Eivät. Vähäisemmälle seleenintarpeelle ei ole riittävää tutkimusnäyttöä. Kokonaissaanti tulee laskea koko ruokinnasta, sillä sekä puute että liikasaanti voivat aiheuttaa ongelmia.
0
0
Mitä islanninhevonen oikeastaan tarvitsee?
Islanninhevonen tunnetaan kestävyydestään, varmajalkaisuudestaan, paksusta karvapeitteestään sekä runsaasta harjastaan ja hännästään. Nämä rotupiirteet, verikokeiden kivennäisainetuloksiin liitetyt havainnot ja rodun alkuperä vulkaanisella Islannilla ovat synnyttäneet kaksi sitkeästi elävää käsitystä islanninhevosen ruokinnasta. Käsityksiin on vaikuttanut myös Islannin maaperän muista alueista poikkeava kivennäisainekoostumus:
Väitteet kuulostavat ensi alkuun loogisilta, mutta tutkimustieto antaa aiheesta monitahoisemman kuvan. Nykyinen tutkimusnäyttö ei tue erityisten rotukohtaisten seleeni- tai sinkkisuositusten määrittämistä islanninhevosille. On kuitenkin mahdollista, että sinkin riittämätön saanti tai heikko hyväksikäytettävyys näkyy runsaskarvaisella islanninhevosella selvemmin kuin vähemmän karvaa kasvattavalla hevosella.
Ruokintasuunnitelman perustana tulisi siksi olla hevosen kokonaisruokinta, karkearehun sisältö, elopaino, kuntoluokka, ikä, työmäärä ja mahdolliset terveyshaasteet, ei pelkästään rotuun liitetyt käsitykset.
Tässä blogikirjoituksessa voit lukea tarkemmin aiheesta tehdystä tutkimuksesta.
Islanninhevonen on usein vähään tyytyvä ja tehokas rehunkäyttäjä, mutta tarvitsee silti tasapainoisesti valkuaista, vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja. Tutkimusnäyttö ei tue rotukohtaista tarvetta vähäisemmälle seleenin tai suuremmalle sinkin saannille. Ruokinnan tulee perustua karkearehuanalyysiin, hevosen kuntoluokkaan, työmäärään ja yksilöllisiin tarpeisiin, ei rotuun liitettyihin myytteihin.
Islanninhevonen on kehittynyt vuosisatojen ajan vaativissa olosuhteissa, ja se pystyy usein säilyttämään kuntoluokkansa suhteellisen vähäenergisellä ruokinnalla. Tutkimuksessa, jossa islanninhevosille ja ravihevosille syötettiin samantyyppistä karkearehua, rotujen välillä havaittiin eroja painon kehityksessä ja aineenvaihdunnallisessa vasteessa. Havainto tukee käytännön kokemusta siitä, että monet islanninhevoset ovat tehokkaita rehunkäyttäjiä. Tämä ei kuitenkaan vähennä niiden välttämättömien vitamiinien, kivennäisaineiden, aminohappojen ja rasvahappojen tarvetta (Ragnarsson et al., 2010).
Kaikki islanninhevoset eivät myöskään ole samanlaisia, joten ruokinta tulee suunnitella yksilöllisesti hevosen tarpeiden ja hyvinvoinnin perusteella.
Energian tarve on tärkeää erottaa muiden ravintoaineiden tarpeesta. Vähään tyytyvä hevonen saa tarvitsemansa energian yleensä karkearehusta eikä välttämättä tarvitse runsasenergisiä väkirehuja. Väkirehun vähentäminen painonhallinnan vuoksi ei kuitenkaan saa heikentää vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Jos karkearehu ei kata niiden tarvetta, ruokintaa tulee täydentää sopivalla kivennäis- ja vitamiinivalmisteella.
Karkearehu on jokaisen hevosen ruokinnan perusta rodusta riippumatta. Se tarjoaa kuitua, energiaa, valkuaista sekä osan vitamiineista ja kivennäisaineista. Lisäksi se tukee suoliston mikrobiomia, tarjoaa pureskeluaikaa ja edistää syljeneritystä. Karkearehun ravintoainepitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella huomattavasti, eikä rehun ulkonäöstä voi päätellä esimerkiksi sen sinkki-, kupari- tai seleenipitoisuutta. Siksi karkearehuanalyysi on ruokinnan suunnittelun tarkin lähtökohta.
