0
Lihakset muodostavat noin 40 prosenttia hevosen elopainosta ja mukautuvat niihin kohdistuvaan rasitukseen.
Kun hevosen selkäranka erottuu selvästi, ylälinja vaikuttaa heikolta tai takaosa on vähälihaksinen, huomio kiinnittyy helposti ruokinnan valkuaismäärään. Lihaksiston kehittäminen on kuitenkin kokonaisuus, eikä lihaksia rakenneta pelkällä ruokinnalla. Hevonen tarvitsee oikein suunniteltua harjoittelua, riittävästi energiaa sekä laadukasta valkuaista, joka sisältää lihasten tarvitsemia aminohappoja. Samalla on tärkeää sulkea pois kipu, epäsopivat varusteet ja muut tekijät, jotka voivat heikentää hevosen liikkumista ja lihasten käyttöä.
Hevosen kehossa on yli 700 lihasta. Lihasmassa muodostaa keskimäärin noin 40 % hevosen elopainosta, mutta osuus voi olla suurempi erityisesti lihaksikkaiksi jalostetuilla hevosilla, kuten westernhevosilla. Lihakset mahdollistavat liikkumisen, vakauttavat kehoa ja auttavat hevosta kantamaan sekä oman kehonsa että ratsastajan painon.
Ylälinjan, selän ja takaosan lihaksiston kehittämisellä tarkoitetaan luustolihasten kehittämistä. Niistä on yleensä kyse myös silloin, kun hevoselta sanotaan puuttuvan lihaksia.
Luustolihas muodostuu lihassyykimpuista. Lihassyiden sisällä on pienempiä rakenteita, jotka sisältävät supistumiseen osallistuvia aktiini- ja myosiiniproteiineja. Kun hermoimpulssi saavuttaa lihaksen, lihassolussa vapautuu kalsiumia. Se mahdollistaa aktiinin ja myosiinin vuorovaikutuksen, jolloin lihas supistuu ja tuottaa voimaa. Prosessi vaatii energiaa ATP:n muodossa.
Myös lihaksen rentoutuminen vaatii energiaa. ATP mahdollistaa aktiinin ja myosiinin irtoamisen toisistaan sekä kalsiumin siirtämisen takaisin lihassolun sisäisiin varastoihin. Kun solun vapaan kalsiumin määrä vähenee, lihassupistus päättyy ja lihas voi rentoutua. Magnesium puolestaan osallistuu lihasten normaaliin toimintaan ja energia-aineenvaihduntaan.
Pitkäkestoisessa työskentelyssä suuri osa energiasta tuotetaan aerobisesti eli hapen avulla. Lyhyissä ja voimakkaissa suorituksissa anaerobisen eli hapettoman energiantuotannon merkitys kasvaa
Lihaksissa on erilaisia lihassyytyyppejä. Tyypin I lihassyyt supistuvat hitaasti ja kestävät pitkäkestoista työskentelyä. Tyypin IIa lihassyissä yhdistyvät nopeus ja kestävyys, kun taas tyypin IIx lihassyyt supistuvat nopeasti ja soveltuvat lyhytkestoiseen, räjähtävään voimantuottoon.
Perimä vaikuttaa lihassyytyyppien jakaumaan, mutta harjoittelu voi muuttaa lihassyiden kokoa, aineenvaihduntaa ja energiantuottokykyä.
Harjoittelu kuormittaa lihassyitä ja antaa elimistölle ärsykkeen mukautua rasitukseen. Palautumisen aikana elimistö korjaa kuormittuneita rakenteita ja muodostaa uusia lihasproteiineja. Kun lihasproteiinien muodostuminen ylittää pitkällä aikavälillä niiden hajotuksen, lihassyyt kasvavat ja vahvistuvat. Tätä kutsutaan hypertrofiaksi.
Yksittäinen rehutuote ei siis yksin rakenna lihaksikasta ylälinjaa. Lihaksiston kehittyminen vaatii tarkoituksenmukaista harjoittelua sekä riittävästi energiaa ja välttämättömiä aminohappoja palautumiseen ja uuden lihaskudoksen muodostamiseen.
Ennen ruokintasuunnitelman muuttamista on tärkeää arvioida, miten hevosen lihaksisto on kehittynyt ja jakautunut.
