Pidä hevosesi kylläisenä ja aktiivisena, jottei se syö laitumen myrkyllisiä kasveja!

Tämä edellyttää kuitenkin, että hevonen on oppinut tunnistamaan, mikä on myrkyllistä ja mikä ei. Tieto välittyy varsalle emältä ja kehittyy kokemuksen kautta. Myrkylliset kasvit maistuvat yleensä hyvin kitkeriltä, minkä vuoksi useimmat hevoset eivät halua syödä niitä.

Jos laitumella on kuitenkin liian vähän ruohoa, osa hevosista voi joutua syömään myrkyllisiä kasveja saadakseen riittävästi kuitua ja tunteakseen kylläisyyttä.

Olemme koonneet tähän tarkemmin, miten hevonen kokee kylläisyyden.

Milloin hevonen saa riittävästi kuitua?

Tutkimusten mukaan toimivan ruoansulatuksen ja terveen suolistobakteerikannan ylläpitämiseksi hevosen tulee saada karkearehua vähintään 1,5 kg kuiva‑ainetta/100 kg elopainoa/vuorokausi. Ylipainoisella, laihdutettavalla hevosella tästä määrästä voidaan korvata noin kolmannes huonommin sulavilla kuitulähteillä, kuten hyvälaatuisella oljella. Lisäksi hevosen päivittäisen pureskeluajan tulisi olla vähintään 8 tuntia.

Karkearehulla tarkoitetaan kasvikuituja, jotka ovat peräisin vihreistä kasveista. Käytännössä tämä tarkoittaa pääasiassa ruohoa, joka talvikaudeksi säilötään kuiva- tai säilöheinäksi. Myös esimerkiksi sinimailanen sekä muut rehuteollisuuden tarjoamat, ruohoon perustuvat kuitutuotteet lasketaan mukaan tähän kokonaisuuteen.

1,5 kg kuiva‑ainetta/100 kg elopainoa/vuorokausi on vakiintunut ohjearvo, ja monet hevoset voivat syödä enemmänkin, jos niiden kuntoluokka sallii sen.

Mikäli hevonen saisi itse valita, se söisi tyypillisesti noin 2,5 kg kuiva‑ainetta/100 kg elopainoa/vuorokausi, ja erityisesti ponit voivat kuluttaa tätäkin enemmän.

On kuitenkin tärkeää, että karkearehu sisältää oikeanlaisia kuituja ja sopivan rakenteen, sillä ne ylläpitävät hevosen paksusuolen mikrobistoa.

Liian karkeat ja huonosti sulavat kuidut eivät tarjoa riittävästi ravintoa bakteereille, mikä voi johtaa ruoansulatusongelmiin, kuten ulosteen löystymiseen. Toisaalta liian hienorakenteiset kuidut sulavat liian nopeasti väärien mikrobien toimesta, mikä voi aiheuttaa virhekäymistä ja sitä kautta ruoansulatushäiriöitä.

Hevosen ruoansulatuksen optimaalinen toiminta ei riipu pelkästään kuidun määrästä, vaan myös sen laadusta.

Jos hevonen ei saa riittävästi kuitua, se alkaa luonnostaan etsiä ravintoa, joka täyttää ruoansulatuskanavan, lisää pureskeluaikaa ja tuo ravintoa. Jos laitumella ei ole riittävästi syötävää, hevonen voi joutua syömään myrkyllisiä kasveja.

Mistä tiedät, saako hevonen riittävästi kuitua?

Yksi suurimmista haasteista laitumella on juuri arvioida, saako hevonen tarpeeksi kuitua.

Tätä voi kuitenkin seurata useiden eri tekijöiden avulla.

