloin, kun hevonen reagoi herkästi pölyhiukkasiin.
Tässä tilanteessa on suositeltavaa käyttää säilöheinää. Vai sittenkin säilörehua? Ruokintavirheiden välttämiseksi on tärkeää tietää näiden kahden ero.
Säilörehu
“Oikeaa” säilörehua tulisi oikeastaan käyttää vain nautakarjataloudessa. Se on suhteellisen varhain korjattua ruohoa (ennen kukintaa), joka puristetaan muutaman tunnin kuluttua sadonkorjuusta tiiviisti yhteen ja pakataan ilmatiiviiksi. Muutaman päivän kuluessa anaerobisten bakteerien avulla luodaan vakaa, hapan ympäristö, joka säilöö materiaalin. Maitohapon lisäksi prosessin aikana voi muodostua myös muita orgaanisia happoja, kuten voihappoa ja etikkahappoa.
Tämän lisäksi säilörehun proteiinipitoisuus on niin korkea, ettei se sovellu hevosen rehuksi.
Säilöheinä
Säilöheinä korjataan suurin piirtein samassa vaiheessa kuin heinäntuotannossakin (kukinnan puolivälistä sen loppuun). Tämä tarkoittaa, että heinän ja säilöheinän ravinnepitoisuus on melko samanlainen ja hevoset sietävät säilöheinää tavallisesti hyvin. Mutta koska säilöheinä ei ole niin hapanta ja sen kuitupitoisuus on samalla korkeampi, se ei ole yhtä varastoinnin kestävää, mikä on otettava huomioon niin varastoinnin aikana kuin käyttöönoton yhteydessäkin.
Heinän korvaavat tuotteet
Laadukkaat heinäpelletit tai heinäkuitutuotteet valmistetaan ruohoista, joiden lajivalikoima on suuri. Heti sadonkorjuun jälkeen ruoho viedään keinotekoisesti kuivattavaksi, ja se kuivataan ja esikäsitellään hellävaroen.
Näin pystytään hyödyntämään myös runsas kivennäisainepitoinen lehtimateriaali, joka maassa kuivattuna ja käänneltynä menee usein hukkaan. Näin saadaan korkealaatuisia kuitutuotteita.
Kuitutuotteet soveltuvat myös heinän tai säilöheinän parantamiseen ja niitä voidaan antaa väkirehun sijasta sellaisille hevosille, jotka eivät siedä viljaa.
Rehuntarpeen ja ylipainon välinen yhteys
Joillakin hevosilla riittävä karkearehun saanti ja laihana pysyminen ovat ristiriidassa keskenään. Monet vapaa-ajan hevoset tarvitsevat vain kohtalaisesti energiaa, ja tämä energiantarve voidaan kattaa usein yksinomaan karkearehulla. Mutta useille hevosille mahdollisuus syödä karkearehua mielensä mukaan (ad libitum) saattaa olla liikaa. Tällaisessa tilanteessa kuiduista tulevaa energiaa on rajoitettava antamalla esimerkiksi vähäsokerista heinää ja mahdollisesti lisäksi hieman olkia (enintään 0,5 kg jokaista 100 painokiloa kohti). Syömisajan pidentämiseksi heinää voidaan antaa pienireikäisen heinäverkon kautta tai useina pieninä annoksina päivän mittaan. Myös automaattiruokinta on hyvä vaihtoehto, sillä siten pystytään täyttämään hevosen luontainen tarve syödä suurin osa päivästä. Lopuksi on tärkeää varmistaa ravinnon tasapaino huolehtimalla myös elintärkeitä aineita sisältävästä ravintolisästä.
Heinäpelletit tulee liottaa vedessä ruokatorven tukkeutumisen välttämiseksi.
Näin varmistetaan myös ylimääräisen veden saanti, mikä voi olla tärkeää erityisesti vanhemmille hevosille.
