0
Hevosenomistajana laitumen ruohon laatu ja määrä ovat ratkaisevia sekä hevosen terveyden että taloutesi kannalta.
Hyvin hoidettu laidun voi tarjota tasaisen ja ravinteikkaan rehupohjan suuren osan vuodesta, kun taas huonosti hoidettu laidun kuluu nopeasti loppuun, köyhtyy ravinteista ja alkaa helposti kasvaa rikkaruohoja ja myrkyllisiä kasveja.
Tässä artikkelissa käymme läpi, miten voit optimoida laiduntasi keskittyen terveeseen nurmeen, korkeaan satotasoon ja pidempään laidunkauteen.
Nurmi on elävä organismi, joka reagoi valoon, lämpötilaan, veteen ja ravinteisiin. Optimaalinen kasvu tapahtuu yleensä noin 10-25 °C lämpötilassa, jolloin kasvi muodostaa uusia lehtiä. Yhteyttäminen (fotosynteesi) käynnistyy heti, kun valoa on riittävästi, ja sen avulla kasvi tuottaa sokeria eli energiaa kasvua varten.
Tärkeä nyrkkisääntö on, että nurmea ei tulisi laiduntaa alle 4-5 cm korkeudesta. Kun ruoho syödään liian lyhyeksi, kasvi menettää kykynsä uusiutua nopeasti, mikä heikentää sekä kasvua että satoa. Samalla riski ei-toivottujen kasvien, kuten rikkakasvien, leviämiselle kasvaa.
Kiertolaidunnus on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä sekä nurmen tuottoa, hyödyntämisastetta että ravinnepitoisuutta. Menetelmä perustuu keskeiseen kasvinfysiologiseen periaatteeseen: ruoho tarvitsee lepojaksoja kasvattaakseen uudelleen lehtimassaa ja juurivarastoja laidunnuksen jälkeen.
Kiertolaidunnuksessa laidun jaetaan pienempiin lohkoihin, joissa hevosia siirretään suunnitelmallisesti lohkolta toiselle. Näin jokainen lohko vuorotellen laidunnetaan ja saa levätä. Tämä mahdollistaa huomattavasti hallitumman ja tehokkaamman nurmen käytön verrattuna jatkuvaan laidunnukseen.
Kun ruohoa laidunnetaan, kasvi menettää suuren osan yhteyttävästä lehtimassastaan. Uuden kasvun käynnistämiseksi kasvi käyttää ensin juuristoon varastoituja energiavarantoja.
Kiertolaidunnus varmistaa, että kasvi ehtii palauttaa sekä lehtimassan että juuriston ennen seuraavaa laidunnuskertaa.
Laidunnuksen rytmiä ei tulisi ohjata kalenterin mukaan, vaan ruohon korkeuden ja kasvun perusteella – eli sen mukaan, milloin hevoset siirretään lohkolta toiselle.
Tämä vaihteluväli varmistaa optimaalisen tasapainon rehun laadun ja uudelleenkasvun välillä. Kun laidunnus tapahtuu tässä “ikkunassa”, kasville jää riittävästi lehtipinta-alaa tehokkaaseen yhteyttämiseen ja energian tuottamiseen, mikä tukee nopeaa ja tervettä kasvua.
Lepojakson pituus vaihtelee kasvuolosuhteiden mukaan:
Ratkaisevaa ei ole päivien määrä, vaan se, että ruoho ehtii kasvaa takaisin noin 10–15 cm korkeuteen ennen kuin hevoset päästetään laiduntamaan uudelleen.
Käytännössä monilla hevosenomistajilla on käytössä 3–8 laidunlohkoa kierrossa, riippuen pinta-alasta ja hevosten määrästä.
Tyypillinen malli voi olla:
Mitä lyhyempi laidunnusjakso on, sitä parempana rehun laatu säilyy ja sitä vähemmän hevoset valikoivat syömistään.
Nämä virheet johtavat pienempään satoon, heikompaan rehun laatuun ja suurempaan riskiin laitumen köyhtymisestä.
Tutkimukset osoittavat, että oikein toteutettu kiertolaidunnus voi lisätä nurmisatoa jopa 30–50 % verrattuna jatkuvaan laidunnukseen. Samalla myös nurmen kestävyys ja koko laidunalan hyödyntäminen paranevat merkittävästi.
