Ravitsemuksellinen tuki hevosen kavioille
Hevosen kaviot ovat hevosen tärkein osa. Monipuolisena urheilijana hevonen on riippuvainen vahvoista kavioista suorittaessaan eri lajeissa ja ottaessaan vastaan niiden aiheuttamat kuormitukset. Hevosen kavio on monimutkainen koostumus sidekudosta, hermoja, rustoa, luuta ja verenkiertoa. Genetiikka on tärkein tekijä kavion laadun kannalta, ja sen jälkeen tulevat rehut, liikunta ja vuodenaika. Lisäksi myös kengittäjällä on suuri merkitys. Vielä ei ole löydetty todisteita siitä, että tummat kaviot olisivat vahvempia kuin vaaleat, vaikka tämä on yleinen uskomus hevosihmisten keskuudessa. Hevoset, joilla on geneettisesti hyvät kaviot, eivät ole yhtä herkkiä yksittäisille ruokinnan puutteille, mutta rajallinen tai epätasapainoinen ruokinta voi vaikuttaa kielteisesti jopa geneettisesti erinomaisiin kavioihin.
Nuoret oriit voivat tietyssä iässä kokea suuria hormonaalisia muutoksia, mikä voi johtaa stressiin ja ruokahalun vähenemiseen sekä suureen tarpeeseen välttämättömien ravintoaineiden suhteen. Valitettavasti vakavimmat tapaukset, joissa kaviot haurastuvat ja halkeilevat, ovat yleisempiä oriilla kuin tammoilla ja ruunilla. Vauriot voivat olla niin vakavia, että ori ei pysty kilpailemaan. Ei ole tehty tutkimuksia siitä, johtuuko tämä hormonaalisista syistä, mutta on olemassa teorioita siitä, että korkeampi aktiivisuus ja stressitaso sekä ruokahaluttomuus ja puutteellinen tai epätasapainoinen ruokinta voivat vaikuttaa negatiivisesti kavion laatuun ja kasvuun ajan mittaan.
Rehustuksen puutteet ja niiden haitalliset vaikutukset voivat vaikuttaa kaikkiin hevosiin kaikissa elämänvaiheissa. Varhaiset ja myöhäiset elinvaiheet ovat erityisen herkkiä, ja siksi hevosen ruokavalioon on kiinnitettävä erityistä huomiota tällöin. Ruoansulatuselimistön ikääntyminen voi heikentää ravinteiden imeytymistä ohutsuolessa ja heikentää paksusuolen mikroflooran tehokkuutta.
Kavion rakenne
Kavio koostuu sarveisesta, joka peittää sekä seinämän että pohjan. Kavion sarveisosassa ei ole verisuonia eikä hermoja, mikä mahdollistaa kavion vuolun ja kengän kiinnityksen. Kavion seinämän ja pohjan välissä on valkoinen viiva, jota kutsutaan valkoviivaksi. Pohjan keskeltä alkaa säde, joka on pehmeämpi ja jonka pitäisi tuntua nahkaiselta. Säde sisältää aistinsoluja, jotka lähettävät hevoselle signaaleja siitä, millaisella pinnalla se liikkuu. Kavion takaosassa ovat kaviorustot, jotka toimivat iskunvaimentimina puristamalla säteen ja sädepajan kasaan, kun kavion takaosa laajenee. Kavion sisäpuolella on kavioluu, jota lamellit pitävät kavion sisällä kavionseinämän suuntaisesti. Yhdessä kaviossa on noin 500-600 ensisijaistalamellia, ja jokaista ensisijaistalamellia kohti on 100-200 toissijaistalamellia.
Kavion seinämä koostuu pääasiassa rakennetta muodostavasta valkuaisaineesta, keratiinista. Keratiini sisältää runsaasti rikkipitoisia aminohappoja, kuten kysteiiniä, jotka muodostavat sidoksia yksittäisten molekyylien välille luoden vahvan mutta joustavan rakenteen. Tätä prosessia kutsutaan kavioaineksen keratinisaatioksi.
