Näin huolehdit ”harmaasta aarteestasi” – seniorihevosen ruokinta

Hevonen, joka on tarjonnut sinulle lukemattomia hienoja ratsastushetkiä, kilpailuja, kokemuksia ja muita positiivisia muistoja, ansaitsee myös hyvän vanhuuden. Ehkä seniorihevosesi on yhä kevyessä käytössä tai toimii opetushevosena nuorelle ratsastajalle? Seniorihevonen voi yhä tarjota unohtumattomia hetkiä, vaikka harmaita karvoja ilmestyisi, ylälinja ei olisi enää entisellään tai hampaat toisivat omat haasteensa. Tärkeintä on sopeuttaa hoito hevosen muuttuviin tarpeisiin.

Milloin hevonen on seniori?

Seniorihevoselle ei ole olemassa tarkkaa ikärajaa – ikääntyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset hevoset alkavat osoittaa vanhuuden merkkejä jo noin 12 vuoden iässä, erityisesti jos niillä on takanaan vaativa kilpailu-ura. Toisaalta jotkut pysyvät hyväkuntoisina ja aktiivisina vielä yli 20-vuotiainakin. Useimmiten ensimmäiset ikääntymisen merkit alkavat näkyä hevosen ollessa 15–20 vuoden välillä.

Hevonen luokitellaan senioriksi, kun sen on yhä vaikeampi ylläpitää lihasmassaa – erityisesti selän ja ylälinjan alueella – sekä yleiskuntoa ja sopivaa painoa. Myös harmaantuvat karvat pään alueella voivat viitata ikääntymiseen. Joillakin vanhemmilla hevosilla esiintyy myös tavallista pidempää karvapeitettä, mikä voi johtua kehon lämmönsäätelyn heikentymisestä.

Jos seniorihevosesi lihoo helposti, on hyvä huomoida, että suurin osa seniorihevosille tarkoitetuista rehuista on suunniteltu nimenomaan hevosille, joilla on vaikeuksia säilyttää riittävä paino.

Ikääntymisen tuomat kehon muutokset

Seniorihevosen elimistössä tapahtuu iän myötä luonnollisia muutoksia, jotka vaikuttavat sen hyvinvointiin. Ravintoaineiden imeytyminen ei enää toimi yhtä tehokkaasti kuin nuoremmalla hevosella, ja hampaat kuluvat vuosien mittaan. Nämä seikat ovat tärkeä huomioida hevosen ruokinnassa ja hoidossa.

Suoliston limakalvo

Hevosen suoliston limakalvo joutuu koville. Sen tehtävänä on estää haitallisten hiukkasten, bakteerien ja muiden aineiden pääsy hevosen verenkiertoon. Samalla se toimii elinympäristönä loisille, joita hevosella on aina jossain määrin.

Elämän aikana kertynyt loiskuormitus voi heikentää hevosen kykyä imeyttää ravintoaineita. Suolistossa elävät loiset voivat vaurioittaa limakalvoa ja aiheuttaa arpikudoksen muodostumista, mikä heikentää suoliston toimintaa. Jos hevonen on altistunut runsaalle loiskuormitukselle vuosien ajan, sen ravinteiden hyödyntämiskyky voi olla huomattavasti heikompi kuin samanikäisellä hevosella, jolla loiskuormitus on ollut vähäisempää.

Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti aminohappojen (proteiinin), fosforin sekä useiden vitamiinien – kuten C- ja B-vitamiinien – imeytyminen heikkenee.

Aminohapot (proteiini)

Ei ole harvinaista, että seniorihevosella on vaikeuksia ylläpitää lihasmassaa – erityisesti selän ja ylälinjan alueella. Lihakset tarvitsevat proteiinia ja aminohappoja pysyäkseen vahvoina ja toimintakykyisinä. Jos hevosen suoliston limakalvo on vaurioitunut eikä se pysty enää imeyttämään riittävästi proteiinia rehusta, elimistö alkaa purkaa lihaskudosta tärkeämpien elintoimintojen, kuten sydämen, ylläpitämiseksi.