Terve laidun alkaa terveestä maaperästä. Maaperä sisältää kaikki ravinteet, joita ruoho tarvitsee kasvuun. Jos ravinteita ei ole riittävästi tai oikeassa suhteessa, kasvu ei ole optimaalista. Maaperän pH-arvon tulisi olla noin 5,8–6,5, jotta ravinteiden imeytyminen olisi parhaalla mahdollisella tasolla.
Maaperäanalyysi suositellaan tehtäväksi 3–5 vuoden välein. Analyysi kertoo tarpeen kalkitukselle sekä ravinteiden, kuten typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K), lisäykselle.
Oikea lannoitus on ratkaisevan tärkeää sekä sadon määrän että laadun kannalta, ja se on yksi keskeisistä tekijöistä stressittömän ja elinvoimaisen nurmen ylläpitämisessä.
Orgaanista lannoitetta, kuten lantaa, voidaan käyttää hyödyksi, mutta sen levityksessä on oltava huolellinen, jotta vältetään loistartunnat ja ylilannoitus.
Suosittelemme kääntymään maatalousasiantuntijan puoleen tämän osa-alueen suunnittelussa.
Kaikki ruoholajit eivät sovellu yhtä hyvin hevosille, ja lajikoostumuksella on suuri merkitys sekä sadon määrään, kulutuskestävyyteen että ravintosisältöön. Hyvä hevoslaidun koostuu monipuolisesta lajiseoksesta, jossa eri kasvit täydentävät toisiaan sekä viljelyteknisesti että ravitsemuksellisesti.
Ruoholajit voidaan karkeasti jakaa nopeasti kasvaviin, korkeatuottoisiin lajeihin sekä kestävämpiin, rakenteeltaan vahvempiin ja kulutusta sietäviin lajeihin. Näiden tasapaino on ratkaiseva, jotta laidun kestää hevosten käyttöä ja tuottaa samalla laadukasta rehua.
Keskeisiä ruoholajeja hevoslaitumille:
Palkokasvien, kuten valkoapilan, lisääminen voi nostaa nurmen proteiinipitoisuutta ja sitoa typpeä maaperään, mutta niiden käyttöä hevoslaitumilla tulee harkita huolellisesti.
Käytännössä apilan osuus kannattaa pitää maltillisena, erityisesti helposti lihovilla hevosilla.
Nurmen vesiliukoisten hiilihydraattien (sokerit ja fruktaanit) määrä vaihtelee merkittävästi sekä lajien että kasvuolosuhteiden mukaan. Esimerkiksi englanninraiheinä sisältää yleensä enemmän sokereita, kun taas timotei ja punanata ovat usein vähäsokerisempia.
Hevosille, joilla on aineenvaihdunnallisia haasteita, kannattaa painottaa:
On kuitenkin tärkeää harkita tarkkaan, pitäisikö näiden hevosten ylipäätään laiduntaa. Vaikka valitaan oikeat ruoholajit, laidun hoidetaan hyvin ja laidunnus ajoitetaan oikein, nurmen sokeripitoisuus voi silti nousta korkeaksi – mikä tekee siitä haastavan vaihtoehdon aineenvaihduntaongelmista kärsiville hevosille.
Hyvin suunniteltu hevoslaitumelle tarkoitettu siemenseos sisältää tyypillisesti:
Seoksen koostumus tulee aina sovittaa maaperän, ilmaston ja hevostyypin mukaan.
Kun valitset oikeat ruoholajit, et ainoastaan lisää nurmen määrää – vaan luot myös vakaamman, terveemmän ja ravitsemuksellisesti tasapainoisemman laidunpohjan hevosillesi.
Tässäkin kohdassa on suositeltavaa hyödyntää kasvinviljelyasiantuntijan apua.
Moni hevosenomistaja huomaa, että ruohoa on liian vähän alkukaudesta tai se loppuu kesän lopulla. Käytännössä pitkä laidunkausi perustuu tasapainoon kasvin kasvun ja laidunnuspaineen välillä – sekä siihen, että hyödynnetään nurmen luonnollinen kasvurytmi mahdollisimman tehokkaasti.
