Soija hevosille – erinomainen proteiininlähde

– Hyödyt ja huomioitavat riskit

Skrevet af Hippolyt
Luotu 1 marraskuun, 2025

Tässä blogikirjoituksessa tutustumme jälleen yhteen rehuraaka-aineeseen – soijaan. Aloimme käyttämään soijaa hevosten ruokinnassa vuonna 2014, kun saimme käyttöön GMO-vapaata, Saksassa tuotettua soijaa. Blogin edetessä selviää, miksi juuri tämä seikka on meille tärkeä.

Soija on paljon keskustelua herättävä rehuraaka-aine. Se tarjoaa hevosille monia hyödyllisiä ominaisuuksia, mutta samalla siihen liittyy huolia, kuten hormonitoimintaa mahdollisesti häiritsevät yhdisteet, GMO-kysymykset, omega-rasvahappojen tasapaino sekä yksilöllinen herkkyys rehuraaka-aineelle. Tässä blogissa tarkastelemme näitä näkökulmia tarkemmin ja pyrimme erottamaan faktat huhupuheista.

Mitä soija on?

Soija on palkokasvi, kuten myös esimerkiksi sinimailanen (lucerne), ja sen alkuperä juontaa Itä-Aasiasta. Se kuuluu hernekasvien heimoon ja muodostaa juuristossaan symbioottisen suhteen typpeä sitovien bakteerien kanssa. Tämän ansiosta soijan proteiinipitoisuus on luonnostaan korkea.

Soijan ravinteikkain osa on sen siemen, soijapapu, jota käytetään rehuraaka-aineena.

Soijapapujen ravintoaineiden sisältö:

42 % raakaproteiinia
3 % lysiiniä
19 % raakarasvaa
0,27 % kalsiumia
0,65 % fosforia
6,99 % ALA:ta (omega-3-rasvahappoja)
52,4 % LA:ta (omega-6-rasvahappoja)

Hevosten ruokinnassa voidaan hyödyntää sekä kokonaisia soijapapuja, soijaöljyä, puristekakkuja että kuoria.

Soijaa viljellään suurissa määrin Etelä-Amerikassa, missä sademetsiä raivataan viljelyalan lisäämiseksi. Tämä aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä metsien hävittäminen vapauttaa suuria määriä hiilidioksidia. Lisäksi soijatuotteet kuljetetaan pitkiä matkoja, esimerkiksi Eurooppaan, mikä lisää kuljetuksen ympäristökuormaa.

Miksi soijaa käytetään?

Soijan suurin etu on sen korkea proteiinipitoisuus. Aminohappokoostumus on myös laadukas, sillä soija sisältää runsaasti välttämättömiä aminohappoja, kuten noin 30 g lysiiniä/kg, 15 g treoniinia/kg ja 39 g arginiinia/kg.

On huomioitava, että soijapapuja ei syötetä hevosille raakana. Ne on käsiteltävä asianmukaisesti ennen käyttöä, sillä raaka soija sisältää antiravinteita, jotka heikentävät proteiinien sulavuutta. Lisäksi siinä on fytiinihappoa ja lektiinejä, jotka voivat haitata useiden kivennäisten, kuten kalsiumin ja magnesiumin, imeytymistä.

Hevosten ruokinnassa käytetyin soijatuote on soijarouhe, joka on öljyn puristuksen sivutuote – niin sanottu soijakakku. Puristusprosessissa öljy erotetaan raaka-aineesta, jolloin proteiinipitoisuus tiivistyy. Soijarouheen proteiinipitoisuus on tyypillisesti 44–48 %/kg, ja öljyn poisto vähentää samalla osan antiravinteista.

Soijaöljyä käytetään myös joissakin rehutyypeissä lisäenergian lähteenä, sillä se maistuu hevosille hyvin. Lisäksi soijankuoria hyödynnetään rehussa niiden korkean, helposti sulavan kuitupitoisuuden vuoksi.

Soijan käsittely

Soijarouhetta, joka syntyy öljyn puristuksen sivutuotteena, käsitellään yleensä lämpömenetelmällä, jotta jäljelle jääneet antiravinteet saadaan neutraloitua. Jo pienet määrät näitä yhdisteitä, jotka heikentävät proteiinien sulavuutta, voivat vaikuttaa merkittävästi hevosen kykyyn hyödyntää proteiinia koko ruokinnassa – ei vain soijasta saatuna.

Soijan lämpökäsittelyyn on olemassa useita menetelmiä, mutta yhteistä niille on, että ne tuhoavat haitalliset yhdisteet ja parantavat ravinteiden imeytymistä.

Lämpökäsittely

Lämpökäsittely on perinteinen menetelmä, jota käytetään monien raaka-aineiden käsittelyssä. Prosessissa käytetään erittäin korkeita lämpötiloja lyhyen ajan – jopa 900 °C noin 4 minuutin ajan. Näin voimakas lämpö voi kuitenkin tuhota osan rasvahapoista ja vitamiineista.