Jos hevosella on yleisesti liian vähän lihasmassaa, lihasten tuoma täyteläisyys puuttuu useilta kehon alueilta. Syynä voivat olla esimerkiksi liian vähäinen harjoittelu, riittämätön energian- tai valkuaisensaanti, ikääntyminen, pitkäaikainen sairaus tai karsinalepo.
Epätasapainoisesti kehittyneessä lihaksistossa jotkin alueet voivat olla vahvoja ja hyvin kehittyneitä, kun taas toisilla alueilla lihaksisto on puutteellinen. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun hevonen kompensoi tuki- ja liikuntaelimistön jännityksiä tai kipua, liikkuu jännittyneesti tai sitä harjoitetaan muodossa, jossa selkä- ja vatsalihakset eivät aktivoidu tarkoituksenmukaisesti.
Kiinnitä huomiota myös oikean ja vasemman puolen välisiin eroihin, arkuuteen, liikkumisen muutoksiin, haluttomuuteen harjoittelussa sekä ylälinjan äkilliseen heikkenemiseen. Satulan ja muiden varusteiden sopivuus, hampaiden ja kavioiden kunto, harjoittelumenetelmät sekä mahdollinen kipu vaikuttavat siihen, miten hevonen liikkuu ja mitä lihaksia se käyttää.
Iäkkäillä hevosilla lihasmassan ylläpitäminen voi olla haastavampaa, sillä lihaskudoksen uusiutuminen ja energia-aineenvaihdunta muuttuvat iän myötä.
Myös ylipainoisella hevosella voi olla liian vähän lihasmassaa ja voimaa. Tätä voi olla vaikea havaita, sillä rasvakudos saattaa peittää puutteellisesti kehittyneen lihaksiston. Siksi hevosen kehonkoostumusta on arvioitava kriittisesti: johtuuko kehon täyteläisyys rasvakudoksesta vai toimivasta lihasmassasta?
Säännöllinen ja asteittain etenevä harjoittelu saa lihassyyt kasvamaan ja vahvistumaan. Harjoittelun tulee sopia hevoselle ja asetettuun tavoitteeseen. Suoristavat harjoitukset, siirtymiset, puomityöskentely, mäkiharjoittelu, maastakäsin työskentely ja oikeaoppinen perusratsastus kuormittavat kehoa monipuolisesti. Harjoitusten määrää tärkeämpää on liikkeen laatu, sillä jännittyneenä tai väsyneenä tehdyt toistot eivät tue tarkoituksenmukaista lihastyöskentelyä.
Päivittäinen vapaa liikkuminen tarhassa tai laitumella tukee peruskuntoa, liikkuvuutta ja palautumista. Alkulämmittely valmistaa elimistöä työskentelyyn, ja rauhallinen loppuverryttely auttaa sitä siirtymään palautumisvaiheeseen.
Lihakset kehittyvät harjoitusten välillä. Siksi hevonen tarvitsee riittävästi lepoa, unta, ravintoa ja rauhaa. Asteittain etenevä harjoittelu ja kevyempien päivien sisällyttäminen ohjelmaan tuottavat yleensä paremman tuloksen kuin useat peräkkäiset raskaat harjoitukset.
Lihastyö kuluttaa energiaa. Jos ruokinta ei kata hevosen kokonaisenergiantarvetta, elimistö käyttää saatavilla olevan energian ensisijaisesti välttämättömiin elintoimintoihin, jolloin lihasmassan kasvattaminen hankaloituu. Laiha hevonen voi tarvita lisää energiaa ja laadukasta valkuaista. Ylipainoisellakin hevosella voi olla liian vähän lihasmassaa, vaikka se ei tarvitse lisää energiaa. Tällöin ruokinnan on tarjottava riittävästi välttämättömiä aminohappoja, vitamiineja ja kivennäisaineita ilman ylimääräistä energiaa.