Nurmen kasvu noudattaa S-muotoista käyrää: hidas alku keväällä, nopea kasvu loppukeväällä ja alkukesällä sekä hidastuva kasvu kesän ja syksyn aikana. Laidunnuksen ja hoidon tulee mukautua tähän luonnolliseen vaihteluun.
Varhaisessa keväässä nurmen juurivarastot ovat ratkaisevan tärkeitä. Kasvit käyttävät varastoitunutta energiaa ensimmäisten lehtien muodostamiseen ennen kuin yhteyttäminen alkaa kunnolla tuottaa energiaa.
Jos laidunnus aloitetaan liian aikaisin:
Siksi kannattaa odottaa, kunnes ruoho on vähintään 8–10 cm korkeaa – ja mielellään selvästi aktiivisessa kasvussa. Hyvä merkki on, kun laidun “sulkeutuu” ja muodostaa tasaisen vihreän peitteen.
Kevyt ja lyhytaikainen laidunnus voi oikeissa olosuhteissa edistää sivuversojen muodostumista, mutta sitä tulisi käyttää vain hyvissä kasvuolosuhteissa. Tässä vaiheessa myös hevosten totuttaminen laidunnukseen tulee tehdä varovaisesti.
Kesäkaudella kasvua rajoittaa usein veden puute. Kuivuuden aikana ruoho vähentää kasvuaan selviytyäkseen, mikä heikentää sekä satoa että ravintoarvoa.
Tällöin on tärkeää:
Syväjuuriset kasvit, kuten ruokonata ja sikuri, voivat auttaa ylläpitämään tasaisempaa tuotantoa kuivissa olosuhteissa.
Karkearehun tarjoaminen laitumella voi olla tarpeen, jotta laidun saa levätä ja kasvusto säilyy elinvoimaisena.
Syksy on usein aliarvostettu kasvukausi. Kun lämpötila laskee ja kosteutta on enemmän, nurmi voi alkaa kasvaa uudelleen – mutta ravintosisältö muuttuu.
Syksyn ruoho sisältää usein enemmän sokeria (fruktaania), koska:
Tämä lisää riskiä erityisesti hevosilla, joilla on aineenvaihdunnallisia haasteita.
Samalla syksy on tärkeä ajanjakso juurivarastojen kerryttämiselle seuraavaa kasvukautta varten. Liiallinen laidunnus tänä aikana voi heikentää seuraavan vuoden kasvua.
Suositellaan:
Kaistalaidunnus on tehokas työkalu laidunkauden pidentämiseen, nurmen parempaan hyödyntämiseen sekä erityisesti helposti lihovien hevosten ruohonsaannin hallintaan.
Kun hevosille annetaan päivittäin pieniä uusia laidunalueita:
Menetelmä toimii erityisen hyvin hitaamman kasvun aikana (loppukesä/syksy), jolloin ruohoa halutaan “annostella”.
Kun kaistalaidunnus yhdistetään takalankaan (eli hevoset eivät pääse jo syödyille alueille), nurmen uudelleenkasvu paranee entisestään.
Kokonaisuudessaan pitkä laidunkausi ei riipu pelkästään ruohon määrästä – vaan siitä, kuinka tarkasti ajoitat laidunnuksen, säätelet kuormitusta ja huomioit kasvien biologian ympäri vuoden.
Säännöllinen ylläpito on ratkaisevaa tuottavan laitumen säilyttämiseksi – mutta toimenpiteiden teho riippuu pitkälti siitä, mihin aikaan vuodesta ne tehdään. Kun toimet sovitetaan nurmen kasvurytmiin, voidaan saavuttaa huomattavasti parempia tuloksia.
Kevät on tärkein ajankohta koko laidunkauden onnistumisen kannalta.
Hyvin tehty keväthuolto vaikuttaa merkittävästi koko vuoden nurmituotantoon.
Kesä on pääasiassa ylläpitokautta, jolloin keskitytään kasvuston suojaamiseen.
Kuivina jaksoina mekaanista käsittelyä tulisi vähentää, jotta nurmen juuristo ei vaurioidu.
Tämä ajanjakso on ratkaiseva sekä kuluneiden alueiden kunnostamiselle että seuraavaan kasvukauteen valmistautumiselle.
Tänä aikana on tärkeää välttää laitumien liiallista kuormittamista, sillä kasvit keräävät samalla juurivarastoja talvea varten.
Talvikaudella pääpaino on laidunalueen suojaamisessa.
