0
Kevät tuo mukanaan vihreät laitumet, pidemmät päivät ja luonnollisen halun päästää hevonen tuoreelle ruoholle.
Juuri siirtymä talven karkearehusta kevään sokeri- ja proteiinipitoiseen ruohoon on kuitenkin yksi kriittisimmistä vaiheista hevosesi ruoansulatukselle.
Laidunnukseen totuttaminen ei ole pelkästään laitumella vietettyä aikaa – kyse on hevosen maha- ja suolistotoiminnan suojaamisesta, sillä se on hienosäädetty tasaiselle ja kuitupitoiselle ruokinnalle, jota talven vakaa karkearehu tarjoaa. Kun tämä tasapaino häiriintyy ja hevonen syö kerralla suuria määriä voimakasta, tuoretta kevätruohosta, seurauksena voi olla muuttunut ja pahanhajuinen ulosteen koostumus, turvotus sekä yleisesti huonovointinen ja apaattinen hevonen.
Hevosen ruoansulatusjärjestelmä on kehittynyt jatkuvaan kuitupitoisen ravinnon, kuten heinän, säilörehun ja vähäsokerisen ruohon, syöntiin. Suurin osa ruoansulatuksesta tapahtuu paksusuolessa, jossa miljardit mikro-organismit hajottavat kuituja energiaksi rasvahappojen ja erilaisten vitamiinien muodossa.
Tämä mikrobisto on erittäin herkkä ruokinnan muutoksille. Jo pienetkin muutokset rehun koostumuksessa voivat siirtää tasapainoa eri bakteerityyppien välillä, mikä voi vaikuttaa merkittävästi hevosen hyvinvointiin.
Juuri tämä tasapaino joutuu koetukselle keväällä laidunnukseen totutettaessa, kun hevonen saa äkillisesti käyttöönsä suuria määriä helposti sulavia hiilihydraatteja (sokeria ja fruktaania) voimakkaasti kasvavasta kevätruohosta.
Kun hevonen syö lyhyessä ajassa suuria määriä tuoretta ruohoa, tapahtuu useita asioita:
Hevosen ohutsuolella on rajallinen kyky imeä helposti sulavia hiilihydraatteja, kuten tärkkelystä ja sokeria, tietyn ajan kuluessa. Kun suuria määriä näitä hiilihydraatteja saadaan nopeasti tuoreesta ruohosta, osa niistä kulkeutuu sulamattomana paksusuoleen, missä ne tulevat mikro-organismien käyttöön.
Tämä luo edellytykset sellaisten bakteerien nopealle lisääntymiselle, jotka ovat erikoistuneet sokerin ja tärkkelyksen kaltaisten aineiden fermentointiin. Nämä bakteerit toimivat huomattavasti nopeammin kuin kuitua hajottavat bakteerit, ja siksi ne alkavat nopeasti hallita suolistoympäristöä, kun helposti sulavia hiilihydraatteja on runsaasti.
Tämän prosessin aikana muodostuu muun muassa maitohappoa sekä muita orgaanisia happoja. Nämä hapot kertyvät paksusuoleen ja laskevat pH-arvoa, mikä tekee ympäristöstä happamamman. Jo pienilläkin pH-muutoksilla voi olla suuri merkitys, sillä monet mikro-organismit tarvitsevat hyvin vakaan ympäristön toimiakseen optimaalisesti.
Kuitua hajottavat bakteerit ovat erityisen herkkiä näille muutoksille. Kun pH laskee, niiden aktiivisuus ja määrä vähenevät, ja niiden kyky muuntaa kuitua energiaksi haihtuvien rasvahappojen muodossa heikkenee. Tämä tarkoittaa, että hevosen kyky hyödyntää karkearehua heikentyy.
Samalla mikro-organismien aineenvaihduntatuotteiden vapautuminen voi lisääntyä ympäristön muuttuessa, mikä häiritsee entisestään paksusuolen tasapainoa ja lisää hevosen ruoansulatuksen säätelyn kuormitusta.
Kaiken kaikkiaan nämä muutokset siirtävät suolistoympäristön pois sen normaalista, vakaasta tilasta. Seurauksena on heikompi kuitujen sulatus ja epävakaampi käyminen, mikä voi näkyä muutoksina ulosteen koostumuksessa, lisääntyneenä kaasunmuodostuksena ja hevosen yleisen hyvinvoinnin heikkenemisenä.
Tällaista paksusuolen ympäristön muutosta kutsutaan usein nimellä “hindgut acidosis”, jossa keskeistä ovat pH-arvon ja mikrobiston tasapainon muutokset varsinaisen sairaustilan sijaan.