Kavion kasvu
Kavion kasvu alkaa ruununrajasta alaspäin kohti varpaita tasaisesti joka puolelta. Normaalioloissa kestää 9 – 12 kuukautta, ennen kuin kavio on kasvanut kokonaan uudestaan. Kaviomekanismista johtuen kavion kantaosat kuluvat kuitenkin nopeammin, ja kantaosan uudistumiseen menee vain 4 – 5 kuukautta. Tämä tarkoittaa, että sarveisaine on kannoilla nuorempaa ja joustavampaa. Se, kuinka nopeasti kaviot kasvavat, riippuu muun muassa iästä, vuodenajasta, sairauksista, koulutuksesta ja ravinnosta. Varsoilla kavio kasvaa keskimäärin 15 millimetriä kuukaudessa, kun taas täysikasvuisilla hevosilla se kasvaa keskimäärin 9 millimetriä ja seniorihevosilla jopa 6 millimetriä kuukaudessa. Talvella kavio kasvaa vähiten, kun taas keväällä se kasvaa eniten.
Ravitsemuksellinen tuki
Jotta voidaan varmistaa parhaat mahdolliset olosuhteet hyvin toimivalle kaviolle, useat ravitsemukselliset tekijät ovat tärkeitä.
Energia
Energialla on suuri merkitys kavion kasvulle. Siksi kaviot kasvavat tyypillisesti nopeammin, kun energiansaanti on suurempaa, esimerkiksi laiduntamisen yhteydessä kevät- ja kesäkuukausina. Jos hevonen ei saa riittävästi energiaa, se lopulta hidastaa kavioiden kasvua, koska hevosen on hankittava puuttuva energia elimistönsä varastoista ja siten vähennettävä muiden kuin välttämättömien elintoimintojen, kuten kavioiden kasvun, tärkeysjärjestystä.
Proteiini
Kavion seinämä koostuu 93 %:sti valkuaisesta, mikä tarkoittaa, että valkuainen on tärkeää myös kavion laadun kannalta. Laadukkaat proteiinilähteet tarjoavat hevoselle aminohappoja, jotka ovat välttämättömiä kavion kasvulle. Rikkipitoiset aminohapot, metioniini ja kysteiini, ovat tärkeitä rakennusaineita kaviolle ja erityisesti keratiinille, joka edistää kavion lujuutta ja rakennetta. Yksittäisten aminohappojen täydentämisellä ei useinkaan ole samaa vaikutusta, sillä ne voivat aiheuttaa epätasapainoa aminohappojen kokonaisjakautumisessa ja siten aiheuttaa muita ongelmia tai puutteita. Siksi on tarkoituksenmukaista syöttää väkirehua, joka sisältää korkealaatuista valkuaista, joka on tasapainossa rehun muiden ravintoaineiden mukaan. Luonnollisia proteiininlähteitä ovat monipuoliset heinät, sinimailanen, oluthiiva, pellavansiemenet ja spirulina-levä.
Rasvahapot
Kavion seinämän uloimmassa kerroksessa on keratiinin ohella myös rasvaa. Kun rasvaa on oikeassa määrin, se muodostaa suojakerroksen, joka pitää kosteuden kaviorakenteen sisemmissä kerroksissa ja veden poissa. Lisäksi rasvahapot muodostavat suojan, joka estää bakteerien ja sienten pääsyn kavion sisään. Jos hevonen saa tuoretta ruohoa, se täyttää välttämättömien rasvahappojen tarpeensa, kun omega 3:n ja 6:n suhde on 4:1 – 6:1. Tällöin ylimääräisten rasvahappojen antamisella hevoselle, ei todennäköisesti ole vaikutusta kavion laatuun. Jos hevoselle kuitenkin syötetään kuivaa heinää – tai erittäin kuivaa ruohoa tähän vuodenaikaan – rasvahappoja on vähemmän, ja ylimääräisten rasvahappojen antaminen on hyödyllistä. Tuoreen ruohon rasvahappokoostumusta lähimpänä oleva rasvahappojen kasviperäinen lähde on pellavansiemen ja chiasiemenet. Muissa kasviöljyissä on enemmän omega-6- kuin omega-3-rasvahappoja.
