Hevosten lihashaasteet

Equine Myopathy on yleisnimitys useille geneettisesti aiheutuville lihassairauksille. Tämän nimen alle kuuluvat sekä PSSM1 että PSSM2, joita nykyään kutsutaan nimellä MIM (muscle integrity myopathy). MIM (Myopathic Inherited Myopathy) kattaa joukon lihassairauksia, joista PSSM1 on niin sanottu varastomyopatia. Siinä hevosen lihaksiin kertyy poikkeuksellisen paljon sokeria, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa lihaskramppeja tai johtaa rabdomyolyysiin

Aihe on ajankohtainen, sillä tapausten määrä hevospopulaatiossa kasvaa jatkuvasti.

Sekä lämminverisissä että kylmäverisissä hevosissa esiintyy nykyään jalompia tyyppejä, joilla on suuret ja näyttävät liikkeet. Nuorena ne liikkuvat lupaavasti ja vaikuttavat potentiaalisilta urheiluhevosilta, mutta iän myötä liikkeet usein jäykistyvät ja työmotivaatio heikkenee.

Taustalla voi olla useita syitä, mutta yksi yhteinen nimittäjä on usein MIM – lihasaineenvaihdunnan häiriö. Toisin sanoen, lihakset eivät toimi optimaalisesti.

 

MIM-oireet

Lihasongelmista kärsivillä hevosilla oireet voivat vaihdella tilanteen mukaan. Ne ilmenevät usein ensimmäisen kerran 7–10 vuoden iässä, mutta voivat näkyä jo aiemmin, erityisesti stressin tai trauman yhteydessä. Oireet voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä.

 

Esimerkkejä oireista:

• Muutoksia lihasten pinnassa, epätasainen rakenne
• Lihasvärinä ilman syytä
• Heikko lihaksisto ylälinjassa ja takaosassa
• Äkillinen laihtuminen
• Lisääntynyt lihaksiston jäykkyys

 

Muutoksia liikkumisessa:

• Kipuun liittyvä haluttomuus liikkua
• Passikäynti
• Epätasainen tahti erityisesti käännöksissä
• Viivästyneet takajalkojen liikkeet
• Kova, pistemäinen käynti – muistuttaa kaviokuumeen askellusta
• Vaikeuksia nousta tai haluttomuutta mennä makuulle

 

Oireita ratsastuksessa tai työssä:

• Äkillinen “räjähtäminen” ilman näkyvää syytä
• Yliherkkyys äänille
• Jäykkyys ja lisääntynyt hikoilu
• Raskas tuntuma kädelle, vaikeuksia kantaa itseään
• Nuoret, isoliikkeiset hevoset voivat muuttua haastavammiksi koulutuksen edetessä

 

Oireita käsittelytilanteissa:

• Herkkyys kosketukselle; vastahakoisuus satuloitaessa, harjatessa ja kengittäessä – erityisesti takajalkaa nostettaessa
• Taipumus satulavyökramppeihin
• Säikkyminen ilman syytä
• Kuljetukseen liittyvät ongelmat
• Muutokset luonteessa tai käyttäytymisessä

Hevosella ei välttämättä esiinny kaikkia oireita, ja niiden voimakkuus vaihtelee sen mukaan, minkä MIM-variantin vaikutuksen alaisena se on.

 

Geneettiset vaikutukset lihashaasteisiin

MIM on geneettinen tila. Monet hevoset voivat kantaa muutosta aiheuttavia geenejä ilman näkyviä oireita. Sairautta esiintyy sekä lämminverisillä että kylmäverisillä roduilla.
Tähän mennessä on tunnistettu useita geenimuutoksia, jotka heikentävät lihasaineenvaihduntaa eri tavoin. Seuraavat geenit on toistaiseksi yhdistetty hevosen lihasproteiinien muutoksiin::

MIM-geenit ja niihin liittyvät proteiinimuutokset:

 

Geenin nimi	Vaikuttuneet proteiinit	Variantin nimi
MYOT	Myotiliini	P2
FLNC	Filamiini C	P3
MYOZ3	Myozeniini 3	P4
PYROXD1	Thiolreduktase	P8
CACNA2D3	Kalsiumkanavakompleksin proteiini	PX
COL6A3	Kollageeni	K1

 

Kokemuksia ja geneettiset variantit

Kokemusten perusteella riski oireiden ilmenemiseen kasvaa, mitä useampia geenimuutoksia hevosella on – erityisesti silloin, kun muutoksia on useissa eri varianteissa tai ne on peritty molemmilta vanhemmilta. PX-variantin on havaittu voimistavan muiden varianttien vaikutuksia, mikä viittaa siihen, että geenimuutokset voivat vaikuttaa toisiinsa epäedullisesti.

Tällä hetkellä keskustellaan myös mahdollisista P5- ja P6-varianteista, mutta niihin liittyviä geenejä ja proteiineja ei ole vielä tunnistettu.

