Näin rakennat hyvän perusruokinnan ILMAN karkearehuanalyysiä

Moni hevosenomistaja tietää, että karkearehuanalyysi on paras lähtökohta tarkan ruokintasuunnitelman laatimiselle. Käytännössä kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta analysoida käytössä olevaa heinää. Se ei silti tarkoita, etteikö hevosen ruokintaa voisi suunnitella järkevästi ja turvallisesti.

Ilman analyysiä ruokinta vaatii hieman järjestelmällisempää toimintaa

Kun opit tuntemaan hevosesi, seuraat sen kuntoluokkaa, lihaksistoa, energiatasoa, lannan laatua ja yleistä vointia, voit tehdä ruokintaan perusteltuja muutoksia myös ilman tarkkoja analyysiarvoja. Hyvä perusruokinta ei perustu pelkästään lukuihin, vaan myös hevosen yksilölliseen seurantaan ja siihen, että ruokintaa mukautetaan hevosen todellisten tarpeiden mukaan.

Lyhyesti

• Karkearehuanalyysi on tärkeä apuväline, mutta hyvän perusruokinnan voi rakentaa myös ilman sitä. Analyysi tekee ruokinnan suunnittelusta tarkempaa ja helpottaa päätöksentekoa.
• Hevosen kuntoluokka, vireystila, lihaksisto, karvapeite ja lannan laatu kertovat paljon siitä, miten ruokinta käytännössä toimii. Säännöllinen seuranta auttaa huomaamaan muutostarpeet ajoissa.
• Perusruokintaa tulisi arvioida ja tarvittaessa muokata läpi vuoden.
• Pienetkin muutokset karkearehussa, liikunnassa tai sääolosuhteissa voivat näkyä hevosen painossa, energiatasossa tai suoliston toiminnassa.
• Yksinkertainen ruokintapäiväkirja voi olla yksi käytännöllisimmistä työkaluista muutosten havaitsemiseen ajoissa.

Mitä hyvä perusruokinta tarkoittaa?

Perusruokinta on koko hevosen ravitsemuksen perusta. Se koostuu karkearehusta, jota täydennetään vitamiineilla, kivennäisaineilla, toiminnallisilla ravintoaineilla, valkuaisella ja sillä energialla, jota pelkkä karkearehu ei pysty tarjoamaan.

Kun perusruokinta toimii hyvin, hevosella on parhaat mahdolliset edellytykset ylläpitää sopivaa kuntoluokkaa, tervettä ruoansulatusta, vahvaa lihaksistoa ja tasaista suorituskykyä. Samalla ruokintaa on helpompi mukauttaa, jos hevosen liikunnan määrä muuttuu, se ikääntyy tai sille tulee erityistarpeita.

Karkearehuanalyysi antaa luonnollisesti huomattavasti tarkemman kuvan karkearehun ravintosisällöstä. Sen avulla ruokintasuunnitelma voidaan laskea tarkemmin ja välttää sekä ravintoaineiden puutokset että ylitykset. Samalla ruokinnasta tulee myös taloudellisempaa. Mutta myös ilman analyysiä voit päästä yllättävän pitkälle tarkkailemalla hevostasi.

Hevosesi on tärkein analyysityökalu

Yksikään hevonen ei voi kertoa sanoin, kärsiikö se valkuaisen puutteesta tai saako se liian vähän energiaa. Sen sijaan hevosen keho antaa usein selviä merkkejä, kun opimme kiinnittämään niihin huomiota.

Ensimmäinen asia, jonka useimmat huomaavat, on hevosen kuntoluokka. Pelkkä paino kertoo kuitenkin vain osan totuudesta. Kaksi hevosta voi painaa saman verran, mutta niiden ruokinta voi olla hyvin erilainen.

Tarkastele siis hevosta kokonaisuutena.

• Miten ylälinja kehittyy?
• Ovatko lihakset täyteläiset vai alkaako selkä painua?
• Onko karvapeite kiiltävä ja kavioiden laatu hyvä?
• Millaiselta lanta näyttää? Vaikuttaako hevonen kylläiseltä ja tyytyväiseltä aterioiden välillä
• vai etsiikö se jatkuvasti lisää syötävää?

Kaikkien näiden havaintojen muodostama kokonaiskuva kertoo parhaiten, onko perusruokinta sopivalla tasolla.

Tarkkaile kehitystä – älä vain yhtä hetkeä

Yksi suurimmista virheistä on arvioida hevonen vain sinä päivänä, jolloin ruokintasuunnitelma laaditaan.

Hevosen tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Lokakuussa erinomaisessa kunnossa oleva hevonen voi tarvita aivan erilaista ruokintaa helmikuussa tai toukokuussa.

Siksi kehityksen seuraaminen on paljon tärkeämpää kuin yksittäisen tilannekuvan ottaminen.

