Se voi johtaa suuriin verensokerin vaihteluihin, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan haitallisesti ja saattavat lisätä usein liiallista reaktiivisuutta tai ylivireyttä. Kun tärkkelystä kertyy yli 2 grammaa hevosen painokiloa kohden päivässä, se voi kulkeutua sulamattomana paksusuoleen, aiheuttaen siellä virhekäymistä. Lisäksi tärkkelys voi vahingoittaa mahalaukun limakalvoa.
Nämä vaikutukset ovat monille hevosenomistajille tuttuja, mutta tiesitkö, että tärkkelys (myös sokeri) voi joillekin hevosille aiheuttaa haasteita myös lihasaineenvaihdunnassa?
Kun hevonen saa ravinnosta sokeria tai tärkkelystä (joka ruoansulatuksessa muuttuu sokeriksi), se imeytyy suolen seinämän läpi verenkiertoon. Insuliini ohjaa sokerin soluihin, joissa se varastoituu ja käytetään energiaksi. Ylimääräinen sokeri varastoituu glykogeenina lihaksiin.
Tietyillä hevosilla, joilla on geneettinen mutaatio, glykogeeni varastoituu lihaksiin sekä väärässä rakenteessa että liian suurina määrinä.
Erityisesti western-rotuiset ja raskaammat hevosrodut ovat alttiita tälle geneettiselle poikkeamalle.
Hevosilla, joilla esiintyy tämä geneettinen mutaatio, glykogeenin varastointi ja käyttö energiantuotannossa ovat häiriintyneet. Ongelma ei johdu pelkästään glykogeenin määrästä, vaan myös sen poikkeavasta rakenteesta, joka estää solujen aineenvaihduntaa hyödyntämästä sitä tehokkaasti.
Tämän seurauksena glykogeeni kertyy lihaksiin ja voi harjoituksen jälkeen käynnistää lihassäikeiden hajoamisen.
Akuuteissa tilanteissa oireina voi esiintyä
- punertavaa virtsaa
- lihaskramppeja
- jäykkyyttä
- haluttomuutta liikkua
- väsymystä
- lihasten kudosvaurioita
- kosketusherkkyyttä ja muita vastaavia merkkejä
Oireiden voimakkuus vaihtelee hevosen iän, liikuntatason ja ruokinnan mukaan. Tilanne pahenee usein, jos hevonen on ollut useita päiviä levossa karsinassa ja sen jälkeen altistuu lyhyelle mutta intensiiviselle harjoitukselle.
Joillakin sairastuneilla hevosilla voi olla päivittäisiä haasteita, vaikka hoito ja ruokinta olisi suunniteltu huolellisesti ja toteutettu johdonmukaisesti. Tällaiset hevoset ovat usein haastavampia ylläpitää hyvässä kunnossa ja vaativat yksilöllisesti räätälöityä, tarkasti suunniteltua ruokintaa ja hoitoa arjessa.
Tyypillisesti näillä hevosilla on myös suurempi herkkyys insuliinille.
Mitä voit tehdä?
Hevosille, joilla on lihasaineenvaihdunnan haasteita, ruokinta ja liikunta ovat keskeisiä tekijöitä kannalta.
Ruokinta
Ruokavalion tulisi perustua laadukkaaseen karkearehuun, ja koko ruokinnan sokerin ja tärkkelyksen kokonaismäärän tulisi olla alle 10 prosentia.
Tällä rajoituksella pyritään estämään liiallisen sokerin kulkeutuminen lihassoluihin, missä se voi varastoitua epätavallisessa rakenteessa ja määrässä, aiheuttaen häiriöitä lihasaineenvaihdunnassa.
Tasainen verensokeritaso on ratkaisevan tärkeä lihasaineenvaihdunnan haasteista kärsiville hevosille, vaikka sen ylläpitäminen ei aina ole niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Tämä edellyttää, että sekä karkearehu että mahdollinen väkirehu jaetaan tasaisesti vuorokauden ajalle ja tarjotaan useissa pienissä annoksissa. Tällainen ruokintarytmi auttaa ehkäisemään verensokerin äkillisiä nousuja, jotka voivat johtaa haitalliseen sokerin varastoitumiseen lihaksiin.
Lisäksi hevonen voi hyötyä syönninrajoitusmaskin käytöstä laiduntaessaan – erityisesti keväällä, jolloin tuore ruoho sisältää runsaasti sokeria. Karkearehun tarjoaminen slowfeeder-verkossa tukee myös tasaisempaa syömistä ja auttaa hallitsemaan verensokeritasoja.
Ruokavalion matala sokeri- ja tärkkelyspitoisuus tarkoittaa useimmiten viljatonta ruokintaa. Tällöin hevosen on saatava tarvitsemansa energia muista, aineenvaihdunnallisesti sopivammista lähteistä. Useimmille hevosille riittää karkearehusta saatava energia, mutta erityisesti kovassa valmennuksessa olevat yksilöt voivat tarvita lisäenergiaa väkirehujen muodossa. Tämä lisäenergia tulisi ensisijaisesti saada helposti sulavista kuiduista sekä rasvoista ja öljyistä.