Vitamiinit
A- ja E-vitamiinit ovat välttämättömiä, kun taas D-, C-, B- ja K-vitamiineja hevonen tuottaa elimistössään. Kaikki B-vitamiinit osallistuvat aktiivisesti moniin elimistön prosesseihin, sillä on myös aktiivinen rooli kavion kasvussa ja terveydessä. Biotiini on B-vitamiini, joka yhdistetään kavion vahvuuteen, ja se on usein kaviovalmisteiden pääraaka-aine. Biotiini, tunnetaan myös B7 -vitamiinina, on vesiliukoinen ja sitä hevonen tuottaa riittävästi paksussuolessa. Tutkimuksissa ei ole vielä todettu, että hevonen tarvitsisi biotiinia enemmän kuin mitä hevonen pystyy itse tuottamaan. Jos hevosen ruokavalio koostuu pääasiassa karkearehusta, olisi epätavallista, että sillä olisi puutetta B-vitamiineista. Toisaalta suurin osa kaviosta koostuu proteiineista, ja B-vitamiineilla on olennainen merkitys näiden proteiinien muodostumisessa. Biotiini korjaa kavion rakenteen ja sarveisrakenteen puutteita sekä sarveisen kimmoisuuden häiriöitä. Biotiini ei voi parantaa olemassa olevaa sarveista, vaan ainoastaan uutta sarveista, joten biotiinin antamisen vaikutus näkyy vasta 15 kuukauden kuluttua. Myös muilla B-vitamiineilla voi olla vaikutusta kavion kasvuun ja lujuuteen. Näitä ovat B6-, B9- ja B12-vitamiinit. Lisäravinteet, jotka sisältävät ainesosia, kuten lese ja oluthiiva, voivat sisältää luonnollisesti esiintyvää biotiinia ja muita B-vitamiineja.
Mineraalit
Tiettyjen kivennäisaineiden vaikutusta kavion laatuun on myös tutkittu. Erityisesti kalsium, kupari, sinkki ja seleeni ovat tärkeitä kavion sarveisen laadun kannalta.
Kalsium
Kalsium on makromineraali, mikä tarkoittaa sitä, että hevonen tarvitsee sitä suhteellisen suuren määrän täyttääkseen tarpeensa. Kalsiumia tarvitaan kavion sarveisen muodostavan keratinisaatioon osallistuvan entsyymin aktivoimiseksi. Naudoilla on havaittu sorkan seinämän ohenemista poikimisen ja laktaation aikoihin, mikä johtuu hypokalsemiasta eli veren alhaisesta kalsiumpitoisuudesta. Karkearehu, erityisesti sinimailanen, sisältää usein runsaasti kalsiumia.
Kupari
Myös kuparin on todettu olevan tarpeellista, sillä keratiinin sidoksia muodostava entsyymi on kuparista riippuvainen. Välillisesti kupari vaikuttaa siis kavion seinämän lujuuteen ja kovuuteen. Lisäksi kupari on tärkeä osa soluja suojaavia antioksidantteja. Pelkkä karkearehu ei tarjoa riittävästi kuparia, joten hevosen ravinnontarpeen tyydyttämiseksi on tarjottava väkirehua tai kivennäislisää. Luonnollisia kuparin lähteitä ovat mm. hirssi ja erilaiset siemenet.
Sinkki
Sinkki on mikromineraali, joka tukee kavion seinämän epiteelisolujen (ulkopintakudos) ylläpitoa, korjausta ja lisääntymistä, ja sitä on runsaasti normaalissa kavion sarveisessa. Sinkki on tärkeä osa keratiinin, kollageenin ja lipoproteiinien synteesiä, mikä edistää kavion lujuutta ja toimintaa. Koska sinkki osallistuu moniin eri prosesseihin kaviossa, myös sinkin puute voi ilmetä eri tavoin. Yleisimpiä sinkin puutteen oireita ovat kavion hidas kasvu, ohut sarveisseinämä ja haurastunut sarveinen. Eräässä 25 hevosen tutkimuksessa ilmeni, että jos hevosella oli huono kavion laatu, veren ja kavion sarveisen sinkkipitoisuudet olivat alhaisemmat kuin 38 hevosen, joilla oli normaalit kaviot. Lisäksi japanilaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että hevoset, joiden ruokavaliossa on vähän sinkkiä ja kuparia, sairastuvat todennäköisemmin White Line Disease -tautiin (valkoviivatautiin), joka myös heikentää kaviota. Valtaosa karkearehusta ei sisällä riittävästi sinkkiä, ja siksi hevosen ravitsemustarpeen tyydyttämiseksi on syötettävä väkirehua tai kattavaa kivennäisainelisää. Sinkkiä on muun muassa viljanalkioissa, siemenissä ja yrteissä.
