Ensimmäinen ainesosa on oluthiiva, jota seuraa laaja valikoima yrttejä, kuten kehäkukka, mustikan lehdet, mesiangervo, maitohorsma, sarviapilan siemenet, anis, fenkoli, kaneli ja artisokka. Eikä unohdeta pellavansiemenistä ja auringonkukasta saatavia tärkeitä eteerisiä öljyjä – tietysti kylmäpuristettuina!
Hevoset hyödyntäisivät valtavaa kuitupitoisen ravinnon valikoimaa, sanotaan jopa sataa erilaista kuitua päivittääin, jos ne eläisivät alkuperäisessä ympäristössään ja vaeltaisivat vapaana.
Hevonen on miljoonien vuosien aikana kehittynyt niin sanotuksi aroeläimeksi, joka syö kuituaineita, kuten ruohoa, yrttejä,
Usein keskitytään paljon hevosten vitamiineihin/kivennäisaineisiin ja karkearehuun perusasioina, jotka ovat myös erittäin tärkeitä. On kuitenkin paljon muitakin ainesosia/raaka-aineita, joilla on myös valtava vaikutus hevosiin. Vaikutuksia, jotka voivat olla ratkaisevia niiden hyvinvoinnin ja hyvinvoinnin kannalta.
Hevosesta tulee ylipainoinen, kun se saa enemmän energiaa kuin sitä käyttää. Syövät enemmän ja liikkuvat liian vähän.
Tai auttaa sitä, jos se jo kutisee…
Sekä omega-3- että omega-6-rasvahapot ovat hevoselle välttämättömiä, ja niitä on saatava ravinnosta, koska hevonen ei pysty tuottamaan niitä muista ravintoaineista.
Ravitsemustilan arviointi voi olla melko monimutkaista, mutta se on silti hyvä perusta arvioinnille. Erityisesti ravitsemustila kertoo paljon siitä, suoriutuuko hevonen hyvin vai onko sillä puutoksia. Puutokset voivat olla pieniä ja korjattavissa olevia tai peruuttamattomia, mikä tekee niiden korjaamisesta haastavampaa.
Puutokset hevosilla voi ilmetä monin tavoin. Toistuva kutina karvanvaihdon aikana tai sen jälkeen, hauraat kaviot, huonolaatuinen sarveinen, karvapeitteen värinmuutokset, tylsä, kiiltämätön karvapeite sekä häiriöt aineenvaihdunnassa ja ruoansulatuksessa katsotaan merkeiksi elintärkeiden ravintoaineiden puutteesta.
Osa hevosista laiduntaa ympäri vuoden huhtikuusta tai toukokuusta aina syyskuuhun tai lokakuuhun saakka. Toiset eivät pääse laitumelle vaan pysyvät samassa rutiinissa tai rytmissä ympäri vuoden.
Kesän aikana hevoset ovat tottuneet syömään ruohoa, joka on helpommin sulavaa kuin se karkearehu, jonka tarjoamme niille talvella.
Viljan huono maine hevosen ruokinnassa johtuu juuri siitä tekijästä, joka tekee siitä niin arvokasta ihmisten ja monien kotieläinten ravinnossa: suhteellisen suuri tärkkelys- ja sokeripitoisuus siemenvalkuaisessa! Mutta vilja ei koostu pelkästään siemenvalkuaisesta, koska sillä on paljon enemmän tarjottavaa, mitä useimmat eivät tiedä.
© 2021 St. Hippolyt Nordic A/S
Kirjaudu sisään alla olevilla kirjautumistiedoillasi
Onko ongelmia? Ota yhteyttä