Hevosen lihavuuskunnon tukeminen
Jos hevosesi on liian laiha, on tärkeää löytää syy sen laihuudelle. Usein alipaino voi johtua matotartunnasta tai hammasongelmista. Vanhemmilla hevosilla kyse voi olla aineenvaihdunnan ongelmista. Jos hevonen on liian laiha, siltä voi puuttua rasvaa, lihasta tai molempia. Riippuen siitä, onko kyse liian vähäisestä rasvasta vai lihasmassasta, ruokintaan on kiinnitettävä huomiota eri tavalla.
Aineenvaihduntahäiriöitä esiintyy useimmiten vanhemmilla hevosilla, mikä voi olla myötävaikuttava tekijä sille, että ne menettävät lihasmassaansa. Jos hevonen ei liho, vaikka se saisi suuria määriä väkirehua, voit arvioida sen ruokintasuunnitelman ja kiinnittää erityistä huomiota ravintoaineiden tasapainoon. Hevonen on myös hyvä tarkastaa eläinlääkärin vastaanotolla.
Psykologiset syyt, kuten ympäristön vaihdoksesta aiheutuva stressi tai korkeat vaatimukset suorituskyvyn suhteen, voivat myös olla syynä hevosen alhaiseen lihavuuskuntoon.
Jos mikään näistä ongelmista ei ole tilanteen aiheuttaja ja sairauteen liittyvät syyt on poissuljettu, voi hevosen yksilöllisiä tarpeita vastaavaan ruokavalioon keskittyminen olla oikea ratkaisu.
Genetiikka ja hevosen aineenvaihdunta määräävät sen kehon massan kasvun. Aineenvaihdunta määrittää, kuinka nopeasti hevonen polttaa energiaa. Hidas aineenvaihdunta voi toimia jo vähällä energialla, ja nopea aineenvaihdunta vaatii enemmän energiaa toimiakseen kunnolla. Yksittäisten rotujen geneettisten ominaisuuksien mukaisesti esimerkiksi täysiveriset hevoset tarvitsevat enemmän rehua kuin kylmäveriset hevoset pysyäkseen tavoitellussa lihavuuskunnossa.
Lisäksi hermostuneen hevosen aineenvaihdunta kuluttaa enemmän energiaa kuin rauhallisemman hevosen aineenvaihdunta. Näin rauhalliset hevoset eivät kuluta yhtä herkästi energiavarastojaan. Kun hevoselle annetaan liian vähän hiilihydraateista, proteiineista tai rasvasta peräisin olevaa energiaa, sen elimistö käyttää omia energiavarastojaan, mikä johtaa laihtumiseen. Tässä blogikirjoituksessa kerromme, kuinka voit välttää tämän.
Mistä hevonen saa energiaa nostaakseen painoaan?
Energiansaannin perusta katetaan ruohojen ja käymiskykyisten kuitujen (esim. ruohosta, heinästä tai säilöheinästä), rasvojen tai öljypitoisten siementen sekä pienemmissä määrin tärkkelyksen ja sokerien kaltaisten helposti sulavien hiilihydraattien (esim. viljasta tai hedelmistä) muodossa. Jos hevonen ei saa tarpeeksi energiaa lihoakseen, rehun määrää on lisättävä tai ruokintaa muutettava siten, että se sisältää enemmän energiaa.
Raakakuidut
Raakakuitu on hevosen perusravintoa ja edellytys sille, että sen suolisto ja ruoansulatus toimivat normaalisti. Raakakuidun on oltava laadultaan ensiluokkaista. Hevosen karkearehu (ruoho, heinä tai säilöheinä) muodostaa hevosen merkittävimmän energianlähteen. Kasvin kuituosa koostuu pääasiassa selluloosasta, hemiselluloosasta, pektiinistä ja ligniinistä. Mitä vanhempaa ruoho tai heinä on, sitä enemmän se sisältää puumateriaalia ligniinin muodossa. Hevonen ei pysty sulattamaan ligniiniä.
Heinän tai säilöheinän laadun varmistamiseksi on suositeltavaa, että niihin käytetään ensimmäistä satoa kasvin kukinnan alusta tai alkupuolelta. Säästä riippuen sopiva ajanjakso sadonkorjuulle on yleensä toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin.
Hevonen pilkkoo selluloosaa ja hemiselluloosaa umpisuolessa ja paksusuolessa olevien mikro-organismien avulla. Näin muodostuu hevoselle fysiologisesti käyttökelpoisessa muodossa olevia haihtuvia rasvahappoja:
asetaattia (etikkahappoa), butyraattia (voihappoa) ja propionaattia (propionihappo).