Seleeni
Seleeni on välttämätön mikromineraali, joka muun muassa auttaa suojaamaan solukalvoja hapettumisstressiltä. Koska seleenin puute voi johtaa immuunijärjestelmän heikkenemiseen, ei ole harvinaista, että hevosenomistajat käyttävät seleenilisiä. Suurempaan seleenilisäykseen on kuitenkin suhtauduttava varovaisesti, sillä liiallinen seleenilisäys voi johtaa myrkytykseen, joka aiheuttaa vakavia oireita. Noudata siis aina tuotteessa olevaa suositusta tai kysy ammattilaisen neuvoa. Suomalaisessa maaperässä seleeniä ei ole riittävästi, joten hevosen ravinnontarpeen tyydyttämiseksi on tarjottava kivennäislisää. Seleeniä on luonnostaan mm. oluthiivassa.
Pii
Pii, joka tunnetaan myös nimellä piioksidi, on vähemmän tunnettu, mutta se on viime vuosina saanut enemmän huomiota karvapeitteessä, ihossa, kavioissa ja sidekudoksissa olevan merkityksensä vuoksi. Piille ei ole asetettu normeja, joilla hevosen ylläpitotarvetta voidaan määritellä. Sitä on maaperässä runsaasti, ja siksi uskotaan hevosten saavan sitä luonnostaan laiduntamisen ja karkearehun kautta. On kuitenkin olemassa useita lisäravinteita, jotka sisältävät piitä, ja piitä on myös jyvissä, siemenissä, merilevässä ja nokkosessa.
Yhteenvetona
Hevosen kavion laatu on määräytyy suurelta osin geneettisesti. Hevosenomistajana sinun tulisi keskittyä sekä ravitsemukseen että kavion hoitoon lujuuden maksimoimiseksi. Tärkeitä ravintoryhmiä, joihin kannattaa keskittyä erityisesti kuuman kesän ja kuivuuden aikana, ovat proteiini, välttämättömät aminohapot, välttämättömät rasvahapot ja hivenaineet. Kaikista näistä voi olla pulaa ruohossa, ja lisäravinteiden antaminen voi olla tarpeen. Lisäksi B-vitamiinien lisääminen voi olla tarpeen, jotta kavion solujen ravintoaineiden saanti säilyy.
Lähteet
- Butler, D.K. (1985). Principles of Horseshoeing II. Butler Publishing
- Geor, R.J., Harris, P.A., Coenen, M. 2013. Equine Applied and Clinical Nutrition, Health, welfare and Performance. Saunders, Elsevier, Edinburgh
- Geyer, H., Schulze, J. (1994). The long-term influence of biotin supplementation on hoof horn quality in horses. Schweiz Arch Tierheilkd. 136 (4): 137-149.
- Josseck, H. Zenker, W. & Geyer, H. (1995). Hoof horn abnormalities in Lipizzaner horses and the effect of dietary biotin on macroscopic aspects of hoof horn quality. Equine Vet J. 27(3): 175-182.
- Kellon, E.M. (2008). Feeding the hoof.
- National Research Council (NRC). 2007. Nutrient Requirements of horses, 6th ed. Washington, DC: National Academy Press.
- Reilly, J.D., Hopegood, L., Gould, L. & Devismes, L. (1998). Effect of a supplementary dietary evening primrose oil mixture on hoof growth, hoof growth rate and hoof lipid fractions in horses: a controlled and blinded trial. Equine Vet J Suppl. 26: 58-65.
- Reilly, J.D., Cottrell, D.F., Martin, R.J. & Cuddeford, D.J. (1998). Effect of supplementary dietary biotin on hoof growth and hoof growth rate in ponies: a controlled trial. Equine Vet J Suppl. 26: 51-57.
- Zenker, W., Josseck, H. & Geyer, H. (1995). Histological and physical assessment of poor hoof horn quality in Lipizzaner horses and therapeutic trial with biotin and a placebo. Equine Vet J. 27 (3): 183-191.