Lue lisää vähään tyytyvän hevosen ruokinnasta!
Sen lisäksi, että islanninhevonen on usein vähään tyytyvä ja altis ylipainolle, huomiota kiinnitetään paljon myös sen ihon ja karvapeitteen hyvinvointiin. Käytännössä rodulla koetaan esiintyvän erilaisia iho- ja karvapeiteongelmia. Ne myös havaitaan helposti, sillä islanninhevoselle ovat ominaisia runsas karvapeite sekä tuuhea harja ja häntä.
Kaunis ja hyvinvoiva karvapeite ei ole yhden ravintoaineen ansiota.
Karva ja kavioaines koostuvat pääasiassa keratiinista, jonka muodostuminen edellyttää riittävää valkuaisen ja aminohappojen saantia. Sinkki ja kupari osallistuvat useiden entsyymijärjestelmien toimintaan, ja niitä tarvitaan ihon normaaliin toimintaan, karvan muodostumiseen ja pigmentaatioon. Välttämättömät rasvahapot tukevat ihon suojakerroksen ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, kun taas seleeni ja E-vitamiini osallistuvat elimistön antioksidanttipuolustukseen.
Voit lukea lisää karvapeitteestä ja ravitsemuksesta täältä!
Kiilloton karvapeite, hilseily, karvanlähtö, kutina tai ihoärsytys eivät automaattisesti viittaa sinkin puutteeseen, sillä oireet eivät ole sille yksinomaan ominaisia. Niiden taustalla voivat olla esimerkiksi loiset, yliherkkyydet, hormonaaliset tekijät, kokonaisruokinnan epätasapaino tai riittämätön valkuaisen saanti.
Tutkimuksessa tarkasteltiin islanninhevosten ruokintaa Islannissa sekä niiden seleenipitoisuuksien muutoksia Saksaan tuonnin jälkeen. Islantilaisen karkearehun erittäin alhainen seleenipitoisuus näkyi hevosten plasman matalina seleeniarvoina. Saksassa arvot nousivat etenkin hevosilla, jotka saivat kivennäis- tai täydennysrehua. Matalista seleeniarvoista huolimatta Islannissa elävillä hevosilla ei havaittu sellaisia sairauden merkkejä, joita veriarvojen perusteella olisi voinut odottaa. Tutkijat esittivät mahdollisiksi selityksiksi rodun sopeutumisen vähäiseen seleenin saantiin tai muiden antioksidatiivisten mekanismien kompensoivan vaikutuksen (Vervuert et al., 2004).
Hypoteesi on kiinnostava, mutta tutkimus ei osoita, että islanninhevosen geneettinen tai fysiologinen seleenin tarve olisi muiden hevosten tarvetta pienempi. Siinä ei myöskään määritetty rodulle omaa seleenisuositusta, vaan tutkijat totesivat aiheen vaativan lisätutkimusta. Aiheesta ei tiettävästi ole julkaistu tällaista jatkotutkimusta.
Todennäköisesti juuri tämä tutkimus on vaikuttanut hevosten kivennäisaineita mittaavien verikokeiden yhteydessä toisinaan esitettyyn kommenttiin islanninhevosen mahdollisesti vähäisemmästä seleenin tarpeesta. Kommentti on osaltaan aiheuttanut epäselvyyttä rodun seleenintarpeesta:
Huomionarvoista on kirjoittajien käyttämä sana ”saattaa”: tutkimus esittää mahdollisuuden rotukohtaisesti alhaisemmista veren viitearvoista, mutta ei vahvista tällaista eroa.
Islanninhevoselle ei ole perusteltua antaa varmuuden vuoksi enempää tai vähemmän seleeniä kuin muillekaan hevosille. Seleeni on välttämätön hivenaine, mutta riittävän ja liiallisen saannin välinen turvamarginaali on suhteellisen kapea. Kokonaissaantia arvioitaessa on siksi huomioitava kaikki seleenin lähteet, kuten karkearehu, laidunruoho, täysrehut ja täydennysrehut.
Seleenin saanti tulisi määrittää:
Yksittäisessä tutkimuksessa havaitut matalat plasman seleeniarvot eivät osoita, että kaikki islanninhevoset voisivat hyvin tavanomaisten viitearvojen alapuolella.