Nämä haihtuvat rasvahapot imeytyvät seuraavaksi suolen limakalvoon ja kulkeutuvat verenkierron mukana paikkoihin, joissa tarvitaan energiaa. Jos rasvahappoja on liikaa, ne varastoituvat rasvakudoksen energiavarastoihin tai muuttuvat glukoosiksi ja varastoituvat lihasglykogeeniksi. Kohtuullisesti energiaa tarvitsevat hevoset voivat saada riittävästi energiaa aineenvaihdunnan tarpeisiin jo pelkästä karkearehusta. Tässä tapauksessa riittävä kivennäisaineiden saanti kannattaa varmistaa kivennäisaine- ja vitamiinilisällä. Ruoansulatushäiriöiden välttämiseksi tai karkearehun laadun parantamiseksi hevosen päivittäiseen rehuannokseen voidaan lisätä vaihtelua. Näin varmistetaan laajempi valikoima erilaisia kuituja ja muita ravintoaineita. Tämä onnistuu täydentämällä karkearehua GlyxWiese-sarjaamme kuuluvilla tuotteilla.
Järkevää lisärehua
GlyxWiese-sarjan tuotteet perustuvat kaikki kuituihin, joita viljellään Saksassa lähellä Bodenjärveä. Kyseiset vesisuojatut maa-alueet ovat erittäin ravinteikkaita, ja alueella vallitsevat vakaat ilmasto-olosuhteet. Kaikessa viljelyssä noudatetaan kestävän kehityksen mukaisia periaatteita. Tämä takaa laajan lajikirjon, ja alueella myös huolehditaan siitä, että nopeakasvuiset heinät eivät vie kasvutilaa muilta lajeilta. Yli 25 erilaista yrttiä ja 15 ruoholajia varmistavat GlyxWiese-sarjan tuotteiden täyteläisyyden ja niiden sisältämien ravintoaineiden monipuolisuuden. Sato kuivataan hellävaroen lämpimällä ilmalla välittömästi sadonkorjuun jälkeen. Tällä tavoin vältetään maaperän pölyn ja lian pääsy sadon joukkoon ja minimoidaan haitallisten mikro-organismien kehittyminen.
Hellävarainen esikäsittely ja kuivaus heti sadonkorjuun jälkeen takaavat terveelliset, hygieeniset ja toimivat tuotteet.
Koko tuotevalikoima on täysin vapaa uutetuista eteerisistä öljyistä ja sisältää vain luonnollisia, kokonaisia yrttejä. Yrttien miellyttävä tuoksu on siis peräisin useista eteerisistä öljyistä, joita tuotteessa käytetyt yrtit sisältävät. Glyx-Wiese-tuotteiden lisäksi rehuannokseen voidaan lisätä Luzerne-Mixiä, jos energian ja proteiinin tarve lisääntyy.
Väkirehu
Kun energiantarvetta ei voida täyttää pelkällä karkearehulla, rehuannosta voidaan tavallisesti täydentää viljalla rehun energiapitoisuuden lisäämiseksi. Viljat sisältävät tunnetusti tärkkelystä. Hevonen pystyy hyödyntämään tärkkelyksen sisältämää energiaa erittäin tehokkaasti.
Tärkkelys muunnetaan ohutsuolessa yksinkertaisella, entsymaattisella prosessilla yksinkertaisiksi sokereiksi, jotka kulkeutuvat verenkiertoon. Näin energiaa saadaan tarvittaessa nopeasti hevosen käyttöön. Tässäkin tapauksessa ylimääräinen energia varastoituu lihasglykogeenin muodossa tai se muuntuu rasvaksi, joka varastoituu rasvakudokseen.
Hevosen kykyyn sulattaa tärkkelystä saattaa vaikuttaa rajoittavasti ohutsuoleen vapautuvan amylaasientsyymin tuotanto. Hevosen amylaasituotanto on vähäistä ja vastaa noin 10 prosenttia siitä, mitä ihminen pystyy tuottamaan. Tämän lisäksi hevosen sylki ei sisällä amylaasia toisin kuin ihmisten sylki. Jos ohutsuolessa ei ole riittävästi amylaasia, suuri osa tärkkelyksestä kulkeutuu ohutsuolen läpi sulamattomana ja päätyy umpisuoleen ja paksusuoleen, missä mikro-organismit fermentoivat sen.