Karkearehu on hevosen ruokinnan perusta. Karkearehuanalyysi kertoo rehun energia- ja valkuaispitoisuuden ja auttaa arvioimaan, mitä ruokinnasta puuttuu. Jos hevonen tarvitsee energia täydennystä, hyvin sulavat kuidut ja rasva voivat olla sopivia energianlähteitä. Sokerin ja tärkkelyksen määrä tulee sovittaa hevosen työskentelyyn, kuntoluokkaan ja mahdollisiin aineenvaihdunnallisiin haasteisiin. Lyhytkestoisessa ja räjähtävää voimaa vaativassa työskentelyssä hyödynnetään erityisesti lihasten glykogeenivarastoja. Rasva ja kuidut puolestaan soveltuvat ensisijaisesti aerobisen eli hapen avulla tapahtuvan työskentelyn energianlähteiksi.
Lihakset koostuvat pääosin proteiineista, joten riittävä valkuaisen saanti on tärkeää lihasmassan kasvattamisessa.
Ruoansulatuksessa valkuainen pilkkoutuu aminohapoiksi, jotka imeytyvät elimistöön ja toimivat muun muassa lihasproteiinien rakennusaineina. Hevosen valkuaisen tarpeessa ei siis ole kyse pelkästään raakavalkuaisen määrästä, vaan myös valkuaisen aminohappokoostumuksesta ja hyödynnettävyydestä. Rehun suuri raakavalkuaispitoisuus ei yksin takaa lihaksiston tehokasta kehittymistä.
Hevonen pystyy muodostamaan osan tarvitsemistaan aminohapoista itse, mutta välttämättömät aminohapot sen on saatava ravinnosta. Lysiiniä, treoniinia ja metioniinia pidetään aminohappoina, joiden riittämätön saanti voi rajoittaa lihasproteiinien muodostumista. Jos jotakin välttämätöntä aminohappoa saadaan tarpeeseen nähden liian vähän, elimistö ei pysty hyödyntämään muita aminohappoja tehokkaasti uuden kudoksen muodostamiseen. Siksi valkuaisen määrän lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota tasapainoiseen aminohappokoostumukseen.
Hyviä valkuaisen lähteitä voivat olla esimerkiksi sinimailanen, soija ja muut valkuaispitoiset rehuaineet. Sopiva lähde ja tarvittava määrä valitaan aina hevosen tarpeiden ja kokonaisruokinnan perusteella.
Täältä voit lukea lisää siitä, mitä laadukas proteiini hevosille tarkoittaa!
Monet kevyessä tai kohtalaisessa työssä olevat aikuiset hevoset voivat saada suuren osan tarvitsemastaan proteiinista hyvälaatuisesta karkearehusta. Nuorilla hevosilla, siitostammoilla, seniorihevosilla, raskaassa työssä olevilla hevosilla ja kuntoutuvilla hevosilla tarve voi kuitenkin olla suurempi tai yksilöllisempi. Ylimääräisiä aminohappoja ei varastoida elimistöön myöhempää käyttöä varten. Ne hajotetaan, ja niiden sisältämä typpi poistetaan elimistöstä. Suurempi valkuaismäärä ei siis automaattisesti tarkoita parempaa lopputulosta.
Lihaksen on pystyttävä vastaanottamaan hermoimpulsseja, supistumaan, rentoutumaan ja tuottamaan energiaa. Natrium, kalium, kalsium ja magnesium osallistuvat näihin prosesseihin.
Lihastyö tuottaa lämpöä, jota hevonen poistaa elimistöstä hikoilemalla. Samalla se menettää vettä ja elektrolyyttejä, erityisesti natriumia, kloridia ja kaliumia sekä pienempiä määriä kalsiumia ja magnesiumia. Runsaasti hikoileva hevonen voi siksi tarvita tavallisen suolan lisäksi tasapainoisen elektrolyyttitäydennyksen. Raikasta vettä tulee aina olla saatavilla, ja elektrolyyttien saanti on sovitettava hikoilun määrään ja työn rasittavuuteen.
Lue lisää elektrolyyteistä ja niiden merkityksestä hevosen hyvinvoinnille ja suorituskyvylle!
E-vitamiini ja seleeni ovat osa elimistön antioksidanttipuolustusta. Ne auttavat suojaamaan soluja oksidatiiviselta rasitukselta, jota syntyy muun muassa lihastyön aikana. B-vitamiinit osallistuvat energia-aineenvaihduntaan, kun taas hivenaineet, kuten kupari ja sinkki, osallistuvat useiden entsyymien toimintaan ja kudosten ylläpitoon. Eri ravintoaineet toimivat yhdessä osana kokonaisuutta, ja sekä niiden puute että liiallinen saanti voivat olla haitallisia.