 

 

Kuinka eri variantit vaikuttav

Eri geenimuunnokset vaikuttavat lihassoluun eri tavoin:

• P2-, P3- ja P4-variantit vaikuttavat proteiineihin, jotka ylläpitävät lihaksen rakenteellista vakautta. Häiriö kohdistuu Z-levyyn lihassäikeen sisällä, mikä heikentää lihassyyn vakautta ja häiritsee lihassupistusta.
• P8-variantti aiheuttaa epävakautta lihassoluissa heikentyneen oksidatiivisen suojauksen vuoksi solukalvolla. Tällöin hevonen tarvitsee enemmän antioksidantteja, kuten E-vitamiinia, suojatakseen lihassolujaan.
• PX-variantti vaikuttaa natrium-kalsium-pumppuun, joka säätelee lihaksen supistumista hermosignaalin jälkeen. Tämä häiritsee hermoston ja lihaksen välistä yhteyttä, ja näillä hevosilla esiintyy usein hermostuneisuutta ja säikkyyttä.
• K1-variantti vaikuttaa kollageeni IV:ään, joka on osa solunulkoista matriksia lihassyiden välillä. Tämä heikentää lihasten vakautta ja voimaa

 

Nämä variantit tunnetaan yhteisnimellä MIM (muscle integrity myopathy), aiemmin PSSM2, mutta oireet vaihtelevat variantin mukaan.

 

Lihashaasteisten hevosten hoito ja ruokinta

Koska nämä haasteet johtuvat geneettisestä virheestä, niitä ei voida parantaa.
Oikealla ruokinnalla, liikunnalla ja hoidolla hevonen voi kuitenkin elää hyvää ja aktiivista elämää – myös kilpahevosena.

 

Ruokinta

Ruokinnan perusta on alhainen sokerin ja tärkkelyksen määrä – käytännössä viljaton ruokavalio. Tämä on erityisen tärkeää ylläpitohevosilla ja kevyessä työssä olevilla, joiden ruokinnassa kokonaismäärän tulisi pysyä alle 10 %. Kovemmassa työssä olevat hevoset sietävät hieman enemmän, mutta rajoituksia on silti noudatettava.

Energia tulisi saada pääasiassa kuidusta ja rasvasta. Lisäksi ruokintaan on lisättävä lihaksia tukevia ravintoaineita, kuten magnesiumia, E-vitamiinia ja mangaania.

Proteiinin tarve on usein kohonnut, erityisesti lysiinin, metioniinin ja treoniinin osalta.

PX-variantti vaikuttaa natrium-kalsium-tasapainoon, joten näille hevosille ei tule antaa liikaa kalsiumia. Sinimailanen (lucerne) sisältää runsaasti kalsiumia ja on siksi usein huonosti siedetty PX-variantin kantajilla

Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, joten ruokinta on aina suunniteltava hevosen tarpeiden mukaan.

Kokemusten perusteella lihasongelmaisilla hevosilla esiintyy usein myös mahalaukun limakalvo-ongelmia, jotka liittyvät kehon epämukavuuteen – tämä on tärkeä huomioida ruokintasuunnitelmassa.

 

 

Lähteet

Fritz, K. L., McCue, M. E., Valberg, S. J., Rendahl, A. K., & Mickelson, J. R. (2012). Genetic mapping of recurrent exertional rhabdomyolysis in a population of N orth A merican T horoughbreds. Animal genetics, 43(6), 730-738.

McCue, M. E., Valberg, S. J., Jackson, M., Borgia, L., Lucio, M., & Mickelson, J. R. (2009). Polysaccharide storage myopathy phenotype in quarter horse-related breeds is modified by the presence of an RYR1 mutation. Neuromuscular Disorders, 19(1), 37-43.

McCue, M. E., Valberg, S. J., Lucio, M., & Mickelson, J. R. (2008). Glycogen synthase 1 (GYS1) mutation in diverse breeds with polysaccharide storage myopathy. Journal of veterinary internal medicine, 22(5), 1228-1233.

McCue, M. E., Valberg, S. J., Miller, M. B., Wade, C., DiMauro, S., Akman, H. O., & Mickelson, J. R. (2008). Glycogen synthase (GYS1) mutation causes a novel skeletal muscle glycogenosis. Genomics, 91(5), 458-466.

Valberg, S. J., McKenzie, E. C., Eyrich, L. V., Shivers, J., Barnes, N. E., & Finno, C. J. (2016). Suspected myofibrillar myopathy in Arabian horses with a history of exertional rhabdomyolysis. Equine veterinary journal, 48(5), 548-556.

Williams, Z. J., Bertels, M., & Valberg, S. J. (2018). Muscle glycogen concentrations and response to diet and exercise regimes in Warmblood horses with type 2 Polysaccharide Storage Myopathy. PloS one, 13(9), e0203467.

www.Equiseq.com, sidst besøgt August 2022