Ota hevosesta mielellään valokuvat kerran kuukaudessa sivulta, edestä ja takaa. Käytä aina samoja kuvakulmia ja aseta hevonen seisomaan samalla tavalla. Pienet muutokset lihaksistossa tai kuntoluokassa näkyvät usein valokuvissa paremmin kuin arjessa, jossa muutokset tapahtuvat vähitellen.

Karkearehu ei ole koskaan täysin samanlaista

Vaikka ostaisit heinän samalta toimittajalta joka vuosi, sen laatu ja ravintosisältö eivät ole koskaan täysin samanlaiset.

Sääolosuhteet, maaperä, lannoitus, korjuuajankohta ja heinälajit vaikuttavat merkittävästi energian, valkuaisen, kuidun ja kivennäisaineiden pitoisuuksiin.

Jopa saman pellon eri paalit voivat poiketa toisistaan.

Siksi ei koskaan pidä olettaa, että viime vuoden ruokintasuunnitelma sopii automaattisesti tämän vuoden karkearehulle.

Jos hevonen alkaa äkillisesti menettää lihasmassaa, pyöristyä, vaikuttaa nälkäisemmältä tai sen käyttäytyminen muuttuu, syy löytyy monissa tapauksissa karkearehun laadun muutoksesta eikä itse väkirehusta.

Vuodenajat muuttavat hevosen tarpeita

Perusruokinta ei ole muuttumaton, vaan sitä tulee mukauttaa jatkuvasti ympäristön, karkearehun laadun ja hevosen fysiologisten tarpeiden muuttuessa.

Talvella hevosen energiantarve kasvaa yleensä alhaisempien lämpötilojen vuoksi, sillä suurempi osa energiankulutuksesta käytetään lämmöntuotantoon ja ruumiinlämmön ylläpitämiseen. Samalla liikunnan määrä usein vähenee, mikä voi vaikuttaa sekä energian että valkuaisen tarpeeseen. Karkearehun laadulla on tässä keskeinen merkitys, sillä runsas kuitupitoisuus tukee lämmöntuotantoa paksusuolen mikrobikäymisen kautta.

Keväällä monet hevoset totutetaan vähitellen laitumelle. Tuore ruoho sisältää enemmän helposti sulavia hiilihydraatteja, kuten sokeria, sekä valkuaista, mikä voi muuttaa koko ruokinnan ravintoaineiden tasapainoa merkittävästi. Tämän vuoksi laidunnukseen siirtyminen tulee tehdä hallitusti ruoansulatushäiriöiden ja aineenvaihduntaan liittyvien ongelmien välttämiseksi.

Kesän aikana työmäärä voi lisääntyä, mikä kasvattaa energian sekä lihastyöhön ja palautumiseen tarvittavien ravintoaineiden tarvetta. Samalla ruohon laadun vaihtelut ja kuiva-aineen saanti voivat vaikuttaa koko ruokinnan koostumukseen. Syksyllä sekä lämpötila että karkearehu muuttuvat jälleen, ja siirtyminen laitumelta heinään tai säilöheinään edellyttää ruokinnan uudelleen mukauttamista.

Kaiken kaikkiaan nämä vuodenaikojen vaihtelut tarkoittavat, että optimaalinen ruokintasuunnitelma on harvoin samanlainen koko vuoden ajan. Sen sijaan ruokintaa tulee säätää jatkuvasti hevosen kulloistenkin tarpeiden mukaan, ja pienet, asteittaiset muutokset ovat aina parempi vaihtoehto kuin suuret ja äkilliset muutokset.

Tarkkaile lihaksia – älä pelkästään rasvaa

Monet hevosenomistajat arvioivat vain sitä, onko hevonen lihonut vai laihtunut.

Lihaksisto kertoo kuitenkin usein vielä enemmän siitä, kuinka hyvin perusruokinta toimii.

Lihaskudos on aineenvaihdunnallisesti aktiivista kudosta, joka tarvitsee jatkuvasti riittävästi laadukkaita rakennusaineita säilyäkseen ja kehittyäkseen. Erityisesti välttämättömät aminohapot, kuten lysiini, metioniini ja treoniini, ovat keskeisiä proteiinisynteesin kannalta. Jos jokin näistä aminohapoista jää liian vähäiseksi, lihasten kehittyminen voi rajoittua, vaikka rehun kokonaisvalkuaismäärä näyttäisi laskennallisesti riittävältä.

Hevosella voi olla runsaasti rasvakudosta, mutta samanaikaisesti puutetta laadukkaasta valkuaisesta tai välttämättömistä aminohapoista, joita tarvitaan lihasmassan ylläpitämiseen. Tätä nähdään usein hevosilla, joiden ruokinta perustuu energiapitoiseen mutta valkuaisen kannalta niukkaan karkearehuun tai jos väkirehun energia tulee pääasiassa hiilihydraateista tai rasvasta ilman riittävää aminohappotasapainoa.