Lue lisää antioksidanttien merkityksestä hevosen lihasaineenvaihdunnassa!
Ratkaisu alkaa lihaksiston kehittymistä rajoittavan tekijän ja ongelman taustalla olevan syyn selvittämisestä.
Yksi hevonen tarvitsee suunnitelmallisempaa harjoittelua, toinen enemmän energiaa tai tasapainoisemman aminohappokoostumuksen. Joskus on ensin selvitettävä mahdolliset kivut ja arkuudet. Kun liikkuminen, ruokinta ja palautuminen tukevat toisiaan, hevosella on parhaat edellytykset kehittää ja ylläpitää toimivaa lihaksistoa.
Jos olet epävarma siitä, saako hevosesi riittävästi energiaa, valkuaista ja välttämättömiä aminohappoja, yksilöllisesti ja ammattimaisesti laadittu ruokintasuunnitelma auttaa arvioimaan kokonaisuutta.
Ruokintasuunnitelmaa varten tarvitsemme tiedot hevosen painosta, kuntoluokasta ja rasitustasosta sekä karkearehun määrästä ja analyysituloksista. Näin voimme huomioida hevosen koko ruokinnan, yksilölliset tarpeet ja olosuhteet.
https://ker.com/equinews/muscle-function-diet-and-metabolism-active-horses/
https://ker.com/equinews/feeding-horses-exercise-optimal-recovery/
https://thehorse.com/119091/building-muscle-mass-researchers-study-proteins-role/
Voima ja liikkeen laatu voivat parantua ennen näkyvää lihaskasvua. Havaittavat muutokset vaativat yleensä useiden viikkojen johdonmukaista harjoittelua ja tasapainoista ruokintaa. Kehitykseen vaikuttavat hevosen ikä, lähtötilanne, terveydentila, kuntoluokka ja harjoittelun laatu.
Voit, mutta ilman analyysiä et tiedä varmasti, onko valkuaisen saanti lihaksiston kehittymistä rajoittava tekijä. Analyysi auttaa valitsemaan sopivan valkuaisen lähteen ja määrän.
Kyllä. Rasvakudos voi peittää vähäisen lihasmassan. Lisää energiaa tarvitaan harvoin, mutta hevonen voi tarvita paremmin suunniteltua harjoittelua sekä tasapainoisen aminohappojen, vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin.
Maja Mandrup Knudsen on ollut jo vuosien ajan tunnettu ja luotettu neuvonantaja tanskalaisten hevosenomistajien keskuudessa. Hevosiin erikoistuneen maatalousteknologin koulutuksen sekä St. Hippolytillä vietetyn yli vuosikymmenen ansiosta hän on kerryttänyt vankan asiantuntemuksen hevosten ruokinnasta, terveydestä ja hoidosta.
Aiemmassa työssään ruokintaneuvojana Maja on auttanut lukemattomia hevosenomistajia niin päivittäisessä ruokintaneuvonnassa kuin monimutkaisissakin haasteissa, joissa pienillä muutoksilla on ollut suuri merkitys hevosen hyvinvoinnille. Nykyään hän työskentelee markkinoinnin, viestinnän ja tuotekehityksen parissa St. Hippolytillä, missä hän jakaa edelleen kokemustaan ja tietoaan artikkelien, sosiaalisen median ja asiantuntijasisältöjen kautta.
Neuvonta ja tiedon jakaminen ovat Majalle yhä sydämenasia, ja hänen suurin motivaationsa on vaikuttaa myönteisesti niin hevosen kuin omistajankin elämään.
Majalla on pari hevosta, jotka elävät aktiivipihatossa. Hän keskittyy pitämään hevoset mahdollisimman luonnollisissa olosuhteissa: runsaasti hyvää heinää, liikuntaa ja virikkeitä tarjoten.
St. Hippolyt Nordic A/S
Øgelundvej 7, Blåhøj
DK-7330 Brande
CVR: DK 10026725
IBAN: DK6520005365668681
Puh 040 15 44 970
info@hippolyt.fi