Kun suolistofloora häiriintyy, se voi näkyä useilla tavoilla:
Selvemmissä tapauksissa epätasapaino voi vaikuttaa koko elimistön fysiologiseen tasapainoon, mukaan lukien kavioiden toimintaan ja laatuun vaikuttavat prosessit.
Kevätruohon koostumus ja vaikutus hevosen ruoansulatukseen poikkeavat merkittävästi heinästä ja säilörehusta. Keväällä ruoho kasvaa voimakkaasti ja sisältää siksi runsaasti helposti sulavia hiilihydraatteja, kuten sokeria ja fruktaania, jotka imeytyvät tai fermentoituvat nopeasti hevosen ruoansulatusjärjestelmässä. Samalla sen koostumus voi muuttua huomattavasti päivästä toiseen ja jopa tunnista toiseen.
Lisäksi kuitupitoisuus on yleensä alhaisempi kuin heinässä ja säilörehussa, koska kasvi ei ole vielä täysin kehittynyt. Tämä tarkoittaa, että rehun rakenne on vähemmän karkeaa ja pureskeluaika usein lyhenee, mikä voi vaikuttaa sekä syljen tuotantoon että rehun mekaaniseen käsittelyyn.
Kevätruohon korkea sulavuus tarkoittaa, että ravintoaineet ovat helposti saatavilla, mikä asettaa suuremmat vaatimukset hevosen kyvylle säädellä niiden imeytymistä ja käymisprosesseja. Kun ravintoaineet ovat hyvin nopeasti käytettävissä, myös aineenvaihdunta ruoansulatusjärjestelmässä kiihtyy.
Lisäksi ruohon koostumus vaihtelee merkittävästi sääolosuhteiden, lämpötilan ja vuorokaudenajan mukaan. Erityisesti aurinkoisten päivien ja kylmien öiden yhdistelmä voi lisätä sokeripitoisuutta huomattavasti, koska kasvi varastoi energiaa sokerin muodossa.
Tämä vaihtelu tarkoittaa, että hevosen ruoansulatukseen kohdistuva kuormitus ei riipu pelkästään ruohon määrästä, vaan suurelta osin myös sen laadusta. Siksi sama laidun voi vaikuttaa suolistoon eri tavoin eri päivinä, mikä lisää entisestään ruoansulatusongelmien riskiä hevosella.
Kun laidunnukseen totuttaminen tehdään hitaasti, suolistofloora saa aikaa sopeutua rauhallisesti.
Helposti sulavia hiilihydraatteja hyödyntävät bakteerit lisääntyvät vähitellen, samalla kun kuitua hajottavat bakteerit säilyvät. Tuloksena on tasaisempi siirtymä ilman suuria vaihteluita pH-arvossa ja bakteerikoostumuksessa hevosen paksusuolessa.
Yleinen suositus on aloittaa 10-15 minuutin päivittäisellä laidunnuksella ja lisätä aikaa 10-15 minuuttia päivittäin tai joka toinen päivä.
Totuttamisen tulisi kestää vähintään 3 viikkoa – mieluiten pidempään. Kun hevonen laiduntaa noin 8 tuntia päivässä, voidaan siirtyä niin sanottuun kokopäivälaitumeen.
Arvioi päivittäin hevosesi ulostetta ja säädä laidunnusta havaintojesi perusteella. Jos koostumus muuttuu epäedulliseen suuntaan, hidasta tahtia ja palaa tarvittaessa muutama askel taaksepäin suunnitelmassa, kunnes uloste on jälleen tasapainossa.
Yksi laidunnukseen totuttamisen usein aliarvostetuista tekijöistä on karkearehun merkitys ennen laidunaikaa. Heinän tai säilörehun tarjoaminen ennen kuin hevonen päästetään laitumelle, luo vakaamman lähtökohdan koko ruoansulatukselle.
Kun hevonen on syönyt ensin karkearehua, sen välitön halu syödä tuoretta, sokeripitoista ruohoa vähenee. Tämä tarkoittaa, että helposti sulavien hiilihydraattien saanti tapahtuu asteittain, mikä vähentää nopeita vaihteluita ruoansulatuksessa, joita tyhjä maha voi muuten aiheuttaa.
Karkearehu vaatii pidemmän pureskeluajan, mikä lisää syljeneritystä. Sylki sisältää luonnollisia puskuroivia aineita, jotka auttavat pitämään ruoansulatuskanavan yläosan olosuhteet tasaisina ja tukevat rehun rauhallista kulkua eteenpäin.
