Kaikilla hevosilla ei kuitenkaan ole luonnostaan vahvaa ja rentoa ylälinjaa. Sen saavuttaminen vaatii huomiota ruokintaan sekä säännöllistä ja tavoitteellista liikuntaa.
Mitä lihas on?
Lihas koostuu lihassäikeistä, jotka sisältävät supistumiskykyisiä proteiineja – aktiinia ja myosiinia. Ne mahdollistavat lihasten supistumisen ja hevosen liikkumisen.
Lihassäikeet muodostavat kimppuja, joita ympäröi sidekudos. Lihaksissa on myös verisuonia, jotka tuovat ravinteita ja happea, sekä hermokudosta, joka välittää käskyn lihaksen supistumisesta.
Toisin sanoen: lihas on rakennettu monenlaisista proteiineista.
Kun puhumme hevosen lihaksista, haluamme usein nähdä selkeämpiä, suurempia lihaksia tai enemmän lihasvoimaa. On kuitenkin hyvä tietää, että hevonen ei voi saada lisää lihaksia, sillä lihassolujen määrä on geneettisesti määrätty. Sen sijaan olemassa olevat solut voivat kasvaa ja vahvistua oikeanlaisen ravinnon ja – ennen kaikkea – liikunnan avulla.
Miten hevonen rakentaa lihaksia?
Suuremmat lihakset eivät synny pelkästään riittävästä proteiininsaannista, vaikka lihakset koostuvatkin proteiineista kuten aktiinista ja myosiinista. Lihasten kehittyminen vaatii monia tekijöitä: ravinnon lisäksi tarvitaan tavoitteellista ja säännöllistä liikuntaa sekä ennen kaikkea lepoa treenien jälkeen.
Kun lihas alkaa tehdä työtä, aivot lähettävät signaalin yksittäiselle lihassäikeelle, joka saa sen supistumaan. Lihastyö tuottaa aineenvaihdunnan sivutuotteita (vapaita radikaaleja), jotka poistuvat elimistöstä verenkierron mukana.
Itse liikunta aiheuttaa mikroskooppisia vaurioita lihassäikeisiin. Tämä on täysin luonnollinen prosessi, joka valmistaa hevosen kehoa tuleviin fyysisiin haasteisiin. Harjoittelun aiheuttamat mikroskooppiset vauriot lihassäikeissä tarvitsevat ravintoa korjaantuakseen. Samalla lihassäikeisiin kertyy proteiinia, mikä saa lihakset kasvamaan.
Yksi tärkeimmistä lihasten rakentumiseen vaikuttavista tekijöistä on säännöllisyys. Jos liikuntakertojen välillä on liian pitkä tauko, keho “unohtaa” ja lihasten kehitystä tukevat prosessit on käynnistettävä uudelleen.
On kuitenkin hyvä muistaa, että suuret lihakset eivät automaattisesti tarkoita hyvää kuntoa, nopeutta tai kestävyyttä. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat ennen kaikkea hevosen geeniperimä ja harjoitusmenetelmät. Mieti vaikka kehonrakentajaa: hänellä on suuret ja vahvat lihakset, mutta ei välttämättä kykyä juosta nopeasti lyhyitä matkoja. Pyöräilyssä taas sprintereillä on suuremmat reidet ja nopea energiantuotto lyhyillä matkoilla, kun taas vuoristokiipeilijät ovat kevyempiä ja kestävämpiä. Ero johtuu sekä genetiikasta että harjoittelusta – sama pätee myös hevosiin.
Lihasmassan ja lihasvoiman kasvattaminen on siis tavoitteellisen ja säännöllisen harjoittelun sekä oikeanlaisen ruokinnan ja riittävän palautumisen yhdistelmä.
Kuinka paljon proteiinia hevonen tarvitsee ruokinnassa?
Hevosen synnynnäinen lihassäikeiden määrä ja tyyppi eivät muutu harjoittelun tai ravinnon avulla. Sen sijaan oikeanlaisen harjoittelun ja ravinnon myötä lihassäikeisiin voi varastoitua proteiinia, mikä saa ne kasvamaan.
Tanskassa ja Norjassa suositus on 80 g sulavaa raakaproteiinia per rehuyksikkö (FE-hevonen), Ruotsissa 3 g per 0,5 MJ metabolista energiaa (ME), kun taas Suomessa SRV-tarve määritellään päivittäisen kokonaismäärän perusteella, ei suhteessa FE- tai ME-arvoon.
Näiden määrien katsotaan riittävän täysikasvuisten urheiluhevosten lihasmassan ylläpitoon.
Kun harjoittelun teho kasvaa ja hevonen tarvitsee enemmän energiaa ja siten myös enemmän rehua, lisääntyy samalla proteiinin saanti. Tällöin hevosen tulisi saada riittävästi proteiinia palautumiseen ja lihasten rakentamiseen. Tässä yhteydessä on tärkeää kiinnittää huomiota proteiinin laatuun, jotta hevonen saa myös oikeanlaisen aminohappokoostumuksen.