On keskusteltu siitä, voiko tällainen käsittely muuttaa soijarouheen proteiinirakennetta ja siten heikentää sen sulavuutta. Prosessissa voi tapahtua niin sanottu Maillard-reaktio, jossa proteiinit ja hiilihydraatit reagoivat keskenään. Jos reaktio etenee korkeissa lämpötiloissa (yli 140 °C), voi muodostua akryyliamidia, jota epäillään karsinogeeniseksi.

Koska Maillard-reaktio tuottaa vettä, veden läsnäolo käsittelyssä voi hillitä reaktion etenemistä.

Lämpökäsittely on lisäksi energiavaltainen prosessi, mikä on huomioitava ympäristönäkökulmasta.

Hydroterminen esikäsittely ja fermentointi

St. Hippolyt käyttää hydrotermistä esikäsittelyä, jossa soija käsitellään myös frementoinnilla. Tavoitteena on muun muassa välttää Maillard-reaktion synty.

Hydrotermisessä käsittelyssä käytetään vesihöyryä matalammassa lämpötilassa, mikä auttaa säilyttämään proteiinien alkuperäisen rakenteen paremmin. Sekä kokonaiset pavut että soijarouhe soveltuvat tähän käsittelyyn.

Prosessi tapahtuu vain 85 °C lämpötilassa, mutta kestää pidempään kuin lämpökäsittely. Koska käsittelyssä on mukana vettä höyryn muodossa, Maillard-reaktio ei etene merkittävästi, eikä akryyliamidia muodostu. Tämän ansiosta proteiinin hyödyntämisaste ja sulavuus paranevat.

Lisäksi fermentointi muokkaa proteiinia, jolloin hevosen elimistö pystyy hyödyntämään sen entistä tehokkaammin.

Vaikka prosessi vie enemmän aikaa, se on energiataloudellisesti tehokkaampi, sillä 85 °C lämpötilan ylläpito vaatii huomattavasti vähemmän energiaa kuin 900 °C lämpökäsittely.

Mahdollisia huolenaiheita soijasta

Soijan antiravinteet herättävät aiheellista huolta, mutta myös muut siihen liittyvät seikat voivat mietityttää hevosenomistajia. Tässä osiossa käsittelemme näitä tarkemmin.

Osaa näistä aiheista on tutkittu ihmisillä ja muilla eläimillä, mutta ei vielä kattavasti hevosilla. Kokonaisuutena tutkimus kuitenkin tukee käsitystä, että soija on hyvä ja turvallinen raaka-aine hevosten ruokintaan.

GMO-soija

Arvioiden mukaan noin 77 % maailman soijasta on geenimuunneltua (GMO). Geenimuuntelun tarkoituksena on tehdä soijakasvista glyfosaattia (Round-up) kestävää, jolloin rikkakasvien torjunta pellolla helpottuu ja satotuotto kasvaa. Tämä muuntelu kehitettiin vuonna 1985 ja hyväksyttiin käyttöön vuonna 1996.

Huolia GMO-soijasta

GMO-soijaan liittyvät huolenaiheet koskevat muun muassa:

Ristipölytys: Geenimuunnellun soijan siitepöly voi siirtyä luonnonvaraisiin kasveihin. Tämän vuoksi GMO-soijaa tulisi viljellä riittävän etäällä muista kasveista, jotta riski voidaan minimoida.
Horisontaalinen geeninsiirto: Geenien siirtyminen muille lajeille, kuten kasveille tai eläimille. Tällainen siirtymä vaatisi monimutkaisia DNA-muutoksia, ja siirtymän todennäköisyys kasveista eläimiin on erittäin pieni – eikä sitä pidetä merkittävänä riskinä.
Allergia ja toksisuus: Uudet geenimuunnellut kasvit testataan allergiariskin ja mahdollisen myrkyllisyyden varalta. GMO-soijassa muokattu proteiini on osoittautunut helposti sulavaksi ruoansulatuksessa, eikä se ole ollut haitallista hiirille suurinakaan annoksina. Lisäksi proteiini ei muistuta tunnettuja allergeeneja.

GMO-kasvien turvallisuutta ja ravitsemuksellista laatua verrataan jatkuvasti GMO-vapaisiin vaihtoehtoihin. Hevosilla ei toistaiseksi ole tehty tutkimuksia, joissa GMO-rehuja verrattaisiin GMO-vapaisiin, mutta ei ole näyttöä siitä, että GMO-soijan käyttö olisi haitallista hevosille.

On kuitenkin hyvä huomioida, että tutkimuksissa on havaittu yhteys mahalaukun limakalvovaurioiden ja kohonneen glyfosaattipitoisuuden välillä. Tämä viittaa mahdolliseen yhteyteen glyfosaattikäsiteltyjen raaka-aineiden ja ruoansulatuskanavan vaurioiden välillä.

