Kun päästämme hevoset laitumelle, jossa luonto saa vapaasti rehottaa, on tärkeää muistaa, että vihreän ruohon lisäksi alueella voi kasvaa myös vähemmän toivottuja kasveja. Myös tuulensuojaksi istutetut puut voivat joskus olla haitallisia.
Myrkylliset kasvit!
Näitä voi olla monenlaisia: heinämäisiä tai yrttimäisiä kasveja, pieniä pensaita tai jopa puita.
Jotkut kasvit ovat myrkyllisiä vain tuoreina laitumella, mutta eivät enää kuivattuina tai säilöttynä. Toiset voivat olla haitallisia sekä kosketettaessa että nautittaessa, ja osa taas on vaarallisia vain, jos niitä syödään – ei pelkästään kosketuksesta.
Sanotaan, että jos haluat välttää kaikkein myrkyllisimmät kasvit, kannattaa varmistaa, ettei hevosesi laitumella kasva lainkaan keltaisia kukkia. Kyseessä on kuitenkin vanha ja yksinkertaistettu ohje, joka ei täysin pidä paikkaansa, sillä on olemassa runsaasti keltaisia kukkia, jotka eivät ole hevoselle myrkyllisiä – esimerkiksi voikukka.
Aiheen merkitys kasvaa jatkuvasti, sillä tutkimusten mukaan hevoset valitsevat yhä useammin myrkyllisiä kasveja laitumelta, vaikka tarjolla olisi riittävästi ravinteikasta ruohoa. Tähän on esitetty monia syitä, mutta varmaa selitystä ei vielä ole löytynyt. Siksi on erityisen tärkeää, että tunnet yleisimmät myrkylliset kasvit ja osaat tunnistaa ne, jotta voit ehkäistä hevosesi altistumisen.
Tunnetuimpia myrkyllisiä kasveja ovat villakot ja leinikit.
Niittyleinikki
on pieni kasvi, jolla on kirkkaankeltaiset kukat ja usein sahalaitaiset lehdet. Sitä esiintyy useina eri lajeina, ja kasvin myrkyllisyys vaihtelee lajin sekä kehitysvaiheen mukaan. Myrkyllinen yhdiste, protoanemoniini, on pitoisuudeltaan korkeimmillaan kukkivissa yksilöissä. Erityistä tässä yhdisteessä on se, että se muuttuu kuivattaessa anemoniiniksi, joka ei ole enää haitallinen hevosille. Tästä syystä leinikki on vaarallinen tuoreena laitumella tai säilöheinässä, mutta ei enää kuivan heinän joukossa.
Jos hevonen syö tuoretta niittyleinikkiä, se voi alkaa kuolata runsaasti, sen suu voi tulehtua ja turvota, ja ruoansulatuskanava voi vaurioitua. Lisäksi voi esiintyä ripulia, tummaa tai veristä virtsaa, horjuvaa liikkumista ja näön heikkenemistä. Myös pelkkä kasvinesteen kosketus voi aiheuttaa ihottumaa, erityisesti alueilla, jotka ovat usein kosketuksissa kasvin kanssa, kuten hevosen jalat ja turpa.
Villakko-kasveja
esiintyy useina eri lajeina, joista jaakonvillakko on kaikkein myrkyllisin. Kyseessä on pensasmainen kasvi, jolla on jäykkä varsi ja ensimmäisenä kasvuvuotenaan lehtiruusukkeita, jotka muistuttavat lehtikaalia. Sen kirkkaankeltaiset kukat ovat hyvin tunnistettavia. Jaakonvillakko sisältää pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka elimistössä hajoavat erittäin myrkyllisiksi pyrrolijohdannaisiksi. Kasvi säilyttää myrkyllisyytensä myös kuivattuna tai säilöttynä, mutta sen karvas maku häviää kuivatessa. Hevoset ovat erityisen herkkiä näille myrkky-yhdisteille, ja myrkytys voi kehittyä nopeasti, erityisesti silloin, kun kasvia esiintyy karkearehun joukossa.
Kroonisen myrkytyksen oireita voivat olla levottomuus, horjuva tai epävarma liikkuminen, väsymys, pään painaminen seinää vasten, sokeus, turvonnut vatsa, nesteen kertyminen, laihtuminen ja kellertävät limakalvot. Jaakonvillakko on myrkyllinen sekä laitumella että kuivatussa heinässä ja säilöheinässä.
Elinvauriot ja valoherkistyminen
Myrkytyksen yhteydessä maksa on yleensä se elin, johon myrkyt kohdistuvat voimakkaimmin, mutta joissain tapauksissa ne voivat aiheuttaa myös hermostollisia vaurioita tai heikentää hevosen lisääntymiskykyä – kaikki riippuu siitä, mitä kasvia ja myrkkyä hevonen on saanut elimistöönsä. Maksa on keskeinen elin hevosen ruoansulatuksessa, hormonitoiminnassa, veren hyytymisessä ja immuunijärjestelmässä. Sen tärkeimpiä tehtäviä ovat myrkkyjen poistaminen elimistöstä, proteiinien valmistus sekä ruoansulatuksessa tarvittavien biokemiallisten yhdisteiden tuotanto. Maksa kykenee sietämään ja korvaamaan lieviä vaurioita ja jatkamaan toimintaansa osittain heikentyneenäkin, mutta vakavammat vauriot voivat johtaa vakaviin terveysongelmiin hevosella.