On useita syitä yrittää estää tätä tapahtumasta. Ensinnäkin tärkkelyksen käymisestä vapautuva energiamäärä on paljon pienempi kuin entsymaattisen prosessin seurauksena vapautuva energia. Toiseksi mikro-organismit muodostavat laktaattia (maitohappo), joka saa paksusuolen pH-arvon laskemaan, jos fermentoituvaa tärkkelystä on paljon. pH-arvon lasku voi aiheuttaa kuitua sulattavien mikro-organismien kuoleman. Kun mikro-organismit kuolevat, ne erittävät endotoksiineja (myrkkyjä), jotka imeytyvät verenkiertoon ja kulkeutuvat kaikkialle elimistöön. Tämä voi aiheuttaa sairauksia.
Mutta tärkkelys ei ole vain tärkkelystä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaurasta peräisin oleva tärkkelys on helposti sulavaa amylaasientsyymin vaikutuksen ansiosta. Sanotaan, että tämän tärkkelyksen sulavuus ohutsuolessa on erityisen hyvä.
Ohran ja maissin tärkkelysmolekyylit on ensin käsiteltävä hydrotermisesti, jotta ne sulaisivat tehokkaasti hevosen ohutsuolessa. Käsittelemättömän ohran ja maissin käyttö voi johtaa hevosen ruoansulatushäiriöihin.
Rasva
Rasvalla voidaan hyvin lisätä rehun energiapitoisuutta, mutta on joitakin seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Hevosen ruokinnassa voidaan käyttää useita erityyppisiä rasvoja. Rasvan lähteitä ovat esimerkiksi pellavansiemen-, maissinjyvä-, auringonkukansiemen-, soija-, riisilese- ja kookosöljy. Ratkaiseva tekijä on yksittäisten rasvatyyppien maku ja sulavuus.
Pellavansiemen-, auringonkukansiemen- ja maissinalkioöljyssä on suuri määrä tyydyttymättömiä rasvahappoja, ja näillä öljyillä on parempi sulavuus kuin pääasiassa tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävissä öljyissä, kuten kookosöljyssä. Rasvan imeytyy elimistöön ohutsuolen etuosasta. Hyvän pilkkoutumisen varmistamiseksi kaikki rasvat on emulgoitava, eli muokattava sellaisiksi, että ruoansulatusentsyymit pääsevät niihin käsiksi.
Emulgaattorina toimii maksan tuottama sappi. Kun rasva emulgoituu, se pilkkoutuu lipaasientsyymin vaikutuksesta rasvahapoiksi ja monoglyserideiksi, jotka imeytyvät elimistöön.
Hevosella ei ole sappirakkoa, ja siksi sillä on sappea käytettävissä vain se määrä, mitä sen maksassa jatkuvasti muodostuu. Suhteettoman suuret öljymäärät voivat siten vahingoittaa maksaa ja heikentää kuidun imeytymistä hevosen paksusuolessa. Tästä syystä on parempi antaa hevoselle pieniä määriä öljyä tai öljypitoisia siemeniä useaan kertaan päivässä yhden suuren annoksen sijaan.
Yhteenveto
Laihat hevoset voivat syödä karkearehua mielensä mukaan.
Jos karkearehun laatu ei ole optimaalinen tai jos hevonen ei pysty pureskelemaan heinää tai säilöheinää, sille voidaan tarjota ylimääräistä kuitutuotetta. Liotetut GlyxWiese Heinäpelletit tai GlyxWiese Senior Fiber ovat optimaalinen valinta, joilla voidaan varmistaa hevoselle elintärkeän raakakuidun saanti.
Hevosten alhaisemman amylaasiaktiivisuuden vuoksi ei välttämättä aina ole hyvä idea tarjota hevoselle suuria viljamääriä, jos se on liian laiha. Paras vaihtoehto on yhdistelmä viljaa, raakakuitua, arvokkaita öljyjä ja öljypitoisia siemeniä. Kaikkia näitä aineita löydät rehutuotteistamme. Lihasten rakentamiseen suosittelemme NaturMüsli SOLOa ja Performance Fiber High Proteinia, jotka molemmat tarjoavat arvokkaita kuituja ja runsaasti huolella valikoituja aminohappoja. Tämän lisäksi lisääntynyttä energian tarvetta voidaan täyttää Leinölin, HippoLinolin tai EquiMall forten avulla, jotka lisäävät samalla myös ruokahalua.
Hevosille, jotka ovat menettäneet lihasmassaa korkean ikänsä takia, mutta jotka eivät muuten kärsi sairauksista, voidaan tarjota kattavaa ravintoa NaturMüsli Seniorin tai NaturMüsli SOLOn muodossa. Hevonen saa siten sekä esi-idätettyjä, lämpökäsiteltyjä ja hapatettuja viljahiutaleita, rakennetta Glyx-Wiese-sarjan ja Lucernen arvokkaiden kuitujen muodossa sekä helposti hyödynnettävää energiaa kylmäpuristetuista öljyistä ja öljypitoisista siemenistä.