Veren seleeniarvoa ei myöskään pidä ryhtyä korjaamaan voimakkaasti tuntematta hevosen kokonaisruokintaa.
Täältä voit lukea, mitä liian suuri seleenin saanti merkitsee hevoselle!
Sinkki on tärkeä kivennäisaine, joka osallistuu muun muassa solujen jakautumiseen, ihon normaaliin toimintaan, haavojen paranemiseen ja karvan muodostumiseen. Runsas karvapeite ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että hevosen päivittäinen sinkintarve olisi elopainokiloa kohden muita hevosia suurempi.
Yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin 104 islanninhevosen plasman ja verisolujen sinkkipitoisuuksien yhteyttä talliin, sukupuoleen, ikään ja kausittaiseen ihoärsytykseen. Plasman sinkkipitoisuuksissa havaittiin eroja tallien välillä, mutta muiden tekijöiden yhteydet sinkkiarvoihin eivät olleet selkeitä tai yhdenmukaisia (Kolm, Helsberg & Gemeiner, 2005). Toisessa tutkimuksessa plasman sinkkipitoisuudet eivät eronneet selvästi kausittaisesta ihoärsytyksestä kärsivien islanninhevosten ja terveiden verrokkien välillä. Alhaisemman sinkkipitoisuuden ja oireiden voimakkuuden välillä havaittiin heikko yhteys, mutta sinkkipitoisuus selitti vain pienen osan oireiden vaihtelusta. Löydöksen kliinistä merkitystä pidettiin siksi vähäisenä. (Stark, Schneider & Gemeiner, 2001).
Myös Vervuert kollegoineen totesi karkearehusta saadun sinkin määrän niukaksi sekä Islannissa että Saksassa. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet perusteita oletukselle, että terveiden islanninhevosten sinkintarve olisi yleisesti muita hevosrotuja suurempi. Mahdollisen kohdennetun sinkkitäydennyksen hyöty esimerkiksi terveysongelmien yhteydessä jäi selvitettäväksi lisätutkimuksissa.
Runsas karvapeite on siis hyvä syy varmistaa ruokinnan riittävä sinkkipitoisuus, mutta ei peruste ylimääräisen sinkkilisän automaattiselle käytölle.
Tutkimuksessa, johon osallistui 18 englantilaista täysiveristä, verrattiin perusruokintaa ruokintoihin, joissa sinkki ja kupari olivat joko orgaanisessa tai epäorgaanisessa muodossa. Orgaanisia hivenaineita saaneiden hevosten karvan lujuus ja elastisuus lisääntyivät 110 päivän aikana. Tulokset viittaavat siihen, että hivenaineiden kemiallinen muoto voi vaikuttaa karvan mekaanisiin ominaisuuksiin. (Kania et al., 2010).
Tanskalaisessa kliinisessä tapaussarjassa seurattiin seitsemää hevosta, joilla oli iho-ongelmia jalkojen alaosissa. Orgaanisen sinkin käytön aikana iho-oireet lievittyivät ja karvan sinkkipitoisuus nousi. Tulokset ovat kiinnostavia, mutta pienen aineiston ja tutkimusasetelman vuoksi ne eivät osoita, että terveet islanninhevoset tarvitsisivat rotuna ylimääräistä sinkkiä. Ne antavat kuitenkin aihetta tutkia, voisiko kohdennetusta sinkkitäydennyksestä olla hyötyä tiettyjen iho-ongelmien yhteydessä (Lene Norman Vad, 2010).
Orgaanisesti sitoutuneista hivenaineista, kuten sinkistä, voi olla hyötyä erityisesti ihon, karvapeitteen tai jouhien hyvinvoinnin tukena.
Ruotsalaisessa 441 islanninhevosen kyselytutkimuksessa kausittaista ihoärsytystä esiintyi 26,2 prosentilla tuontihevosista ja 6,7 prosentilla Ruotsissa syntyneistä hevosista. Oireilu oli siis tuontihevosilla selvästi yleisempää. (Broström, Larsson & Troedsson, 1987).
Tulokset voivat osaltaan selittää, miksi islanninhevosten omistajat kiinnittävät erityistä huomiota hevostensa ihon ja karvapeitteen laatuun. Kun huomioidaan myös aiempi tutkimustieto, on perusteltua varmistaa, että ruokinnasta saadaan riittävästi sinkkiä suhteessa hevosen tarpeeseen ja kokonaisruokintaan.