Jaakonvillako-kasvin sisältämät pyrrolitsidiinialkaloidit aiheuttavat pysyviä maksavaurioita ja voivat tukkia sappitiehyet. Tämä maksavaurio voi johtaa myös toissijaiseen valoherkistymiseen, jolloin hevosen iho reagoi herkästi auringonvaloon. Normaalisti hevosen maksa pystyy käsittelemään ja muuttamaan myrkylliset yhdisteet vaarattomiksi, jolloin ne voidaan poistaa sapen mukana. Jos maksa on kuitenkin vaurioitunut ja sappitiehyet tukkeutuneet, myrkyt pääsevät takaisin verenkiertoon ja alkavat kerääntyä hevosen ihoon. Tämä voi aiheuttaa ihoreaktion, joka muistuttaa auringonpolttamaa, vaikka kyseessä ei olekaan palovamma vaan kemiallinen reaktio, jonka auringonvalo laukaisee.
Voiko hevonen toipua myrkytyksestä?
Hevosen toipuminen myrkytyksestä riippuu pitkälti siitä, kuinka nopeasti tilanne havaitaan ja kuinka ripeästi eläinlääkäri ehtii paikalle. Leinikkimyrkytys on harvoin hengenvaarallinen, mutta suurina määrinä nautittuna se voi olla tappava, sillä se voi vaikuttaa voimakkaasti sekä verenkiertoon että hengitykseen.
Jos hevosen maksa vaurioituu ja sille kehittyy valoherkkyys, on eläinlääkärin hoidon lisäksi tärkeää laatia ruokintasuunnitelma, joka tukee maksan toimintaa. Samalla on huolehdittava siitä, että hevonen pysyy poissa auringonvalosta, kunnes se on täysin toipunut.
Maksan kuntoa tulisi seurata säännöllisesti eläinlääkärin ottamien verinäytteiden avulla, kunnes tulokset eivät enää viittaa maksavaurioihin.
Akuutti Jaakonvillakko-myrkytys on hevoselle usein hengenvaarallinen, ja se voi johtaa hevosen kuolemaan tai lopettamispäätökseen. Jos myrkytys kuitenkin havaitaan ajoissa ja hevonen saadaan pois kasvin läheisyydestä, toipuminen on mahdollista ja ennuste voi olla hyväkin.
Miten ruokkia myrkytyksestä toipuva hevonen?
Jos hevonen on myrkytyksen seurauksena saanut sisäelinvaurioita, ruokinnassa on tärkeää välttää kehon liiallista kuormitusta. Ruokavalion tulisi sisältää helposti hyödynnettävää energiaa, hyvälaatuista proteiinia sekä runsaasti helposti sulavia kuituja. Näin elimistölle annetaan mahdollisuus toipua rauhassa. Lisäksi riittävä nesteen ja elektrolyyttien saanti on tärkeää, jotta hevosen keho pystyy poistamaan myrkkyjä tehokkaasti.
Maksan toimintaa edistävät ainesosat
Helposti sulavia ja ravintorikkaita raaka-aineita ovat esimerkiksi maissi- ja ohranidut, jotka sisältävät runsaasti luonnollista E-vitamiinia, aminohappoja ja entsyymejä – kaikki helposti hyödynnettävissä hevosen elimistössä. Porkkana-, juurikas- ja omenakuidut puolestaan sisältävät runsaasti helposti fermentoituvia kuituja, kuten pektiinejä, jotka tarjoavat hevoselle hyvää energiaa vaikuttamatta merkittävästi verensokeriin. Pektiinit sitovat tehokkaasti vettä, mikä lisää kylläisyyden tunnetta ja edistää nesteen saantia suolistossa.
Lisäksi on olemassa yrttejä, kuten fenkoli, maarianohdake, artisokka ja kurkuma, joita voidaan hyödyntää tukemaan hevosen hyvinvointia tällaisissa tilanteissa.
Muita myrkyllisiä kasveja
Vaahtera
Vaahtera tunnetaan joskus nimellä “rikkapuu”, sillä jos pihapiirissä kasvaa suuri vaahtera, voit olla varma, että ympäristöön ilmestyy satoja pieniä taimia eri kokoisina. Vaahteran siemenet muistuttavat pieniä helikoptereita ja voivat kulkeutua tuulen mukana pitkälle. Juuri nämä siemenet, lehdet ja keväällä puhkeavat versot ovat myrkyllisiä – ne sisältävät hypoglysiini-A-nimistä myrkkyä.
