Ilotulitus voi olla erittäin suuri haaste useille hevosille, ja uudenvuodenaatto voi siksi olla erittäin stressaava kokemus.
Hevonen on pakoeläin ja sen reaktio koviin ääniin ja pamauksiin on usein säikähtää ja juosta karkuun. Koska ilotulitteet laukaistaan useimmiten yöllä, voi tämä olla erittäin vaarallinen tilanne, jos hevonen pääsee vapaaksi ja paniikissa vahingoittaa itseään tai muita.
Mitä hevosen kehossa tapahtuu, kun se on stressaantunut?
Alun perin hevonen on laumaeläin, joka laiduntaa suurimman osan päivästä, joten ei ole yllättävää, jos kesyhevonen kokee jonkinlaista stressiä jokapäiväisessä elämässään. Varsinkin uudenvuoden aikaan, kun sen ympäristössä on joskus kovaa pauketta useiden päivien ajan.
Stressiä kuvataan vastauksena ärsykkeeseen, joka häiritsee fyysistä tai henkistä tasapainoamme ja laukaisee “taistele tai pakene” -reaktion, mikä aiheuttaa hormonien, kuten adrenaliinin ja kortisolin, vapautumisen kehon läpi.
Lyhyesti sanottuna pieniä muutoksia tapahtuu hevosen aivoissa, tarkemmin sanottuna hypotalamuksessa, joka on aivojen osa, joka ohjaa autonomista hermostoa eli sitä osaa kehon prosesseista ja reaktioista, jota emme hallitse itse.
Täällä tapahtuu reaktioiden ja hormonieritteiden yhdistyminen, mikä johtaa lisämunuaisten erittämiseen adrenaliinia ja kortisolia. Tämän reaktion aikana hevonen reagoi kiihtymällä ja/tai panikoimalla, sen sydän lyö nopeammin, syke nousee, se alkaa usein hikoilla ja sen pupillit laajenevat.
Kortisolilla on monia tehtäviä kehossa ja se noudattaa luonnollista vuorokausirytmiä, mikä tarkoittaa, että on täysin normaalia, että hevosen kortisolitaso vaihtelee päivän aikana. Yksi kortisolin tärkeistä tehtävistä on vakauttaa verensokeri muuntamalla maksan glykogeeni glukoosiksi, jotta hevonen välttää verensokerin suuret vaihtelut koko päivän ajan.
Vain silloin, kun stressihormoneja tuotetaan pitkällä aikavälillä, siitä voi tulla haitallista hevosen keholle ja psyykelle. Stressaantunut hevonen voi nopeasti saada löysän vatsan, ja kuinka kauan se kestää, riippuu tilanteesta. Stressi lisää suolen toimintaa, mikä voi olla hyödyllistä ähkyssä ja ummetuksessa, ja sitä käytetään usein vatsan liikkeiden käynnistämiseen.
Fyysisten stressin merkkien, kuten löysän vatsan, lisäksi voi olla myös psykologisia merkkejä, kuten muuttunut käyttäytyminen, aggressiivisuus, levottomuus, ruokahaluttomuus, masennus, lisääntynyt ahdistus tai arkuus. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää tuntea hevonen hyvin ja arvioida, miten sitä voidaan parhaiten auttaa tietyssä tilanteessa.
Entä rauhoittavat ravintolisät?
Rauhoittavien ravintolisien tärkeimmät ainesosat ovat B-vitamiinit, magnesium, L-tryptofaani sekä yrtit valeriaana ja kamomilla.
Valeriaanalla tiedetään olevan rauhoittava ja rentouttava vaikutus ihmisen keskushermostoon, ja kamomilla on yleisempi rauhoittava vaikutus. Tryptofaani on aminohappo, joka on välittäjäaine serotoniinin edeltäjä, joka torjuu aggressiota, ahdistusta ja stressiä.