Aminohapot lysiini ja treoniini ovat osoittautuneet erityisen tärkeiksi hevosen lihasten rakentumisessa. Toisin sanoen, vaikka hevonen saisi paljon proteiinia päivittäin, ilman näitä aminohappoja lihasten kasvu ei toteudu.
Ylimääräinen proteiini, jota hevonen ei hyödynnä lihasten tai muiden kehon toimintojen rakentamiseen, käsitellään maksassa ja munuaisissa ja poistuu elimistöstä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että hevonen sietää suuria määriä proteiinia ilman, että suorituskyky heikkenee. Liiallinen tai huonolaatuinen proteiini on kuitenkin turhaa kuormitusta elimistölle ja voi aiheuttaa esimerkiksi lihasten väsymistä, lisääntynyttä lämmöntuotantoa ja virtsaneritystä.
Miksi hevosen pitäisi levätä harjoittelun jälkeen?
Lepo on se hetki, jolloin hevosen keho korjaa harjoittelun aikana syntyneet mikroskooppiset lihasvauriot. Samalla lihaksiin varastoituu proteiineja ja sokereita, jotka tukevat lihasten kasvua ja palautumista.
On erittäin tärkeää, että hevonen saa riittävästi aikaa palautua harjoittelusta, jotta lihaksisto ehtii korjaantua ja vahvistua ennen seuraavaa harjoituskertaa.
Ihmisillä on harjoittelun jälkeen lyhyt ajanjakso, niin sanottu “optimaalinen aikaikkuna palautumiselle”, jolloin keho on erityisen tehokas täydentämään glykogeeni- eli energiavarastoja. Tämä ajanjakso kestää noin 30–60 minuuttia treenin päättymisestä.
Hevosilla tilanne on kuitenkin erilainen: glykogeenivarastojen täydentyminen voi kestää jopa 72 tuntia tai enemmänkin raskaan harjoituksen tai kilpailun jälkeen.
Tarkka palautumisaika riippuu useista tekijöistä, kuten ruokinnasta. Vähäsokerinen ja vähätärkkelyksinen ruokavalio voi hidastaa glykogeenin palautumista. Hevoset, jotka ovat kovassa treenissä tai kilpailevat useana päivänä peräkkäin, voivat hyötyä siitä, että niiden ruokavaliossa on sekä sokeria että tärkkelystä.
Vaikka tarkkaa määrää ei ole määritelty, suurten sokeri- ja tärkkelysmäärien antaminen heti harjoituksen jälkeen ei tuota yhtä suurta vaikutusta kuin ihmisillä. Tiedetään kuitenkin, että hevoset, jotka saavat pelkästään karkearehua ja vitamiineja, täydentävät glykogeenivarastojaan hitaammin.
Jos olet epävarma siitä, saako hevosesi riittävästi laadukasta proteiinia lihasten rakentamiseen, tai palautuuko se riittävästi harjoittelun jälkeen ja täydentääkö se glykogeenivarastonsa tehokkaasti, voit ottaa yhteyttä paikalliseen asiantuntijaan saadaksesi tarkempaa ohjausta.
Voit olla meihin yhteydessä suoraan tai täyttää ruokintasuunnitelmalomakkeemme verkkosivuilla – palaamme asiaan mahdollisimman pian!
Lähteet
Ringmark, S. (2014). A Forage-Only Diet and Reduced High Intensity Training Distance in Standardbred Horses. Growth, Health and Performance. Doctoral Thesis. Faculty of Veterinary Medicine and Animal Science. Department of Animal Nutrition and Management. Swedish University of Agricultural Sciences, Uppsala.
Snow, D. H., Harris, R.C., Harman, J.C. and Marlin, D.J., (1987). Glycogen repletion following different diets. In equine exercise physiology 2(ed. JR Gillespie and NE Robinson), pp 701-710. ICEEP publications, Davis CA, USA.
Geor, R.J., Harris, P.A., Coenen, M., 2013. Equine Applied and Clinical Nutrition. Saunders Elsevier, Edinburgh
Graham, P. M., Ott, E. A., Brendemuhl, J. H., and Tenbroeck, S. H., (1994). The effect of Supplemental Lysine and Threonin on Growth and Development of Yearling Horses. J. Anim. Sci. 72:380-386.
Jansson, A. and Lindberg, J. E., (2012). A forage-only diet alters the metabolic response of horses in training. Animal, 6:12 pp. 1939-1946.
Lacombe, V.A., Hinchcliff, K.W., Kohn C.W. Devor, S.T. and Taylor, L.E., (2004). Effects of feeding meals with various soluble-carbohydrate content on muscle glycogen synthesis after exercise in horses. American Journal of Veterinary Research. 65, 916-923.