Fytoestrogeenit ja hormonitoimintaan vaikuttavat yhdisteet

Fytoestrogeenit ovat kasvipohjaisia yhdisteitä, jotka kemiallisesti muistuttavat estrogeenia. Ne voivat sitoutua elimistön estrogeenireseptoreihin, ja vaikutus riippuu yhdisteestä: osa estää estrogeenin vaikutusta, osa vahvistaa sitä. Fytoestrogeenit eivät siis ole yksiselitteisesti haitallisia tai hyödyllisiä – monilla niistä on positiivisia vaikutuksia elimistön eri toimintoihin.

Useat kasvit sisältävät fytoestrogeeneja, kuten soijapavut, sinimailanen (lucerne), apila ja pellavansiemenet. Apilan voimakkaat fytoestrogeenit voivat vaikuttaa haitallisesti sitoutumalla hevosen estrogeenireseptoreihin.

Ihmisillä fytoestrogeenien on havaittu vähentävän joidenkin syöpien riskiä ja tukevan sydänterveyttä, mutta ne voivat myös vaikuttaa hedelmällisyyteen. Vaikutus riippuu siitä, mikä fytoestrogeeni on kyseessä.

Soijatuotteista soijarouhe sisältää eniten fytoestrogeeneja, kun taas soijaöljy ja kuoret sisältävät vain pieniä määriä, eikä niiden käyttö aiheuta huolta. Vaikka soijarouhe ja kokonaiset pavut sisältävät enemmän fytoestrogeeneja, hevosen päivittäinen soijamäärä on ruokinnassa pieni, eikä fytoestrogeenien katsota olevan ongelma.

Hevosilla on tehty vain vähän tutkimuksia, mutta saatavilla olevat tiedot osoittavat, että fytoestrogeenit imeytyvät ruoansulatuksessa ja voidaan mitata veressä, mutta niillä ei ole havaittu negatiivista vaikutusta tammojen tai oriiden hedelmällisyyteen, eikä muitakaan haittavaikutuksia ole raportoitu.

Rasvahappokoostumus

Soijan omega-rasvahappojen suhde on epätasapainossa: omega-6-rasvahappoja on noin kuusinkertaisesti omega-3:een verrattuna. Hevosten kannalta ihanteellisessa rehussa, kuten ruohossa, suhde on päinvastainen – omega-3-rasvahappoja on nelinkertaisesti omega-6:een nähden. Tämä epätasapaino soijassa voi vaikuttaa elimistön tulehdusprosesseihin.

Lisätietoa omega-3-rasvahappojen merkityksestä löydät täältä!

Herkkyys rehuraaka-aineille

Vaikka hevosten herkkyys yksittäisille rehuraaka-aineille ei ole yleistä, sitä havaitaan yhä enemmän testimenetelmien kehittyessä ja yleistyessä.

Herkkyys voi ilmetä monin tavoin, mutta tyypillisimmin se näkyy ruoansulatusongelmina sekä ihon tai karvapeitteen muutoksina.

Testitulosten varmistamiseksi tarvitaan eliminaatiodieetti, jolla voidaan todentaa, että hevonen todella reagoi kyseiseen raaka-aineeseen.

On tärkeää muistaa, että hevosen herkkyys kohdistuu rehuraaka-aineen proteiiniin. Jos hevonen reagoi esimerkiksi soijarouheeseen, se ei välttämättä reagoi soijaöljyyn tai soijankuoriin, koska niissä ei ole samaa proteiinia.

Tämä antaa enemmän joustavuutta ruokavalion suunnitteluun, jos hevosen herkkyys aiheuttaa haasteita.

Yhteenveto

Soija on erinomainen raaka-aine proteiinimäärän ja -laadun näkökulmasta. Jotta hevonen hyödyntäisi proteiinin mahdollisimman tehokkaasti, soija täytyy käsitellä asianmukaisesti.

Samalla soijaan liittyy myös perusteltuja huolenaiheita, kuten Etelä-Amerikan metsien hakkuut, torjunta-aineiden käyttö ja GMO-soijan yleisyys. Lisäksi yhä useammalla hevosella havaitaan mahdollisia herkkyyksiä soijalle.

Herkkyydet eivät kuitenkaan ole niin yleisiä, että jättäisimme soijan kokonaan pois tuotteistamme – erityisesti nyt, kun karkearehujen proteiinipitoisuus on usein riittämätön.

Siksi käytämme tuotteissamme saksalaista, hydrotermisesti käsiteltyä ja maitohappokäymisen avulla valmistettua GMO-vapaata soijaa, esimerkiksi Muscle Protein– ja Performance Fiber High Protein -tuotteissa. Samalla pidämme osan tuotteista täysin soijattomina, jotta voimme tarjota vaihtoehtoja myös herkille hevosille.

Oletko epävarma hevosesi ruokinnasta?

Ota yhteyttä paikalliseen asiantuntijaan tai täytä ruokintasuunnitelmalomake verkkosivuillamme – palaamme asiaan mahdollisimman pian!