• Laitumen ruohon määrä on yksi keskeinen mittari. Jos nurmi on kauttaaltaan vähintään noin 5 cm korkeaa, kuitua on yleensä riittävästi. Kuivuudessa tai vuodenaikaan nähden viileässä säässä ruohon kasvu kuitenkin hidastuu, jolloin kuitua kertyy laitumelle vähemmän ja nurmi syödään helposti liian lyhyeksi.
  On hyvä muistaa, että hevoset eivät mielellään laidunna lantakasoja lähellä, joten ruoho jää näillä “käymäläalueilla” aina pidemmäksi. Siksi kuitumäärää ei tule arvioida näiden kohtien perusteella, vaan niiltä alueilta, joilla hevoset oikeasti laiduntavat.
• Kuntoluokka ja hevosen kylläisyyden tunne ovat seuraava arvioitava tekijä. Kuntoluokan muutokset tapahtuvat kuitenkin – erityisesti helposti lihovilla hevosilla – melko hitaasti. Jos huomaat, että hevonen on laihtunut ja alkaa näyttää kulmikkaalta, se on saanut liian vähän ravintoa jo pidemmän aikaa. “Liian vähän” voi tarkoittaa sekä kuitua että valkuaista.
  Lisäksi kannattaa tarkkailla, vaikuttaako hevonen nälkäiseltä. Etsiytyykö se innokkaasti luoksesi? Kokoontuvatko hevoset laumana ihmisen ympärille laitumella? Näyttävätkö ne ärtyneiltä toisiaan kohtaan? Tutkivatko ne taskuja, syövät aidan ali ulottuvaa ruohoa tai yrittävätkö jopa läpi aidasta? Nämä ovat kaikki merkkejä siitä, että ne saavat laitumelta liian vähän ravintoa. Kaikkien merkkien ei tarvitse esiintyä yhtä aikaa, jotta hevonen kokisi nälkää.
• Suoliston täyteyttä voidaan arvioida osittain myös silmämääräisesti – erityisesti, jos tunnet hevosesi hyvin. Nivusen alueen täyteläisyys antaa viitteitä takasuolen täyttöasteesta. Tästä syystä on hyvä kiinnittää huomiota nivusen muotoon ja täyteyteen esimerkiksi talvella, jolloin karkearehun määrä on tiedossa, ja käyttää sitä vertailukohtana. On kuitenkin tärkeää huomioida hevosten yksilölliset rakenne-erot, sillä vaihtelua voi olla paljon.
• Myös ulostekasojen määrä ja koko kertovat siitä, kuinka paljon rehua kulkee ruoansulatuskanavan läpi. Useamman hevosen kesälaitumella voi olla vaikea erottaa yksittäisen hevosen jätöksiä, mutta havaintoja voi silti tehdä esimerkiksi seuraamalla, kuinka usein ja minkäkokoisia kasoja hevonen tekee silloin, kun olet sen kanssa.

Mitä tehdä, jos hevonen ei saa riittävästi kuitua?

Lyhyt vastaus on: täydennä ruokintaa kuidulla myös kesälaitumen aikana.

Seuraava kysymys on, mitä kuituja ja kuinka paljon. Tämä riippuu pitkälti yksittäisestä hevosesta, laitumen ruohon määrästä sekä käytettävissä olevista mahdollisuuksista.

Joissakin paikoissa on mahdollista tarjota kaikille laitumen hevosille karkearehua edellisen sadon heinästä. Toisaalla tämä ei onnistu – joko siksi, ettei laitumella ruokkiminen ole sallittua tai koska karkearehua ei ole enää jäljellä ennen seuraavaa satoa.

Olemme koonneet tähän blogitekstiin yhteenvedon siitä, miten hevosen kuidun saantia voidaan täydentää eri tavoin, kun laidun ei yksin riitä kattamaan tarvetta. 

Jos olet epävarma siitä, tarvitseeko hevosesi kuitulisää tai mikä kuitutyyppi ja määrä olisi sopiva, ota yhteyttä paikalliseen asiantuntijaamme tai täytä verkkosivuillamme ruokintasuunnitelmalomake – palaamme asiaan mahdollisimman pian.