Hevosia, joille ei sairauden vuoksi voida antaa viljaa, voidaan ruokkia esimerkiksi NaturMüsli SOLOlla, EquiGardilla tai GlyxWiese Müslillä yhdessä kattavan kivennäisaineseoksen, kuten Gemüse-Kräuter-Mineralienin, kanssa.
Suolistoflooran ja aktiivisen ruoansulatuksen tukemiseksi suositellaan prebioottisia kuituja sisältävää Glyx-Mashia. Kyseisten tuotteiden varsin alhaisen glykeemisen indeksin vuoksi niitä voidaan antaa aineenvaihdunnan epätasapainotiloista sekä ruoansulatuskanavan herkkyydestä kärsiville hevosille.
Lihavuuskuntoluokitus (Body Condition Score BCS)
Oletko epävarma, onko hevosesi liian laiha, liian lihava vai sopiva? Siinä tapauksessa voit arvioida sen lihavuuskunnon. Suosittelemme noudattamaan Kentucky Equine Research Instituten kanssa yhteistyössä laadittua opasta, joka perustuu Henneken asteikkoon.
Optimaalisena lihavuuskuntona pidetään luokkaa 5.
Tarkasteltavat alueet
A: Niskan rasvakertymät
B: Säkän rasvavarastot
C: Selkärangan rasvakertymät
D: Kylkien rasvavarastot
E: Sisäreisien rasvavarastot
F: Hännäntyven rasvavarastot
G: Lapojen rasvakertymät
H: Rasvakerros kylkiluiden päällä
I: Rasvakertymät lapojen ja kaulan välillä
1 – Aliravittu – erittäin laiha
Hevonen on erittäin nälkiintynyt. Sen selkäranka, kylkiluut, hännäntyvi ja lonkkaluut työntyvät esiin terävinä. Säkän, lapojen ja kaulan luuston rakenne erottuu selvästi, rasvakudosta ei ole havaittavissa.
2 – Hyvin laiha
Hevonen on nälkiintynyt, rasvakudosta on hyvin vähän selässä, kylkiluiden kohdalla ja hännäntyvessä. Selkänikamat, kylkiluut, hännäntyvi ja lonkkaluut ovat selvästi ulkonevat. Säkän, lapojen ja kaulan luuston rakenteet erottuvat.
3 – Laiha
Kylkiluut ja okahaarakkeet ovat havaittavissa, mutta niitä peittää kevyt rasvakerros. Hännäntyvi ulkoneva. Yksittäiset selkänikamat eivät ole nähtävissä. Lonkkaluut erottuvat. Säkän, lapojen ja kaulan rakenteet ovat havaittavissa.
4 – Laihanpuoleinen
Selän päällä näkyy harjanne, kylkiluut ovat näkyvissä, hännäntyven ympärillä on rasvaa. Rasvaa nähtävissä ympäri kehoa. Lonkkaluut ovat heikosti havaittavissa, mutta eivät erotu selvästi. Säkä, lavat ja kaula sulautuvat muuhun runkoon.
5 – Optimaalinen
Selkä on tasainen, kylkiluut eivät näy mutta tuntuvat helposti, okahaarakkeet säkän kohdalla pyöristyneet, lavat ja kaula sulautuvat tasaisesti muuhun runkoon.
6 – Lihavahko
Selkärangan päällä voi olla hienoinen vako, pehmeää rasvaa on kertynyt hieman enemmän kylkiluiden päälle, hännäntyven ympärillä on pehmeää rasvaa, rasvaa on kertynyt säkän ja lapojen tienoille sekä kaulaan.
7 – Lihava
Vako selkärangan päällä, kylkiluut ovat vielä paineltaessa tunnettavissa, mutta niiden välissä on huomattavasti rasvaa. Hännäntyven ympärillä on pehmeää rasvaa. Rasvaa on kertynyt myös säkän ja lapojen tienoille sekä kaulaan.
8 – Hyvin lihava
Selkärangan päällä on selkeä vako, kylkiluut ovat paineltaessa vaikeasti tunnettavissa, hännäntyven ympärillä sekä säkän ja lapojen alueilla on runsaasti pehmeää rasvaa. Kaula on paksuuntunut, rasvaa on kertynyt myös reisien ympärille.
9 – Erittäin lihava (Ei valokuvaa)
Selkärangan päällä on syvä vako. Kylkiluiden päällä on hajanaisia rasvakertymiä. Hännäntyven ympärillä sekä säkän, lapojen ja kaulan alueella on pullottavaa pehmeää rasvaa. Reisien rasvakertymät hankaavat toisiaan vasten. Kuve on rasvan täyttämä.
