Karvanvaihtokausi on aivan nurkan takana, ja se voi kestää karvatyypistä riippuen elokuusta marraskuuhun. Joillakin hevosilla se alkaa aikaisin, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa saadakseen paksun ja lämpimän talvikarvan. Se, kuinka kauan hevoselta kestää talvikarvan muodostamiseen, riippuu sen rodusta, terveydentilasta, ruokinnan tasosta ja iästä. Vanhemmilla hevosilla voi olla hitaampaa vaihtaa karvaa ja kasvattaa uutta karvaa monista eri syistä, sillä niiden elimistössä ja hormonitoiminnassa voi olla epätasapainotiloja, minkä vuoksi karvan irtoaminen on joko viivästynyt tai ennenaikaista. Karvanvaihto voi vaikuttaa kaikenikäisiin hevosiin, sillä se on voimavaroja vaativa prosessi. Sen vuoksi sopiva ravintolisä on usein välttämätön tämän ajanjakson aikana.
Karvan anatomia
Hevosen karva koostuu vahvasta rakenteellisesta proteiinista, jota kutsutaan keratiiniksi. Karvassa on kolme kerrosta: sisin medula, keskimmäinen cortex ja uloin karvan ketto eli kutikula. Medulla on sisin kerros, joka koostuu tiiviisti toistensa vasten olevista soluista. Toinen kerros, cortex, on 85-prosenttisesti keratiinia, mutta se sisältää myös vettä, rasvaa, mineraaleja ja melaniinia (pigmenttiä). Tämä vastaa karvan rakenteesta, väristä ja lujuudesta. Kolmas ja uloin kerros on karvan ketto eli kutikula, joka on väritön ja ohut. Kutikula muodostaa suojaavan ulkokerroksen, ja sillä on tärkeä rooli karvan laadun ja ulkonäön kannalta. Karvatupen sisällä oleva karvanjuuri sijaitsee aivan ihon pinnan alapuolella. Karvatupen pohjalla on ihopapilla, joka on yhteydessä verenkiertoon. Tämä osa on vastuussa tärkeiden ravintoaineiden toimittamisesta verenkierrosta karvaan, mikä on välttämätöntä karvan terveelle kasvulle.
Karvanvaihdon sykli
Hevosen karvalla on kolmivaiheinen sykli: kasvuvaihe (anageenivaihe), irtoamisvaihe (katageenivaihe) ja lepovaihe (telogeenivaihe). Ensimmäinen vaihe on aktiivinen karvankasvuvaihe, jossa itse karvankanta muodostuu. Karvan juureen muodostuu pieni karva, joka kasvaa pidemmäksi. Tämän prosessin nopeus riippuu useista tekijöistä, kuten genetiikasta. Seuraava vaihe on lyhyt vaihe, jossa karvan kasvu lakkaa. Viimeisessä vaiheessa karva lakkaa kasvamasta ja karvan verenkierto lakkaa. Karva pysyy kiinni, kunnes uusi, nouseva karva työntää vanhan ulos. Koska karva menettää verenkiertonsa, hevosen on käytävä läpi täydellinen karvanvaihto ennen kuin hevosen karvapeitteessä voidaan havaita mitään rehun tuomia muutoksia. Hevonen voi tarvita lisäravinteita ihon ja karvapeitteen tukemiseksi karvanvaihdon aikana.
Päivän pituuden vaikutus hormoneihin
Päivän valoisien ja pimeiden tuntien määrä vaikuttaa hevosen hormoneihin. Melatoniini hormonia tuotetaan ensisijaisesti pimeän aikaan, ja sitä kutsutaan myös “pimeyden hormoniksi”. Melatoniinilla on suuri vaikutus siihen, milloin hevonen alkaa pudottaa talvikarvaansa. Hevosen karvanlähtöä säätelevät valojaksot eli se, kuinka monta tuntia valoa on vuorokaudessa. Hevosen silmissä olevat valoreseptorit havaitsevat päivän pituuden muutokset ja lähettävät signaaleja käpyrauhaselle, joka vastaa melatoniinin tuotannosta. Päivänvalon vähentyessä syyskuukausina melatoniinin tuotanto lisääntyy, mikä käynnistää karvankasvun. Nämä muutokset vievät aikaa, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että karvanvaihto alkaa noin 5 – 8 viikkoa kesä-/talvipäivänseisauksen jälkeen.
Koska päivät alkavat lyhentyä jo kesäkuussa, hevonen alkaa kasvattamaan talvikarvaansa elokuun puolivälissä, kun on vielä kesäistä ja lämmintä. Talvikuukausina tilanne on päinvastainen, jolloin hevonen aloittaa karvan vaihdon jo tammi- ja helmikuussa, jolloin on usein vielä hyvin kylmää ja voi sataa lunta ja räntää. Kevätkuukausina prolaktiinihormonin tuotanto lisääntyy päivien pidentyessä. Prolaktiinilla on reseptorit ihossa, joten päivänvalo vaikuttaa siihen suoraan. Prolaktiini osallistuu moniin kehon prosesseihin, myös lisääntymisprosesseihin. Lisäksi prolaktiini vaikuttaa hidastavasti melatoniinin tuotantoon, jolloin talvikarva irtoaa ja uusi kaunis kesäkarva voi kasvaa esiin.