Säännöllinen hylkyruohon niitto voi parantaa rehun laatua ja edistää uutta kasvua – mutta ajoitus suhteessa laidunnukseen on ratkaisevaa vaikutuksen kannalta.
Kokonaisuudessaan hyvä laidunhoito ei riipu pelkästään siitä, mitä teet – vaan siitä, milloin teet sen.
Usein aliarvioitu tekijä on hevosten määrän ja laidunalan välinen suhde. Nyrkkisääntönä pidetään vähintään 0,5–1 hehtaaria per hevonen riippuen maaperästä ja hoidosta – mutta todellinen tarve määräytyy pitkälti laidunnuspaineen ja käytön tehokkuuden mukaan.
Ammatillisesta näkökulmasta tasapaino perustuu kolmen tekijän yhteispeliin: kasvien tuotantoon, laidunnuspaineeseen ja maaperän kantavuuteen.
Hevonen syö tyypillisesti noin 1,5-2 % omasta painostaan kuiva-aineena päivittäin.
500 kg painavalla hevosella tämä tarkoittaa noin 7,5-10 kg kuiva-ainetta – mikä edellyttää merkittävää nurmituotantoa laidunkauden aikana.
Jos laidun ei pysty tuottamaan tätä määrää:
Seurauksena syntyy negatiivinen kierre, jossa tuotanto vähenee entisestään.
Kun laidunnuspaine kasvaa liian suureksi (liikaa hevosia liian pienellä alalla), tapahtuu useita haitallisia asioita:
Tämä heikentää nurmen kestävyyttä kuivuutta ja kulutusta vastaan – ja vähentää sekä satoa että kasvuston pitkäikäisyyttä.
Hevoset aiheuttavat maahan suurta pistemäistä painetta, mikä korostuu erityisesti kosteissa olosuhteissa. Liiallinen eläinmäärä lisää merkittävästi maaperän tiivistymisen riskiä.
Maaperän tiivistyminen johtaa:
Seurauksena on heikompi nurmituotanto ja uusien kasvien huonompi kasvuun lähtö.
Hevoset ovat valikoivia laiduntajia. Kun eläintiheys on korkea, niiden mahdollisuus valita syötävää vähenee, mikä voi johtaa:
Pienemmällä eläintiheydellä ja hyvin toteutetulla kiertolaidunnuksella saavutetaan tasaisempi laidunten hyödyntäminen.
Laidunalan tarve riippuu useista tekijöistä:
Hiekkamailla, joilla vedenpidätyskyky on heikko, tarvitaan yleensä enemmän pinta-alaa kuin hyvin vettä pidättävillä ja viljavilla savimailla.
Jos laidun on jatkuvasti liian lyhyeksi syöty, epätasainen tai mutainen, se on usein merkki epätasapainosta hevosten määrän ja laidunalan välillä – riippumatta hehtaarimäärästä.
Tehokkain ratkaisu ei useimmiten ole pelkästään lisäalan hankkiminen, vaan yhdistelmä seuraavista:
Tasapaino hevosten ja laidunalan välillä ei siis ole kiinteä luku, vaan dynaaminen kokonaisuus, jossa biologiset tekijät, hoito ja kuormitus vaikuttavat yhdessä.
Jotta saat laidunalueistasi parhaan mahdollisen hyödyn, tarvitaan yhdistelmä tietoa, suunnittelua ja jatkuvaa ylläpitoa. Kun hyödynnät kiertolaidunnusta, oikeaa lannoitusta, sopivia ruoholajeja ja huolellista hoitoa, voit lisätä sekä nurmen määrää että laatua – ja samalla pidentää laidunkautta.
Tuloksena on terveempiä hevosia, pienemmät ruokintakustannukset ja kestävämmät laitumet.
Seges Innovation (2022): Græsmarksstyring og græsningsstrategier
University of Kentucky Extension (2021): Pasture Management for Horses
Aarhus Universitet, Institut for Agroøkologi (2020): Gødskning af græsmarker
British Horse Society (2021): Grazing Management Guidelines
St. Hippolyt Nordic A/S
Øgelundvej 7, Blåhøj
DK-7330 Brande
CVR: DK 10026725
IBAN: DK6520005365668681
Puh 040 15 44 970
info@hippolyt.fi