Jos hevosen ylälinja alkaa vähitellen heikentyä, selkä menettää pyöreyttään tai takaosa vaikuttaa aiempaa vähälihaisemmalta, on perusruokinta syytä arvioida uudelleen. Tällaiset muutokset voivat viitata siihen, että energian ja valkuaisen välinen suhde ei ole optimaalinen tai että hevonen ei saa riittävästi tiettyjä lihasten aineenvaihduntaa ja palautumista tukevia ravintoaineita.

Harjoittelulla on luonnollisesti suuri merkitys lihaskunnon ja ylälinjan kehittymisessä, mutta ravinnon on tarjottava lihaksille niiden tarvitsemat rakennusaineet. Ilman riittävää määrää hyvin sulavaa valkuaista ja oikeassa suhteessa saatavia välttämättömiä aminohappoja edes tarkoituksenmukainen harjoittelu ei pysty tukemaan lihasten kehittymistä parhaalla mahdollisella tavalla

Pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus

Hyvä perusruokinta perustuu harvoin suuriin muutoksiin.

Useimmiten juuri pienet tarkennukset tuottavat parhaat tulokset, sillä hevosen ruoansulatus toimii parhaiten vakaissa olosuhteissa ja vähitellen tehdyillä muutoksilla. Äkilliset ruokinnan muutokset voivat horjuttaa suoliston mikrobistoa ja pahimmillaan aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä.

Kyse voi olla karkearehun määrän muuttamisesta, toisen perusrehun valinnasta, paremman valkuaislähteen lisäämisestä tai vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin tarkistamisesta. Jo pienillä muutoksilla rehun määrässä tai koostumuksessa voi ajan mittaan olla suuri vaikutus hevosen hyvinvointiin, energiatasoon ja lihasten kehitykseen.

Mitä aikaisemmin huomataan, että kehitys on menossa väärään suuntaan, sitä helpompaa se on korjata. Siksi ensimmäisiin pieniin merkkeihin kannattaa reagoida heti sen sijaan, että odottaisi muutosten muuttuvan selviksi ja vaativan suurempia toimenpiteitä.

Pidä ruokintapäiväkirjaa

Yksi aliarvostetuimmista työkaluista on yksinkertainen ruokintapäiväkirja.

Kirjaa esimerkiksi ylös:

• Hevosen kuntoluokka.
• Paino painomittanauhan mukaan.
• Rehumäärät.
• Työmäärä.
• Muutokset karkearehussa.
• Laidunnusaika.
• Lannan ulkonäkö.
• Mahdolliset muutokset karvapeitteessä, energiatasossa tai käyttäytymisessä.

Muutaman kuukauden kuluttua kokonaiskuva alkaa usein hahmottua selkeämmin.

Ehkä hevonen laihtuu aina hieman tammikuussa. Ehkä se pyöristyy syyskuussa. Tai ehkä lihaksisto heikkenee aina, kun käyttöön otetaan uusi heinäerä.

Tällainen tieto helpottaa ongelmien ennaltaehkäisyä huomattavasti verrattuna siihen, että niihin reagoidaan vasta niiden tultua selvästi näkyviin.

Paras investointi on silti karkearehuanalyysi

Vaikka ilman analyysiä voi päästä pitkälle, karkearehuanalyysi on edelleen tarkin tapa laatia optimaalinen ruokintasuunnitelma.

Se antaa tietoa energian, valkuaisen, sokerin, kuidun ja kivennäisaineiden määristä, jolloin ruokinta voidaan sovittaa yksittäisen hevosen tarpeisiin huomattavasti varmemmin.

Siihen asti, kun analyysi ei ole mahdollinen, järjestelmällinen havainnointi, jatkuva arviointi ja pienet muutokset ovat paras vaihtoehto.

Hyvä perusruokinta ei tarkoita sitä, että laaditaan yksi täydellinen ruokintasuunnitelma ja noudatetaan sitä koko vuoden ajan. Kyse on hevosen kehityksen seuraamisesta ja valmiudesta tehdä tarvittavia muutoksia matkan varrella.

Hevosen tarpeet muuttuvat vuodenaikojen, karkearehun, harjoittelun ja iän myötä. Siksi paras ruokintasuunnitelma on aina se, jota mukautetaan jatkuvasti juuri kyseisen hevosen tarpeiden mukaan.

Jos olet epävarma siitä, vastaako hevosesi perusruokinta sen tämänhetkisiä tarpeita, autamme sinua mielellämme.

Yhdessä voimme arvioida hevosen kehityksen ja laatia juuri sille sopivan ruokintasuunnitelman – riippumatta siitä, onko käytettävissä karkearehuanalyysi vai ei.

Ota vain yhteyttä paikalliseen ruokinta-asiantuntijaasi tai täytä verkkosivuillamme oleva ruokintasuunnitelmalomake. Otamme sinuun yhteyttä mahdollisimman pian.