Tänään käsittelemme ravitsemuksen perustietoa, joka ei liity karkearehuun!
Hevoset, kuten kaikki muutkin elävät organismit, tarvitsevat oikeanlaisen ravintoaineiden koostumuksen ylläpitääkseen optimaalisen suorituskyvyn ja kehon toiminnan.
Tarvittavat ravintoaineet voidaan jakaa kahteen luokkaan: perusravinteisiin, joita ovat hiilihydraatit, rasvat, kuidut ja proteiinit, ja toissijaisiin ravintoaineisiin, joita ovat vitamiinit ja kivennäisaineet.
Se, että vitamiinit ja kivennäisaineet mainitaan tässä toissijaisina ravintoaineina, ei tarkoita, etteivätkö ne olisi tärkeitä, mutta ne eivät voi korvata perusravinteiden puutetta.
Perusravinteet
Perusravinteet muodostavat hevosen ravinnon perustan ja ovat välttämättömiä sen selviytymiselle ja perustoiminnoille. Niihin kuuluvat proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat.
Proteiini on yksi hevosten kriittisimmistä perusravinteista. Sillä on keskeinen rooli lihasten, kudosten, ihon, karvan ja kaikkien elinten rakentamisessa. Proteiinit koostuvat 20 eri aminohapon yhdistelmästä, joista osa on välttämättömiä ja niitä hevosen on saatava ravinnostaan. Ratkaisevin näistä on aminohappo lysiini, josta hevosilla on useimmiten puutetta. Hevoset tarvitsevat kaikkien näiden aminohappojen oikean tasapainon, jotta ne voivat tuottaa kaikki elintärkeät proteiinit ja rakennusaineet kehonsa ja kudoksensa hyödynnettäviksi.
Valkuaispitoiset rehun raaka-ainesosat ovat: laadukas, monipuolinen karkearehu, sinimailanen ja soijapavut.
Hiilihydraatit ovat hevosten pääasiallinen energianlähde. Niitä ovat kuituja (joka on hiilihydraatti kuten sokeri, ero on kuitenkin molekyylin rakenteessa), sokerit (glukoosi, fruktaani, inuliini jne.) ja tärkkelys (beetaglukaanit ja tavallinen tärkkelys). Hevonen tarvitsee kuitenkin suurimman osan hiilihydraateistaan kuiduista, jotka suolistomikrobiomi muuntaa rasvahapoiksi ja siten energiaksi. On kuitenkin olemassa tiettyjä sokerityyppejä, jotka ovat myös hevosille välttämättömiä.
Välttämättömiä sokerityyppejä on 8 erilaista.
Nämä ovat:
Glukoosi: Tämä on peräisin tavallisesta sokerista ja hajonneesta tärkkelyksestä, joten periaatteessa hevosellasi voi olla sitä liikaa, mutta se on silti välttämätöntä.
Galaktoosi: Lisää kalsiumin imeytymistä ja on hyvä pitkäkestoiselle muistille. Sitä löytyy esimerkiksi punajuurista ja omenoista, joten sitä on helppo lisätä hevosen ruokavalioon.
Mannoosi: Lisää solujen välistä viestintää ja on välttämätön sytokiinien tuotannossa immuunijärjestelmässä. Löytyy esimerkiksi omenoista ja marjoista.
Fukoosi: Tukee immuunijärjestelmää ja tasapainottaa sitä, jos se on yliaktiivinen. Sitä esiintyy erityisesti tietyissä sienissä.
N-Asetyyligalaktoosamiini: Varmistaa oikean viestinnän solujen välillä. Löytyy erityisesti mulperimarjoista ja herukkakarviaisissa.
N-asetyyliglukosamiini: Stimuloi immuunijärjestelmää ja suolen limakalvon toimintaa. Hajoamistuote glukosamiini on tärkeä nivelruston toiminnalle. Sitä löytyy erityisesti simpukoista, kuten viherhuulisimpukasta.
N-asetyylineuramiinihappo: Hyvä aivoille ja muistille sekä limanmuodostukselle kehon eri limakalvoilla.