Hilsettä karvapeitteessä
On normaalia ja luonnollista, että hevosten karvapeite hilseilee karvanvaihdon aikaan. Tämä ei välttämättä liity huonoon terveyteen, mutta kun uusi karva kasvaa, vanha karva työntyy ulos ja kuolleet ihosolut seuraavat mukana. Hevosen pesemisestä ei myöskään aina ole hyötyä, sillä pesu voi kuivattaa hevosen ihoa ja vaikuttaa hevosen ihon bakteerikantaan ja vastustuskykyyn. Hevosen harjaaminen ja hierominen voi kuitenkin lisätä ihon verenkiertoa ja siten edes auttaa ravinteiden saantia karvan juuriin.
Ravinteet karvapeitteelle
Terve, hyvin ravittu hevonen ja kaunis, kiiltävä karvapeite liittyvät usein toisiinsa. Siksi hevosen karvapeitettä pidetäänkin sen terveydentilan indikaattorina. Kauniiseen ja kiiltävään karvapeitteeseen ei ole oikotietä, sillä sen on tultava sisältäpäin hyvän terveydentilan ja tasapainoisen ruokavalion kautta. Kaikilla ravintoaineilla on suora tai epäsuora vaikutus karvapeitteeseen, mutta rasvoilla, kivennäisaineilla ja erityisesti B-vitamiineilla on osoitettu olevan selvästi näkyvin vaikutus. Hivenaineet vaikuttavat suuresti karvapeitteen väriin ja rakenteeseen, ja erityisen tärkeitä ovat hivenaineet sinkki ja kupari. Sinkki ja kupari vaikuttavat karvan väripigmenttiä muodostaviin entsyymeihin. Näiden hivenaineiden puute aiheuttaa karvapeitteen ja jouhien vaalentumista erityisesti kesällä. Mustilla hevosilla jouhet ja karvapeite voivat vaaleta ruosteen väriseksi, ja ruskeilla hevosilla jouhet ja karvapeite muuttuvat keltaisemmiksi. Rasvoilla, kuten omega-3-rasvoilla, on suuri vaikutus karvapeitteen laatuun, ja B-vitamiineilla on välillinen vaikutus, sillä ne vahvistavat ihosoluja, joista karva kasvaa. Samalla ne lisäävät verenkiertoa ihossa ja karvojen juurien ympärillä, joten iho saa jatkuvasti uutta verta ja ravintoaineita.
Karvan irtoaminen, väsymys ja anemia
Terveen hevosen karvapeite vaihtuu kaksi kertaa vuodessa. Koska, kuten edellä mainittiin, karvanvaihtuminen riippuu päivän pituudesta eikä lämpötilasta, niin hevonen alkaa joskus muodostaa talvikarvaansa jo elokuussa, kun päivät alkavat lyhentyä. Paksun talvikarvan kasvattaminen vaatii paljon ravinteita ja energiaa. Joillakin hevosilla tämä resursseja vaativa prosessi voi tarkoittaa, että niiden karvan vaihtaminen kestää kauemmin tai niiden käyttäytyminen muuttuu karvanvaihdon aikana. Hevosesta voi tulla vaisu ja väsynyt, koska ravinteiden ja energian tarve kasvaa tänä aikana. Hevoselta voi jopa veriarvot (Hb) laskea, jonka palauttaminen normaalitasolle voi kestää kauan. Loukkaantumisten välttämiseksi voi olla hyvä idea vähentää hevosen raskaampaa valmennusta karvanvaihdon aikana ja varmistaa samalla ruokinnan avulla lisäravinteiden saanti.
Ruokinta karvanvaihdon aikana
Hyvän perusruokinnan tulisi sisältää laadukasta karkearehua riittävästi ja perusruokinnan tulisi olla tasapainossa suhteessa hevosellesi syötettävän karkearehun ravinnepitoisuuteen. Karkearehua on vaikea arvioida, koska siitä on harvoin analyysiä, mutta koska sen ravintoarvot voivat vaihdella suuresti, on suositeltavaa teetättää siitä analyysi. Helposti sulavan kuidun päivittäinen määrä on tärkeä osa hevosesi ruoansulatusta ja suoliston tasapainoa. Hyvin toimiva suolistofloora tuottaa tehokkaasti B-vitamiineja ja biotiinia, jotka ovat vain osa niistä ravintoaineista, jotka tukevat ihon ja karvapeitteen aineenvaihduntaa lisäämällä verenkiertoa karvojen juuria ympäröivässä ihossa.
Vitamiinien tavoin myös kivennäisaineilla on tärkeä rooli karvan laadussa ja kasvussa. Elimistö pystyy varastoimaan kivennäis- ja hivenaineita, jotta niitä on aina varastossa lisääntyneen kysynnän aikana, esimerkiksi karvanlähdön aikaan. Hevosen luonnollisten varantojen säilyttämiseksi suositellaankin, että näinä vaativina ajanjaksoina hevoselle annetaan ylimääräisiä hivenaineita, B-vitamiineja ja omega-3-rasvahappoja pellavansiemenistä tai chiasiemenistä. Yleisesti ottaen hevosesi koko ruokavalion tarkistaminen takaa kuitenkin hyvän alun tulevalle talvikaudelle.
