Lihakset tarvitsevat proteiinia voidakseen toimia optimaalisesti.
Ne koostuvat proteiineista, mutta mitä todella tapahtuu? Entä millainen on ero normaalisti toimivasta hevosesta hevoseen, jolla on geenivirhe?
Yritämme valaista sitä täällä.
Normaalisti toimivat lihakset
Kun lihakset alkavat toimia, esimerkiksi kun pyydät hevostasi suorittamaan tietyn harjoituksen tai hyppäämään esteen, aivoista menee signaali yksittäiseen lihaskuituun supistumaan.
Lihastyö johtaa jätetuotteiden (vapaiden radikaalien) muodostumiseen, jotka poistuvat myöhemmin verenkierron avulla.
Itse työ aiheuttaa mikroskooppisia vaurioita lihaskuiduille, mikä on täysin normaalia. Mutta jälleenrakentamiseen tarvitaan ravintoaineita, jotta lihakset parantuvat harjoituksen jälkeen. Siksi proteiini kerrostuu lihaskuituihin tämän hajoamisen välttämiseksi, mikä aiheuttaa lihasten kasvamisen.
Levon aikana hevonen korjaa pienet vammat lihaksissa, joita esiintyy työn aikana. Myös levon aikana proteiinit ja sokerit kerrostuvat lihaksiin. On tärkeää, että hevonen saa riittävästi aikaa palautua työpäivän jälkeen ja että sillä on oikeat ravintoaineet saatavilla. Hevosilla tämä lepoaika voi kestää jopa 72 tuntia, varsinkin jos ruokinta sisältää vähän sokeria/tärkkelystä ja proteiinia.
Tanskassa ja Norjassa suositukset ovat 80 g sulavaa raakavalkuaista rehuyksikköä (FE) kohden ja Ruotsissa 3 g sulavaa raakavalkuaista per 0,5 MJ metabolista energiaa (ME).
Tämän uskotaan olevan riittävä proteiini aikuisten urheiluhevosten lihasmassan ylläpitämiseen.
Kun työn intensiteetti kasvaa ja tarvitaan enemmän energiaa ja siten enemmän rehua, proteiinin saanti kasvaa vastaavasti. Näin ollen hevosen pitäisi saada riittävästi proteiinia palautumiseen ja lihasten rakentamiseen, kun työn intensiteetti kasvaa. Tässä on tärkeää keskittyä hevosen saaman proteiinin laatuun, jotta se saa myös oikean aminohappoprofiilin.
Aminohappojen lysiinin ja treoniinin on osoitettu olevan välttämättömiä hevosen lihasten rakentamisessa. Toisin sanoen, jos päivittäinen rehuannos sisältää paljon proteiinia, mutta ei lysiiniä ja treoniinia, hevonen ei silti rakenna lihasmassaa. Ylimääräinen proteiini, jonka hevonen on absorboinut, mutta jota se ei käytä lihaksiin tai muihin kehon toimintoihin, käsitellään maksassa ja munuaisissa.
Kokeet ovat osoittaneet, että hevonen pystyy käsittelemään suuria määriä proteiinia ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti suorituskykyyn.
Liika tai huonolaatuinen proteiini on kuitenkin aina tarpeettoman suuri taakka keholle, joka voi reagoida esimerkiksi lisääntyneenä lämmön- ja virtsanerityksenä sekä pitkällä aikavälillä löysemmällä lannalla.
Hevosten lihakset, joilla on geneettisiä vikoja
Kun puhumme hevosista, joilla on geneettisiä vikoja, hevosilla on geneettinen vika, joka vaikuttaa lihaksiin jossain määrin.
Näitä kutsutaan nimillä P2, P3, P4, P8, PX ja K1.
Riippuen siitä, mikä variantti hevosella on, lihas vaikuttaa eri tavalla.
P2-, P3- ja P4-variantit vaikuttavat proteiineihin, jotka osallistuvat itse lihasten vakauteen. Jos lihas ei ole tarpeeksi vakaa, se ei voi suorittaa supistumista.
P8-variantti aiheuttaa myös epävakaan lihassolun, mutta tässä syynä on se, että sairastunut proteiini toimii solukalvon oksidatiivisessa suojauksessa. Tämä tarkoittaa, että tämä variantti tarvitsee erityisen suuren määrän antioksidantteja, kuten E-vitamiinia, suojaamaan vielä alttiimpaa lihassolukalvoa.