Ksyloosi: Tukee immuunijärjestelmää ja parantaa solujen välistä viestintää. Sitä löytyy esimerkiksi hedelmistä ja porkkanoista.
Odotetaan, että hevoset saavat näitä riittävästi ruokavalionsa kautta syömällä ruohoa, heinää ja säilörehua.
Hevosten oletetaan saavan näitä riittävästi ruokavalionsa kautta syömällä laidunta, heinää ja säilörehua.
Heinä, säilörehu, laidun, sinimailanen ja muut karkearehut ovat esimerkkejä kuitulähteistä, kun taas kauran, ohran ja maissin kaltaiset viljat tuottavat tärkkelystä.
Hiilihydraattien saantia on tärkeää säädellä, jotta vältetään insuliiniresistenssin kaltaiset ongelmat ja säilytetään vakaa energiansaanti.
Rasvat ovat tiivis energianlähde, ja niillä on tärkeä rooli ihon terveyden ja soluseinien ylläpidossa sekä sisäelinten eristämisessä ja suojaamisessa. Rasvaiset siemenet, kuten pellavansiemenet ja auringonkukansiemenet, ja niiden kasviöljyt ovat hyviä omega-3- ja -6-rasvahappojen lähteitä.
Toissisjaisetravintoaineet ovat välttämättömiä aineenvaihdunnalle ja kaikille kehon prosesseille.
Toissijaiset ravintoaineet ovat myös tärkeitä, mutta niitä tarvitaan pienempiä määriä kuin perusravinteita. Näihin kuuluvat vitamiinit ja kivennäisaineet.
Vitamiinit
Vitamiinit ovat välttämättömiä hevosen elimistössä monille aineenvaihduntaprosesseille. On olemassa vesiliukoisia vitamiineja, kuten B- ja C-vitamiinit, sekä rasvaliukoisia vitamiineja, kuten A-, D-, E- ja K-vitamiinit.
Jokaisella vitamiinilla on erityisiä tehtäviä, ja yhdenkin vitamiinin puutos voi johtaa terveysongelmiin.
• A-vitamiinilla on tärkeä rooli näkökyvyssä, immuunipuolustuksessa ja kasvussa. Se on myös välttämätön ihon ja limakalvojen ylläpidon kannalta.
• D-vitamiini auttaa säätelemään elimistön kalsium- ja fosforitasapainoa. Se on tärkeää luiden kasvulle ja terveen luuston ylläpitämiselle.
• E-vitamiini toimii antioksidanttina ja suojaa solukalvoja vaurioilta. Se on myös tärkeä immuunijärjestelmälle ja lihasten toiminnalle.
• K-vitamiini on välttämätön veren hyytymiselle ja luun aineenvaihdunnalle. Hhevosen suolistomikrobiomi tuottaa sitä.
• B-vitamiinit (B1-, B2-, B3-, B5-, B6-, B7-, B9- ja B12-vitamiinit) osallistuvat moniin aineenvaihduntaprosesseihin, kuten energiantuotantoon, solujen kehitykseen ja hermoston toimintaan. Hevosen suolistomikrobiomi tuottaa näitä hevosen syömistä kuiduista. B12:n tuotanto edellyttää kuitenkin, että hevosen rehussa on riittävästi kromia.
Kivennäisaineet
ovat välttämättömiä hevosesi luuston, hampaiden, lihasten ja monien muiden kudosten asianmukaisen toiminnan ylläpitämiseksi. Kalsium, fosfori, magnesium, natrium ja kalium ovat tärkeitä kivennäisaineita. Kivennäisaineiden asianmukainen tasapainottaminen on ratkaisevan tärkeää epätasapainotilojen välttämiseksi, jotka voivat vaikuttaa hevosen hyvinvointiin.
Mineraalit jaetaan edelleen makro- ja mikromineraaleihin sen mukaan, kuinka paljon hevonen tarvitsee niitä päivittäin. Mikrokivennäisiä kutsutaan myös hivenaineiksi.
• Kalsium (makro) on välttämätöntä luuston ja hampaiden muodostumiselle ja ylläpidolle. Se on tärkeää myös hevosten lihasten supistumiselle ja hermojen toiminnalle.