Lisäksi karkearehu auttaa laimentamaan ja jakamaan mahalaukun sisältöä, mikä luo tasaisemman ympäristön. Tämä tarjoaa paremmat edellytykset vakaalle ruoansulatukselle, kun hevonen myöhemmin syö ruohoa.
Lopuksi korkea kuitupitoisuus tukee vakaata käymisprosessia paksusuolessa. Kuitu on niiden mikro-organismien perusta, jotka ylläpitävät normaalia ruoansulatusta, ja jatkuva kuitujen saanti on välttämätöntä tasapainoisen mikrobitoiminnan ja koko ruoansulatusjärjestelmän toiminnan kannalta.
Sokeri
Vaikka laidunnukseen totuttamisen yleiset periaatteet ovat samat, hevosten välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten ne reagoivat ruohoon. Erot liittyvät muun muassa hevosen geneettisiin ominaisuuksiin, aineenvaihduntaan ja aiempaan ruokintahistoriaan.
Vaatimattomiin olosuhteisiin sopeutuneet rodut, kuten islanninhevoset ja monet ponityypit, ovat alun perin kehittyneet niukkaravinteiseen ympäristöön. Niiden energiankäyttö on erittäin tehokasta, mikä tarkoittaa, että jo pienet määrät energiapitoista kevätruohosta voivat vaikuttaa merkittävästi niiden aineenvaihduntaan ja ruoansulatukseen.
Ylipainoisilla hevosilla nähdään usein muutoksia energia-aineenvaihdunnan säätelyssä, mikä voi tehdä niistä herkempiä rehuille, jotka sisältävät paljon helposti sulavia hiilihydraatteja. Tämä asettaa suuremmat vaatimukset hallitulle ja asteittaiselle laidunnukseen totuttamiselle.
Hevoset, joilla on aiemmin ollut voimakkaita reaktioita ruohoon, ovat usein lähtökohtaisesti herkempiä. Näiden kohdalla on erityisen tärkeää edetä hyvin pienin askelin ja seurata tarkasti hevosen reaktioita.
Lisäksi on hevosia, joilla on aineenvaihdunnallisia haasteita, jolloin elimistön tapa käsitellä sokeria ja energiaa poikkeaa normaalista. Näille hevosille ruokinnan tasaisuus on ratkaisevan tärkeää, ja pienetkin muutokset ruohon määrässä voivat vaikuttaa niiden tasapainoon.
Yhteistä näille hevosille on lisääntynyt herkkyys ruohon sokeripitoisuuden vaihteluille. Siksi laidunnukseen totuttaminen tulee suunnitella yksilöllisesti, painottaen hidasta etenemistä, tarkkaa havainnointia ja jatkuvaa säätämistä.
Joissakin tapauksissa on myös syytä pohtia, pitäisikö näiden hevosten laiduntaa lainkaan?
Hevosilla, joilla on ollut aiemmin ruoansulatusongelmia, on usein herkempi ja vähemmän vakaa mikrobisto paksusuolessa. Tämä tarkoittaa, että niiden suolistofloora reagoi nopeammin muutoksiin rehun koostumuksessa, erityisesti silloin kun ruokintaan lisätään suurempia määriä helposti sulavia hiilihydraatteja tuoreesta ruohosta.
Lisäksi näillä hevosilla voi olla heikompi kyky käsitellä nopeita muutoksia käymisprosessissa. Jo kohtuullisetkin muutokset syönnissä voivat vaikuttaa mikrobitoimintaan ja suoliston tasapainoon, mikä asettaa suuremmat vaatimukset asteittaiselle ja johdonmukaiselle totuttamiselle.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että laidunnukseen totuttaminen tulisi toteuttaa erityisen huolellisesti: pienin, hallituin askelin, riittävän suurella karkearehun osuudella ja tarkasti hevosen reaktioita seuraten. Ruokinnan tasaisuus ja ennakoitavuus ovat tässä avainasemassa rauhallisen ja tasapainoisen ruoansulatuksen tukemiseksi.
Jos hevonen reagoi laidunnukseen epäedullisesti, on tärkeää toimia nopeasti ja rauhoittaa ruokintatilanne. Ensimmäinen askel on vähentää tai väliaikaisesti poistaa pääsy laitumelle, jotta helposti sulavien hiilihydraattien kuormitus vähenee.
Samalla karkearehun tulisi muodostaa suurin osa ruokinnan kuiva-aineesta. Runsas ja tasainen heinän tai säilörehun saanti tarjoaa tasaisen kuitujen saannin, joka tukee vakaampaa käymisprosessia paksusuolessa ja auttaa palauttamaan ruoansulatuksen tasapainon.