Näitä asioita ei ole tutkittu paljon hevosilla, mutta muilla eläinlajeilla on ollut taipumusta siihen, että L-tryptofaanilla on rauhoittava vaikutus ja että valeriaanalla ja kamomilla on myös positiivisia vaikutuksia. Valeriaana on osoittautunut tehokkaaksi ihmisillä unihäiriöiden yhteydessä ja sillä on osoitettu olevan positiivinen rentouttava vaikutus suolistoon.
Hevosille tarkoitettu magnesium on erittäin suosittua, sillä magnesiumilla tiedetään olevan rentouttava vaikutus hevosen kehoon ja lihaksiin. Lihaksissa kalsium ja magnesium toimivat antagonisteina, mikä tarkoittaa, että ne toimivat vastakkain.
Kalsiumin tehtävä lihaksissa on saada lihakset supistumaan liikkeen yhteydessä, jolloin magnesium saa lihakset rentoutumaan uudelleen.
Usein juuri tällä lihaksen rentouttavalla toiminnolla on rauhoittava vaikutus hevoseen. Kun lihakset rentoutuvat, myös verenkierto lisääntyy ja kuona-aineet kulkeutuvat paremmin pois lihaksesta.
Mitä voit tehdä uudenvuodenaattona?
- Ellei hevonen ole niin kaukana maaseudulla, että lähellä ei ole näkyvää uudenvuoden ilotulitusta, on suositeltavaa pitää hevonen sisällä uudenvuodenaattona.
- Lisäksi voi olla hyvä idea totuttaa hevoset siihen, että tallissa on radio päällä, jotta syntyy jonkinlainen ääni, joka voi hukuttaa ulkona laukaistavat ilotulitteet.
- Jätä tallin valot päälle, jotta hevosen on vaikeampi nähdä ilotulitteita ikkunasta.
- Joillekin hevosille se on niin ylivoimainen kokemus, että voi olla tarpeen peittää ikkunat kokonaan pois tai saada jotain rauhoittavaa eläinlääkäriltä.
- Varmista myös, että hevosella on aina jotain pureskeltavaa, sillä pureskelutoiminnalla on rauhoittava vaikutus hevoseen ja tarkista hevosen tilanne useita kertoja illan aikana.
- Valeriania, kamomillaa, tryptofaania tai magnesiumia sisältäviä lisäravinteita voidaan antaa tarpeen mukaan stressin vähentämiseksi. Meillä on nämä ainesosat lisäravinteissa Anti-Stress ja Equilizer. Suurin ero on, että Anti-Stress sisältää koko paletin, mukaan lukien valerian.
Parasta on kuitenkin välttää kokonaan asettamasta hevosta tilanteeseen, jossa se stressaantuu tai pelästyy. Joten ympäristön järjestäminen ja ulkopuolisen vaikutuksen rajoittaminen ilotulitteiden kuulemiseen on epäilemättä paras asia, jotta hevosella on myös onnellinen uusi vuosi.
Jos olet epävarma siitä, miten voit parhaiten auttaa hevostasi uudenvuoden yli, älä epäröi ottaa yhteyttä konsulttiimme tai täyttää ruokintasuunnitelmalomake verkkosivustolla. Sitten otamme sinuun yhteyttä mahdollisimman pian. Tämä palvelu on tietenkin täysin ilmainen!
Lähteet
Geor, R.J., Harris, P.A., Coenen, M. 2013. Equine Applied and Clinical Nutrition, Health, welfare and Performance. Saunders, Elsevier, Edinburgh
Grimmett, A., Sillence, M.N., 2005. Calmatives for the excitable horse: A review of L-Tryptophan. Veterinary Journal 170, 24-32.
National Research Council (NRC). 2007. Nutrient Requirements of horses, 6th ed. Washington, DC: National Academy Press.
Noble, G.K., Brockwell, Y.M., Munn, K.J., Harris, P.A., Davidson, H.P., Li, X., Zhang, D., Sillence, M.N. 2008. Effects of a commercial dose of L-Tryptophan on plasma tryptophan concentrations and behavior in horses. Equine Vet. J. Jan 40 (1): 51-56.