PX-variantti vaikuttaa lihassolun natrium-/kalsiumpumpun säätelyalayksikköön. Tämä natriumin/kalsiumin pumppaustoiminto saa lihaksen supistumaan hermosignaalin vastaanottamisen jälkeen. PX-variantti häiritsee tätä kemiallista kytkentää.
K1-variantti vaikuttaa niin kutsuttuun kollageeniin IV, joka on itse asiassa proteiini. Tämä kollageeni on osa lihaskuitujen välistä solunulkoista matriisia. Siksi lihakset pyrkivät olemaan epävakaita ja heikkoja tässä tapauksessa.
Yhdessä nämä variantit kulkevat sateenvarjonimellä MIM, aiemmin PSSM2.
Koska nämä geenivirheet vaikuttavat lihasten proteiinirakenteisiin, kokemus osoittaa, että hevoset tarvitsevat enemmän proteiinia kuin edellä kuvatut normaalit hevoset. Kuinka paljon riippuu muun muassa yksittäisestä hevosesta, kuinka paljon geenivirheellä on vaikutusta ja kuinka paljon kyseinen hevonen liikkuu.
On kuitenkin käynyt ilmi, että erityisesti välttämättömien aminohappojen lysiinin, metioniinin ja treoniinin tarve lisääntyy näissä hevosissa. Siksi on tärkeää lisätä näitä lisää päivittäiseen ruokintaan.
Koska natrium-/kalsiumpumppu vaikuttaa PX-varianttiin, on tärkeää, että näille hevosille ei syötetä sinimailasta proteiininlähteenä, koska sillä on luonnostaan korkea kalsiumpitoisuus.
Hyviä proteiinin lähteitä ovat soija, hernehiutaleet, peruna ja ruoho. Raaka-aineiden oikea käsittely on aina tärkeää riippumatta siitä, mitä lähdettä käytetään!
Oletko epävarma siitä, saako hevosesi tarpeeksi proteiinia? Vai haluatko keskustella tarkemmin proteiinilähteistä?
Ota sitten yhteyttä kolsulttiimme joko suoraan tai verkkosivustollamme olevan ruokintasuunnitelmalomakkeen kautta.
Lähteet
Geor, R.J., Harris, P.A., Coenen, M., 2013. Equine Applied and Clinical Nutrition. Saunders Elsevier, Edinburgh
Graham, P. M., Ott, E. A., Brendemuhl, J. H., and Tenbroeck, S. H., (1994). The effect of Supplemental Lysine and Threonin on Growth and Development of Yearling Horses. J. Anim. Sci. 72:380-386.
Jansson, A. and Lindberg, J. E., (2012). A forage-only diet alters the metabolic response of horses in training. Animal, 6:12 pp. 1939-1946.
Lacombe, V.A., Hinchcliff, K.W., Kohn C.W. Devor, S.T. and Taylor, L.E., (2004). Effects of feeding meals with various soluble-carbohydrate content on muscle glycogen synthesis after exercise in horses. American Journal of Veterinary Research. 65, 916-923.
Fritz, K. L., McCue, M. E., Valberg, S. J., Rendahl, A. K., & Mickelson, J. R. (2012). Genetic mapping of recurrent exertional rhabdomyolysis in a population of N orth A merican T horoughbreds. Animal genetics, 43(6), 730-738.
Valberg, S. J., McKenzie, E. C., Eyrich, L. V., Shivers, J., Barnes, N. E., & Finno, C. J. (2016). Suspected myofibrillar myopathy in Arabian horses with a history of exertional rhabdomyolysis. Equine veterinary journal, 48(5), 548-556.
Williams, Z. J., Bertels, M., & Valberg, S. J. (2018). Muscle glycogen concentrations and response to diet and exercise regimes in Warmblood horses with type 2 Polysaccharide Storage Myopathy. PloS one, 13(9), e0203467.
www.Equiseq.com, sidst besøgt August 2022
https://www.st-hippolyt.de/wissen/wissenswertes/equine-myopathien-pssm-1-und-pssm-2, sidst besøg oktober 2022