Siksi ikääntyvän hevosen proteiinin tarve on suurempi kuin nuoremmalla hevosella, vaikka niiden työmäärä olisi yhtä suuri. Pelkkä lisäproteiinin antaminen ei kuitenkaan riitä – tärkeää on myös proteiinin laatu ja sen sisältämät aminohapot. Seniorihevosen kyky käsitellä ylimääräistä proteiinia heikkenee iän myötä, koska maksan ja munuaisten puhdistustoiminnot eivät enää toimi yhtä tehokkaasti kuin nuoremmalla hevosella. Siksi on tärkeää, että seniorihevoselle tarjottava proteiini on korkealaatuista ja helposti imeytyvää.

Tärkkelys

Iän myötä hevosen kyky tuottaa tärkkelyksen pilkkomiseen tarvittavia entsyymejä heikkenee. Tämä tekee seniorihevosesta herkemmän suurille tärkkelysmäärille rehussa. Jos hevonen saa liikaa tärkkelystä, osa siitä päätyy paksusuoleen, jossa se voi aiheuttaa haitallista käymistä. Tämä happamoittaa suolistoa ja voi johtaa kivuliaisiin ja haitallisiin sairauksiin.

Lisäksi suoliston pH:n muutokset heikentävät kuitujen sulavuutta ja energian imeytymistä, mikä vaikeuttaa hevosen painonhallintaa entisestään. Siksi on tärkeää, että seniorihevoselle tarjottu viljapohjainen rehu on helposti sulavassa muodossa ja että viljan määrä ruokinnassa pidetään maltillisena.

Hampaat

Yksi seniorihevosen suurimmista haasteista liittyy hampaisiin. Hevosen hampaat eivät kasva loputtomasti – niillä on rajallinen pituus jo syntymästä lähtien (tai kun pysyvät hampaat puhkeavat nuorelle hevoselle). Hampaat kuluvat jatkuvasti ja työntyvät esiin sitä mukaa, kun ne lyhenevät. Iän myötä hampaat ja niiden juuret lyhenevät niin paljon, että jossain vaiheessa ne voivat irrota kokonaan.

On melko tavallista, että iäkäs hevonen menettää yhden tai kaksi hammasta. Tämä ei yleensä aiheuta suuria ongelmia, kunhan hevosen suu tarkastetaan säännöllisesti – mieluiten kahdesti vuodessa – ja mahdolliset hoitotoimenpiteet tehdään ajallaan. Joissain tapauksissa hampaiden kunto voi kuitenkin heikentyä niin, että hevonen ei enää pysty pureskelemaan karkearehua, ruohoa tai väkirehua kunnolla. Tästä voi kertoa esimerkiksi se, että hevonen pudottelee rehua suustaan syödessään tai muodostaa niin sanottuja ruokapalloja pureskellessaan heinää tai ruohoa.

Iän myötä myös hevosen puremalihakset voivat heikentyä. Tämä voi vaikeuttaa erityisesti karkean rehun, kuten kuivan heinän, hienontamista pienemmiksi hiukkasiksi. Jos lihakset tai hampaat ovat kipeät, hevonen ei välttämättä myöskään syö riittävästi karkearehua.

Kaikki nämä tekijät yhdessä heikentävät ravinteiden imeytymistä ja asettavat vaatimuksia rehun rakenteelle. Sekä väkirehun että karkearehun partikkelikoon tulisi olla mahdollisimman pieni, jotta hevosen olisi helpompi pureskella ja hyödyntää ravinto.

Jos seniorihevosellasi on hammasongelmia, voi olla erittäin hyödyllistä korvata osa tai kaikki talvikauden karkearehusta pehmennetyillä GlyxWiese Høcobs– tai GlyxWiese Senior Fiber -tuotteilla.

Pureskelun haasteet

Iän myötä hevosen pureskelukyky heikkenee, mikä voi lisätä riskiä ruokatorven tukokseen. Tämä johtuu siitä, että sylkeä ei erity riittävästi pehmentämään rehua, tai rehua ei yksinkertaisesti pureskella tarpeeksi hienoksi. Tällöin pehmennetty ja hienonnettu rehu on hyvä ratkaisu.

Lämmönsäätely

Monet vanhemmat hevoset kokevat haasteita kehon lämpötilan säätelyssä sekä helteellä että kylmällä säällä.