Vaahteramyrkytys tunnetaan nimellä epätyypillinen myopatia, koska sen oireet muistuttavat lihassairautta. Myrkytyksen seurauksena hevosen lihakset vaurioituvat, mikä aiheuttaa lihaskipua ja jäykkyyttä. Hevonen voi vaikuttaa alakuloiselta, sillä voi olla hengitysvaikeuksia, sydämen rytmihäiriöitä ja virtsa on usein portviinin väristä (myoglobinuria). Myrkytys johtaa valitettavan usein kuolemaan. Erityisen tunnusomaista on virtsan tumma väri.
Tehokkain hoitotoimenpide on siirtää hevonen pois vaahteraa kasvavalta alueelta ja varmistaa riittävä nesteytys kehon puhdistumisen tukemiseksi – usein tarvitaan suonensisäistä nestehoitoa.
Tammi
Tammen kuori, lehdet ja hedelmät eli tammenterhot sisältävät gallotanniineja.
Tammi on erityisen myrkyllinen keväällä, kun lehdet ja kukinnot puhkeavat. Myrkyllisyys vähenee kasvukauden edetessä. Sama koskee tammenterhoja: vihreät, kypsymättömät hedelmät sisältävät enemmän tanniineja kuin tummat ja kypsät.
Tanniinit vaikuttavat haitallisesti hevosen ruoansulatuskanavaan ja munuaisiin. Hevosen oireisiin kuuluu usein ruokahalun menetys, ähky ja ummetus, joita seuraa tumma, vetinen ripuli. Näistä erityisesti ähky ja tumma ripuli viittaavat tammen tanniinien aiheuttamaan myrkytykseen.
Jänönvihma
(Cytisus scoparius)
Tämä kasvi tunnistetaan helposti kirkkaankeltaisista kukistaan. Se sisältää myrkyllisiä kinolitsidiinialkaloideja.
Myrkytyksen oireita ovat kuolaaminen, ruokahalun heikkeneminen, lihasvärinä, koordinaatiohäiriöt ja ähky.
Hevoset eivät yleensä syö kasvia vapaaehtoisesti, mutta jos laitumella ei ole muuta ravintoa, ne saattavat maistella sitä.
Tuija
Tuija on ainavihanta kasvi, jota käytetään yleisesti hautausmailla, puutarhoissa, puistoissa ja joulukoristeissa, sillä se muistuttaa hieman kuusta.
Kasvin eteeriset öljyt, erityisesti tujoni, sisältävät myrkyllisiä yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa ihoärsytystä.
Myrkytyksen oireita ovat ihoreaktiot, kouristukset, ähky, ripuli, verenvuodot, maksa- ja munuaisvauriot sekä pahimmillaan kooma.
Ukonputket
Ukonputket kuuluvat sarjakukkaiskasveihin ja kukkivat valkoisin kukin. Lajeja on useita, joista tunnetuin on jättiputki. Kasvin neste on myrkyllistä ihokosketuksessa ja sisältää furokumariinia, joka voi aiheuttaa ihoärsytystä ja valoherkkyyttä.
Tavallinen ukonputki kasvaa metsissä ja tienvarsilla, kun taas jättiputkea esiintyy kosteilla alueilla, kuten niityillä ja vesistöjen varsilla.
Myrkytysoireita ovat rakkulat ja ihottuma hevosen turvan alueella tai muissa kohdissa, jotka ovat olleet kosketuksissa kasvin kanssa.
Mustakoiso
Mustakoiso on pensasmainen kasvi, joka kasvaa noin 60 cm korkeaksi ja tunnistetaan erityisesti mustista marjoistaan. Se sisältää solaniinia ja solanidiinia, joita esiintyy eniten nuorissa kasveissa ja vihreissä marjoissa.
Hevoset välttelevät kasvia yleensä, mutta voivat syödä sitä, jos muuta ravintoa ei ole saatavilla tai jos sitä esiintyy heinän joukossa.
Myrkytysoireita ovat kuolaaminen, alakuloisuus, laajentuneet pupillit, tajuttomuus ja kouristukset.
Villinä kasvava palsternakka
Villinä kasvava palsternakka on sarjakukkainen kasvi, jolla on keltaiset kukat ja joka muistuttaa porkkanaa. Se ei maistu pahalta, joten hevoset saattavat syödä sitä laitumella.
Kasvi sisältää furokumariinia, joka voi aiheuttaa rakkuloita ja ekseemaa muistuttavaa ihottumaa joko suorassa kosketuksessa tai kasvinesteen kautta. Se voi myös aiheuttaa valoherkkyyttä vaaleilla ihoalueilla, mikä johtaa auringonpolttamiin, jotka pahenevat auringonvalolle altistumisen jälkeen.
Etkö ole varma, onko hevosesi tarhassa mahdollisesti myrkyllisiä kasveja? Tai onko hevosellasi maksaan liittyviä haasteita?
Ota meihin yhteyttä – autamme sinua sekä kasvien tunnistamisessa että ruokintasuunnitelman laatimisessa! Voit ottaa meihin suoraan yhteyttä tai täyttää ruokintasuunnitelmalomakkeen verkkosivuillamme!