Tasapainoinen ja hevosen tarpeet kattava ruokinta tukee ihon ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, mutta ei yksin ehkäise tai hoida kausittaista ihoärsytystä. Vähintään yhtä tärkeitä ovat tehokas hyönteissuojaus, asianmukainen hoito ja ihonhoito, olosuhteiden hallinta sekä tarvittaessa eläinlääkärin tutkimus.
Voit lukea aiheesta lisää tästä blogikirjoituksesta!
Islannista tuotujen hevosten arvellaan reagoivan erityisen herkästi polttiaisiin, joita ne eivät ole aiemmin kohdanneet. Islannissa polttiaisia ei esiinny, mutta Skandinaviassa ne aiheuttavat hevosille merkittävää hyönteisrasitusta.
Kun laidun vaihtuu heinään tai säilöheinään, tuoreista kasveista saatavien rasvahappojen määrä yleensä vähenee. Tällöin ruokintaa voidaan täydentää sopivalla omega-3-rasvahappojen lähteellä. Rasvahapot ovat solukalvojen rakennusaineita ja osallistuvat immuunijärjestelmän säätelyyn.
Pienessä tutkimuksessa pellavansiementäydennys vähensi kausittaisesta ihoärsytyksestä kärsivien hevosten reaktiota ihotestissä. Tulosta tulee kuitenkin tulkita varovaisesti, ja pellavansiementäydennystä voidaan pitää muun hoidon rinnalla käytettävänä ravitsemuksellisena tukena.
Voit lukea lisää omega-3-rasvahapoista ja ihosta täältä!
Karvanvaihdon aikana on tärkeää varmistaa myös riittävä valkuaisen ja välttämättömien aminohappojen saanti. Runsaskaan sinkin saanti ei korvaa käyttökelpoisen valkuaisen puutetta, sillä keratiinin muodostuminen edellyttää aminohappoja.
Ihoa ja karvapeitettä tukeva ruokinta muodostuu sopivasta energiamäärästä, laadukkaasta valkuaisesta, tasapainoisesta kivennäisaineiden saannista ja tarkoituksenmukaisista rasvahapoista.
Tarkastele ruokintaa kokonaisuutena ja etene seuraavasti:
Kun karkearehu on arvioitu, väkirehu voidaan valita hevosen energiantarpeen perusteella – tinkimättä vitamiinien, kivennäisaineiden ja aminohappojen saannista.
| Hevostyyppi | Ravitsemuksellinen painopiste | Mahdollinen valinta Hesta Mix-sarjasta |
| Erittäin vähällä toimeentuleva tai ylipainoinen islanninhevonen | Tiivistetysti ravintoaineita pienessä rehumäärässä ja vain vähän lisäenergiaa | Hesta Mix Light Energy |
| Treenissä oleva islanninhevonen, jonka ruokinnassa painotetaan lihaksistoa | Laadukas valkuainen, välttämättömät aminohapot sekä tasapainoinen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti | Hesta Mix Pellets |
| Islanninhevonen, jolla on suurempi energiantarve | Enemmän energiaa työskentelyyn yhdistettynä kuituihin, valkuaiseen, vitamiineihin ja kivennäisaineisiin | Hesta Mix Müsli |
Hesta Mix -sarja kehitettiin vuonna 1997 St. Hippolytin, saksalaisen Hesta Borg -islanninhevossiittolan, eläinlääkärin ja biokemistin yhteistyönä toteutetun kokeen pohjalta. Kokeessa selvitettiin islanninhevosten iho- ja karvapeiteongelmien syitä.
Koehevosilla oli kausittaista ihoärsytystä ja selvä sinkinpuute. Hyvin imeytyviä orgaanisia hivenaineita sisältävällä, kohdennetulla ruokinnalla saavutettiin pitkäaikaisia parannuksia ihon ja karvapeitteen kunnossa. Tulokset loivat perustan Hesta Mix -sarjalle ja mikrokivennäisaineiden puutosten täydentämiseen kehitetyille Hesta Plus -tuotteille.
Hesta Mix -sarja on suunniteltu erikoisroduille ja vähällä toimeentuleville hevosille, joiden ravintoaineiden tarve on katettava pienellä päivittäisellä rehumäärällä.