Tähän on kolme pääsyytä:

• Laihtuva hevonen menettää lämmöneristystä tarjoavaa rasvaa.
• Hormonihäiriöt voivat vaikuttaa lämmönsäätelyyn.
• Riittämätön karkearehun saanti (esim. huonojen hampaiden vuoksi) heikentää sisäistä lämmöntuotantoa.

Siksi vanhemmat hevoset kasvattavat usein pidemmän karvan kuin nuoremmat. On tärkeää huolehtia, ettei hevonen kuluta liikaa energiaa lämmön ylläpitämiseen. Hyvä loimi, suoja säältä tarhassa ja riittävä karkearehu auttavat. Kesällä taas on tärkeää tarjota varjoa, sillä heikentynyt lämmönsäätely voi altistaa lämpöhalvaukselle.

Seniorihevosen sairaudet

Ikääntyvällä hevosella voi esiintyä monenlaisia sairauksia, kuten:

• EOTRH – etuhampaiden sairaus
• Nivelrikko – voi esiintyä missä tahansa nivelissä
• PPID – hormonihäiriö (Cushingin tauti)
• EMS – aineenvaihduntasairaus, “hevosten diabetes”
• Astma – hengitystieongelma
• Heikentynyt maksa- ja munuaistoiminta

Nämä sairaudet on otettava huomioon ruokinnassa, ja hevosesi hyvinvointi edellyttää tiivistä yhteistyötä eläinlääkärin kanssa.

Seniorihevosen ruokinnan avainkohdat

• Tarkista seniorihevosen hammastilanne
• Mikä on hevosen hampaiden kunto?
• Pureskeleeko hevonen hyvin, vai tarvitseeko se hienojakoista ja helposti syötävää rehua?
• Varmista, että hevosen hampaat tarkastetaan asiantuntevan ammattilaisen toimesta vähintään kahdesti vuodessa.
• Karkearehun valinta
• Hyväkuntoiset hampaat: tavallinen kuiva heinä tai säilöheinä käy.
• Kuluneet hampaat: valitse hienorakenteinen tai lyhyeksi silputtu heinä.
• Jos heinä tuntuu karkealta kädessä, se on usein liian kovaa vanhalle hevoselle.
• Täydennä tarvittaessa Glyx Wiese -sarjan tuotteilla varmistaaksesi riittävän kuitujen saannin.
• Valitse seniorihevoselle sopiva väkirehu. Valitse hienojakoinen, helposti pehmenevä väkirehu, jossa pelletit ovat pehmeitä tai kylmäpuristettuja. Rehun tulisi myös olla sovitettu hevosen mahdollisiin sairauksiin, kuten aineenvaihdunta- tai elintoimintahäiriöihin.

• Rehun tulee olla huolellisesti valmistettu, jotta tärkkelyksen ja proteiinin imeytyminen olisi mahdollisimman tehokasta.
• Vitamiinien (erityisesti C- ja B-vitamiinit), fosforin ja proteiinin määrän tulisi olla korotettu vastaamaan seniorihevosen tarpeita.
• Vältä liiallista proteiinia ja öljylisää, jos hevosen maksa- tai munuaistoiminta on heikentynyt.
• Rehun maittavuus on tärkeää, jotta hevonen syö sitä mielellään ja saa tarvitsemansa ravinteet.

• Tarjoa väki- ja karkearehu useina pieninä annoksina päivän aikana. Pienet jaettavat ateriat parantavat ravinteiden imeytymistä ja tukevat ruoansulatusta.

• Pidä seniorihevonen hyvässä, mutta sopivassa kunnossa. Liiallinen lihavuus kuormittaa niveliä ja jänteitä, kun taas liian laiha hevonen kärsii erityisesti kylmällä säällä heikentyneestä lämmönsäätelystä.

Oletko epävarma seniorihevosesi ruokinnasta?

Ota yhteyttä paikalliseen asiantuntijaan tai täytä ruokintasuunnitelmalomakkeemme – palaamme sinulle mahdollisimman pian ja autamme löytämään juuri sinun hevosellesi sopivan ratkaisun.

Lähteet

Dr. Kathleen Crandell, Taking Care of the Senior Horse, November 2000: https://blog.dangro.com/p/fodring-af-seniorhesten/

Equine Applied and Clinical Nutrition, 2013