Hevosen reaktiota on tärkeää seurata jatkuvasti. Arvioi esimerkiksi ulosteen koostumuksen muutoksia, ruokahalua ja yleistä käytöstä. Nämä havainnot antavat arvokasta tietoa siitä, miten hevosen ruoansulatus selviytyy nykyisestä ruokinnasta.
Kun merkkejä vakaudesta jälleen näkyy, voidaan laidunnus aloittaa uudelleen asteittain pienissä ja hallituissa jaksoissa. Tahdin tulee aina mukautua yksittäiseen hevoseen, jotta ruoansulatusjärjestelmä ehtii sopeutua ilman suuria vaihteluita.
Kokonaisuudessaan kyse on tasaisen ja ennustettavan ruokintarytmin palauttamisesta, jossa kuitu muodostaa perustan ja muutokset tehdään asteittain. Tämä lähestymistapa tukee tasapainoista ruoansulatusta ja vahvempaa sopeutumista laidunnukseen.
Joissakin tapauksissa voi olla perusteltua tukea ruoansulatusta kohdennetulla ruokinnalla, jossa erityisesti rehun puskuriaineiden ja sitovien komponenttien käyttö voi toimia apuna siirtymävaiheissa, kuten laidunnukseen totuttamisessa.
Tämäntyyppiset komponentit toimivat sitomalla ei-toivottuja aineita ruoansulatuskanavassa, mukaan lukien mikrobitoiminnan sivutuotteita sekä yhdisteitä, joita voi muodostua käymisprosessin muutosten yhteydessä. Sitomalla näitä aineita niiden saatavuus suolistossa vähenee, mikä voi auttaa luomaan vakaamman ympäristön ja keventää hevosen omaa ruoansulatuksen säätelyä.
Laidunnuksen aikana, jolloin helposti sulavien hiilihydraattien saanti lisääntyy, paksusuolen aineenvaihdunta voi kiihtyä. Tämä voi lisätä erilaisten aineenvaihduntatuotteiden muodostumista, jotka vaikuttavat suoliston ympäristöön. Tällöin tällaiset komponentit voivat toimia puskurina sitomalla osan näistä yhdisteistä ja tukemalla siten tasapainoisempaa käymisprosessia.
Käytännössä näitä komponentteja käytetään usein ennaltaehkäisevästi pieninä määrinä ruokinnan muutostilanteissa, kuten laidunnukseen siirryttäessä, jolloin ne voivat auttaa luomaan vakaammat olosuhteet suolistomikrobistolle. Selkeiden ruoansulatusmuutosten yhteydessä annostusta voidaan lyhytaikaisesti lisätä, jotta saadaan lisätukea tasapainon palauttamiseen.
Tällaisia komponentteja löytyy esimerkiksi Curagest-tuotteesta, joka yhdistää muun muassa piimaan, bentoniitin ja klinoptiloliitin.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että tällainen tuki ei yksin riitä. Paras vaikutus saavutetaan, kun se yhdistetään oikeaan laidunnusstrategiaan, suureen karkearehun osuuteen ja asteittaiseen totuttamiseen. Näin se toimii lisätukena, joka vahvistaa hevosen luonnollisia ruoansulatusprosesseja ja auttaa siirtymään tasapainoisemmin laidunkauteen.
Laidunnuksen aloittaminen on luonnollinen ja tärkeä osa hevosen elämää – mutta se vaatii ymmärrystä hevosen biologiasta ja fysiologiasta.
Kun ymmärrämme, mitä mahassa ja suolistossa tapahtuu, käy selväksi, miksi hidas ja huolellisesti suunniteltu laidunnuksen aloitus ei ole pelkkä suositus, vaan välttämättömyys.
Yhdistämällä tietoa ruokinnasta, yksittäisen hevosen havainnointia ja asteittaista totuttamista voit varmistaa terveellisen siirtymän laidunkauteen – hevosesi hyvinvoinnin, suorituskyvyn ja pitkäaikaisen kestävyyden tueksi.
Jos haluat lisäohjeita, ota yhteyttä ruokintasuunnittelijaamme tai täytä ruokintasuunnitelmalomakkeemme, niin palaamme asiaan mahdollisimman pian.
Geor, Harris & Coenen (2013): Equine Applied and Clinical Nutrition
NRC (2007): Nutrient Requirements of Horses
St. Hippolyt Nordic A/S
Øgelundvej 7, Blåhøj
DK-7330 Brande
CVR: DK 10026725
IBAN: DK6520005365668681
Puh 040 15 44 970
info@hippolyt.fi