On kuitenkin tärkeää, että rasvan ja öljyn määrä pysyy kohtuullisena. Liiallinen rasva voi häiritä kuitujen sulamista paksusuolessa, ja tutkimusten mukaan runsas rasvan saanti voi vaikuttaa haitallisesti sokeriaineenvaihduntaan sekä heikentää hevosen insuliiniherkkyyttä. Vaikka tämä saattaa aluksi vaikuttaa hyödylliseltä – erityisesti hevosilla, joilla insuliiniherkkyys on korostunut – voi se johtaa vakaviin seurauksiin, kuten akuuttiin kaviokuumeeseen. Ruokinnan tasapaino on siis – kuten aina – ratkaisevan tärkeää!
Suurikokoiselle hevoselle suositeltu öljymäärä on enintään 3 dl päivässä.
Lisäksi kannattaa suosia öljyjä, joissa on korkea omega-3-rasvahappopitoisuus, sillä ne tukevat solukalvojen rakennetta ja vahvistavat immuunijärjestelmää.
St. Hippolyt -valikoimasta löytyy useita sopivia öljyjä, kuten Muscle Energy Boost ja LeinÖl.
Helposti sulavia kuituja hevonen saa esimerkiksi sinimailasesta, juurikasleikkeistä ja pellavansiemenistä.
Pellavansiemenet tarjoavat samalla runsaasti laadukkaita rasvahappoja.
Näille hevosille proteiinilisä voi olla hyödyllinen, sillä lihassäikeiden lisääntynyt hajoaminen kasvattaa proteiinin tarvetta. Sinimailanen ja pellavansiemenet ovat erinomaisia lisäproteiinin lähteitä, ja ne tukevat samalla ruoansulatusta ja tarjoavat hyödyllisiä ravintoaineita!
Muscle Rice -tuotteessa on yhdistetty riisinlesestä saatava rasva pellavansiemeniin, juurikasleikkeisiin ja alppiheinään.Tämä yhdistelmä tarjoaa runsaasti energiaa, laadukasta proteiinia sekä hyvin sulavia kuituja, jotka tukevat lihasten toimintaa ja yleistä aineenvaihduntaa.
Lisäksi E-vitamiinin ja seleenin täydennys voi olla erityisen hyödyllinen hevosille, joilla on lihasaineenvaihdunnan haasteita. Nämä antioksidantit suojaavat lihaskudosta oksidatiiviselta stressiltä ja edistävät palautumista harjoituksen jälkeen.
Suositusten mukaan lihasaineenvaihdunnan haasteista kärsivän 500-kiloisen hevosen tulisi saada päivittäin vähintään 3 mg seleeniä ja 1500–2500 IU E-vitamiinia. (1 IU vastaa 0,67 mg luonnollista E-vitamiinia tai 0,45 mg synteettistä E-vitamiinia.)
On kuitenkin tärkeää huolehtia myös muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saannista koko ruokavalion tasolla. Ravintoaineiden keskinäinen tasapaino on oleellinen, jotta ne toimivat yhdessä tehokkaasti ja tukevat hevosen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Liikunta
Hevosille, joilla on lihasaineenvaihdunnan haasteita, säännöllinen ja riittävä liikunta on keskeinen osa hyvinvointia. Liiallista paikallaan oloa tulisi välttää, ja hevosen olisi hyvä viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona – mielellään jopa ympäri vuorokauden. Jos hevonen laiduntaa, sokerin saantia voi olla tarpeen rajoittaa esimerkiksi syönninrajoitusmaskin avulla, erityisesti keväällä, jolloin tuore ruoho sisältää runsaasti sokeria.
Yksilölliset erot ovat kuitenkin merkittäviä, joten sopiva ratkaisu tulee aina räätälöidä hevosen tarpeiden mukaan. Pitkä tarha-aika ja jatkuva liike tukevat lihasten toimintaa, sillä ne edistävät glykogeenivarastojen käyttöä ja parantavat rasva-aineenvaihduntaa, mikä tarjoaa tasaisempaa ja pitkäkestoisempaa energiansaantia.
Harjoittelussa suositellaan pitkää ja rauhallista alkuverryttelyä, jossa keskitytään venyttelyyn ja lihasten valmisteluun rasitukseen. Hevosta tulisi liikuttaa päivittäin vähintään 10 minuuttia kevyesti – esimerkiksi taluttamalla, juoksuttamalla tai rauhallisella ratsastuksella. Jos liikuntamäärää halutaan lisätä, se tulee tehdä asteittain ja suunnitelmallisesti, jotta lihasaineenvaihdunta ei kuormitu liikaa.
Jos mietit, vastaako hevosesi ruokintasuunnitelma sen mahdollisia lihasaineenvaihdunnan haasteita, ota rohkeasti yhteyttä paikalliseen asiantuntijaan tai täytä ruokintasuunnitelmalomakkeemme verkkosivuillamme. Palaamme asiaan mahdollisimman pian.
Lähteet
https://madbarn.com/pssm-in-horses/?srsltid=AfmBOor6n6txB1paPfwdVlTCiUdVM_Z6uuckLAsBetBmHFt8IQ1FWJBu