• Fosfori (makro) toimii yhdessä kalsiumin kanssa tukemaan luuston ja hampaiden muodostumista. Se on myös osa DNA:ta, RNA:ta ja ATP:tä (energiamolekyyli).
• Magnesium (makro) osallistuu lihasten supistumiseen ja rentoutumiseen, hermojen toimintaan ja energiantuotantoon. Se tukee myös luuston terveyttä ja immuunijärjestelmää.
• Natrium (makro) säätelee nestetasapainoa elimistössä ja on välttämätön hermojen ja lihasten toiminnalle. Sillä on myös merkitystä happo-emästasapainon ylläpitämisessä.
• Kalium (makro) on välttämätön hermoimpulssien johtumiselle, lihasten supistumiselle ja nestetasapainon ylläpidolle. Se toimii yhdessä natriumin kanssa säilyttääkseen hevosesi asianmukaisen elektrolyyttitasapainon.
• Rauta (mikro) on välttämätöntä hemoglobiinin tuotannolle. Hemoglobiini kuljettaa happea veressä. Sillä on myös tärkeä osa energiantuotannolle ja immuunijärjestelmän toiminnalle.
• Sinkki (mikro) osallistuu yli 200 entsymaattisiin prosesseihin, kuten proteiini- ja DNA-synteesiin. Se tukee myös immuunijärjestelmää ja haavojen paranemista sekä se on tärkeä hevosen insuliininaineenvaihdunnalle.
• Kupari (mikro) osallistuu moniin eri prosesseihin, kuten joustavinen sidekudoksen synteesiin ja ylläpitoon sekä raudan imeytymiseen ja varastointiin hevosen elimistössä.
• Seleeni (mikro) toimii osana antioksidantteja, jotka suojaavat soluja haitallisilta vapailta radikaaleilta. Se on myös välttämätön immuunijärjestelmän toiminnalle.
Ravinnetasapainon merkitys
Hevosesi hyvinvoinnin ja suorituskyvyn varmistamiseksi on tärkeää tarjota tasapainoinen ruokavalio, joka täyttää sekä perusravinteiden että lisäravinteiden tarpeet. Ravitsemuksellinen epätasapaino voi johtaa moniin ongelmiin, kuten laihtumiseen, heikentyneeseen suorituskykyyn ja erilaisiin muihin terveyshaasteisiin, kuten huonoon karvapeitteeseen, halkeileviin kavioihin ja aineenvaihdunnan epätasapainoon.
Yksilölliset tarpeet ja sopeuttaminen
Jokainen hevonen on yksilöllinen, joten on tärkeää ottaa huomioon yksilölliset tarpeet. Ikä, aktiivisuustaso, ravitsemustila ja rotuominaisuudet vaikuttavat hevosen tarpeisiin eri ravintoaineille. Vanhempi hevonen saattaa tarvita enemmän tukea nivelille ja luustolle, kun taas kasvuvaiheessa oleva nuori hevonen saattaa tarvita ylimääräistä proteiinia.
Ravintoaineiden puutteiden ja liiallisen käytön ehkäiseminen.
Sekä ravintoaineiden puutteella että niiden liiallisella käytöllä voi olla kielteisiä seurauksia. Joillakin hevosilla voi olla riski kivennäisaineiden puutteesta, kun taas toisilla saattaa olla liikaa energiaa suhteessa niiden aktiivisuustasoon. Säännöllinen seuranta ja ruokintasuunnitelman sovittaminen ovat avainasemassa epätasapainon ehkäisemisessä.
Jos olet epävarma hevosesi ruokavalion tasapainottamisesta, ota meihin suoraan yhteyttä tai täytä ruokintasuunnitelmalomakkeemme verkkosivuillamme. Otamme sinuun yhteyttä viikon kuluessa.
Lähteet
http://dk4doktoren.dk/2006/03/11/det-sunde-sukker
Den Store Foderborg af Nanna Luthersson, 2004, 1 udgave, 1 oplag
Equine Applied and Clinical nutrition, 2013