Tuotteet sisältävät vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten sinkkiä, kuparia ja biotiinia, sekä yrttejä, öljyjä ja öljypitoisia siemeniä. Useat niiden ravintoaineista tukevat ihon normaalia toimintaa sekä karvapeitteen ja kavioiden hyvinvointia.
Tuote ja annostus on kuitenkin sovitettava hevosen kokonaisruokintaan. Suositusta pienempi annos ei välttämättä kata ravintoaineiden tarvetta, kun taas useiden täydennettyjen tuotteiden yhdistäminen voi johtaa joidenkin kivennäisaineiden liialliseen saantiin.
Islanninhevonen on usein energiantarpeeltaan vaatimaton, mutta sen välttämättömien ravintoaineiden tarve ei ole muita hevosia vähäisempi. Runsas karvapeite korostaa riittävän valkuaisen, rasvahappojen, sinkin, kuparin, seleenin ja muiden ravintoaineiden saannin merkitystä, mutta ei itsessään osoita tavallista suurempaa sinkin tarvetta.
Terveen ihon, vahvan karvan ja toimivan karvapeitteen tukeminen ei siis tarkoita automaattisesti ”enemmän sinkkiä” tai ”vähemmän seleeniä”. Paras lähtökohta on analysoitu ja tasapainoinen ruokinta, joka vastaa yksittäisen hevosen kuntoluokkaa, työmäärää, elinympäristöä ja terveydentilaa.
Haluatko yksilöllistä neuvontaa islanninhevosesi ruokintaan?
Ota yhteyttä paikalliseen ruokinta-asiantuntijaasi tai löydä yhteystiedot verkkosivuilta neuvontaosiosta!
Eivät. Vähäisemmälle seleenintarpeelle ei ole riittävää tutkimusnäyttöä. Kokonaissaanti tulee laskea koko ruokinnasta, sillä sekä puute että liikasaanti voivat aiheuttaa ongelmia.
Eivät välttämättä. Sinkki on tärkeää iholle ja karvapeitteelle, mutta runsas karva ei itsessään osoita suurempaa tarvetta. Sinkinsaantia tulee arvioida osana kokonaisruokintaa ja suhteessa muun muassa kuparin, valkuaisen ja rasvahappojen saantiin.
Aloita karkearehuanalyysistä ja huomioi hevosen elopaino, kuntoluokka, ikä, työmäärä ja terveydentila. Valitse ruokinta, joka kattaa ravintoaineiden tarpeen ilman tarpeetonta lisäenergiaa.
Maja Mandrup Knudsen on ollut jo vuosien ajan tunnettu ja luotettu neuvonantaja tanskalaisten hevosenomistajien keskuudessa. Hevosiin erikoistuneen maatalousteknologin koulutuksen sekä St. Hippolytillä vietetyn yli vuosikymmenen ansiosta hän on kerryttänyt vankan asiantuntemuksen hevosten ruokinnasta, terveydestä ja hoidosta.
Aiemmassa työssään ruokintaneuvojana Maja on auttanut lukemattomia hevosenomistajia niin päivittäisessä ruokintaneuvonnassa kuin monimutkaisissakin haasteissa, joissa pienillä muutoksilla on ollut suuri merkitys hevosen hyvinvoinnille. Nykyään hän työskentelee markkinoinnin, viestinnän ja tuotekehityksen parissa St. Hippolytillä, missä hän jakaa edelleen kokemustaan ja tietoaan artikkelien, sosiaalisen median ja asiantuntijasisältöjen kautta.
Neuvonta ja tiedon jakaminen ovat Majalle yhä sydämenasia, ja hänen suurin motivaationsa on vaikuttaa myönteisesti niin hevosen kuin omistajankin elämään.
Majalla on pari hevosta, jotka elävät aktiivipihatossa. Hän keskittyy pitämään hevoset mahdollisimman luonnollisissa olosuhteissa: runsaasti hyvää heinää, liikuntaa ja virikkeitä tarjoten.
St. Hippolyt Nordic A/S
Øgelundvej 7, Blåhøj
DK-7330 Brande
CVR: DK 10026725
IBAN: DK6520005365668681
Puh 040 15 44 970
info@hippolyt.fi
